Ikimuistoinen päivä

Seuraavana päivänä hypättiin paattiin
ja alkoi reilu tunnin (n. 20km) merimatka pohjoiseen,
kohden Oqaatsutin (Rodebayn) kylää. 

Ogaatsut (nimi tarkoittaa merimetsoja)

on ollut 1700-luvulta lähtien 

inuiittien asuttama pieni grönlantilainen siirtokunta.
Tärkeä valaanpyynnin ja kaupankäynnin keskus Ilulissatin edustalla.

Ja on sitä yhä

 - väkiluku nyt 2025 on n. 40-50 asukasta, 5 koululaista

joista pari pienempää tässä
ja nämä isommat taisivat olla välitunnilla😅!

Väkiluku on kasvussa,
mikä tuntuu ihmeelliseltä
- samalla myös todella upealta!

Väestö elää perinteitä noudattaen kalastaen/metsästäen

Saarella on kirkko, koulu, kauppa, josta saa "mitä vaan"
ja Unescon suojelukohde Punainen tupa heti satamassa.

H8-ravintola, joka rakennettiin alunperin 
kuninkaallisen Grönlannin kauppaosaston varastoksi.

Lounaaksi söimme myskihärkä-lammas pataa/keittoa
- tuhdin lihaisaa,
sillä mitään tuoretta kun ei näin karuissa olosuhteissa kasva,
niin potut ja muut vihanneksetkin "korvataan" lihalla.
Oli sinne tuontina saatu hieman väriksi lanttua joukkoon. 
Varsin lihaisaa/kalaisaa oli koko viikon ravintomme!

Tuhti ravinto lämmitti ja antoi energiaa kiipeillä kallioilla

ja laskeutua riskillä aivan reunoillekin.

Se kannatti, sillä onnistuin näkemään
komean ryhävalaan pyrstön (n. 20m päästä)
- kun se arvokkaasti nosti sen pintaan ennen sukellustaan.

Känny olisi pitänyt olla koko ajan kädessä liipasin herkillä....

Ikimuistoinen päivä