Näistä energiapakkauksista ei virta lopu!
Kotikaupungin Pirunpesä on tullut
bongattua useampaankin kertaan eri seurassa.
Hollolan pesään ajeltiin tietoisesti Pöllön vinkistä!
💚 Kiitos!!💚
Kotikaupungin Pirunpesä on tullut
bongattua useampaankin kertaan eri seurassa.
Hollolan pesään ajeltiin tietoisesti Pöllön vinkistä!
💚 Kiitos!!💚
Pienestä iästään ja lyhyemmistä jaloistaan huolimatta
selvää 💚Kapuaja💚 ainesta!
Hyvä kun perässä pysyttiin...
Vuorille kavutessa puhutaan huiputuksesta.
Mutta entäs paikoissa,
joissa vaativampi reitti on sinne alas - rotkoon?
Onko se silloin rotkotus?
Rotkotettu?
Mutta entäs paikoissa,
joissa vaativampi reitti on sinne alas - rotkoon?
Onko se silloin rotkotus?
Rotkotettu?
Pirunpesä HUIPUTETTU!
Pirunpesä ROTKOTETTU!
Kieli keskellä suuta oli meillä isommillakin
rotkoon laskeutumisen kanssa...
Se sanonta pitää kyllä usein paikkaansa,
oletko huomannut?
Eväät ansaitusti nautittu
Suomen kivilajeista paljon opittu.
Graniittiakin vahvempaa kvartsiittia
muistoksi pienet nokareet ISONA aarteena taskunpohjalle.
Ikää nippa-nappa 8 vanhimmalla
ja pari vuotta vähemmän pikkuveljellä
- yli 8km vaellus tuntunut missään.
Jos piirtyi omaan sydämeen ja mieleen päivästä ihania muistoja,
niin piirtyi kuvajaisemmekin Pirunpesän pohjalle.
niin piirtyi kuvajaisemmekin Pirunpesän pohjalle.
Fillarointia, huiputuksia, rotkotuksia
ja kaikista eniten UINTIA!
Kesän lämpötilat ovat houkutelleet
runsain joukoin veden äärelle.
Enpä muista itsekään uineeni yhtä paljon
varmaan viimeiseen kymmeneen vuoteen yhteensä,
kuin mitä tänä kesänä.
Ei pelkästään helle, vaan tämä polskimista rakastava seura.
Uimataidosta puhuminen on syystäkin ollut tapetilla
- onhan se yksi halvimmista henkivakuutuksista.
Siksi niin ylpeitä, että 8veen uimataito kehittyi paljon,
ukon askelmitalla polski kevyesti 18m,
pikkuveli 7m... kummallinen vaikutus
pienillä kisoilla!!
pienillä kisoilla!!
Ihania kesämuistoja. ❤️ Minäkin olen tainnut käydä yhdessä Pirunpesässä, mutta se oli Espoossa. Kuinkahan monta Pirunpesää Suomessa muuten onkaan?
VastaaPoistaMulla on vieläkin talviturkki heittämättä. 🤭 Kivaa elokuun alkua!
Onpa jylhiä maisemia! Alimmassa kuvassa näkyvä uimaranta, missä lienee? Näyttää meinaan tosi houkuttelevalta.
VastaaPoistaVauhti päällä pikkupojilla maalla ja vedessä ; on siinä perässä pysymistä :-)).
VastaaPoistaUimataito on must !!!! Ja kun sen pienenä taitaa niin se on kuin polkupyörällä ajo...... elinikäinen pelastusrengas.
Wau! miten upeat reissu kiipeilykuvat, on teillä ollut mukavia hetkiä/retkiä.
VastaaPoistaTulee kuvista mieleen aivan Helvetinkoulu Ruovedeltä.
AAH! Uiminen on ollut heinäkuun aivan kohokohta, on tullut lilluttua vedessä, joten
suomut ja evät varmaa kasvaa kohta heh!
Mukavaa elokuun alkua!
Onneksi on kesää jäljellä!
Teillä on ollut reippaita pikkuretkeläisiä mukana!
VastaaPoistaNyt on kyllä uimavedet olleet ennätyslämpimiä. Meillä oli mökillä vesi +28. Harmi vaan, että lämpimät vedet ovat tuoneet mukanaan myös sinilevää.
VastaaPoistaOlette kympin arvoiset ukko ja mummo, kun leikitte vesileikkejä ja viette lapsenlapset uimaan.
"Uinti kaikkien taidoksi" on liikunnan lehtorini Kyllösen kirjoittama kirja. JKK:ssa (Jyväskylän kasvatusopillisessa korkeakoulussa, nykyisessä yliopistossa) oli meidän jokaisen kansakoulunopettajaksi opiskelevan 1960-luvulla suoritettava uimamaisterin tutkinto. Eräs opiskelutoverini totesi, että hän osaa uida vai jalat pohjassa, mutta oppi myös uimaan syvässä vedessä. Nykyisten peruskoulun opettajatutkinto on maisteritutkinto. Lieneekö niin, että riittää, että ymmärtää periaatteen, niin kuin kaupallisen alan maisteriveljeni totesi. Maisteri kuin maisteri. Olen ainakin
uimamaister, mutta osaan opettaa myös lukemista ja laskemista. Epäpätevänä uimaopettajana opetin lukioikäisenä uimakoulussa Mannerheimin lastensuojeluliiton uimakoulussa monena vuonna. Kukaan ei hukkunut, ja hauskaa oli. Silloin ei ollut uimahalleja mailla halmeilla, mutta vesistöjä yhtä paljon kuin nyt. Ihmettelen, että nykyisin pitäisi koulun opettaa uimaan, mutta ei ole uimahalleja, ei ehkä uimaopettajiakaan ja oppilaat ovat kesälomalla. Vein omat villit lapseni uimahalliin taaperoiästä asti. Heillä oli tapana kompastua ja pudota joka paikasta. Eivät sitten olisi hätäännyksissän vetäneet vettä henkeensä, jos olisivat pudonneet veteen. Omille vanhemmilleni uimataito ei ollut tärkeä. Olihan heillä soutuveneet, millä liikkuivat vesillä heti kun kynnelle kykenivät verkkoja kokemassa, ja talot olivat järven rannalla. Minusta tuli himouimari vaikka kotoani oli 5 kilometriä matkaa järvelle. Sisar vei polkupyörän tarakalla uimakouluun.
Lapset jaksaa ihmeen paljon liikkua eikä siinä kulumavammat vielä haittaa kulkua. Onhan tuo jännittävä paikka retkeilläkin, ei ihme jos jaksoivat. Uimataito on kyllä tärkeä, jokohan minunkin 73 v olis aika oppia se. Meinasin lapsena hukkua ja siitä jäi kammo uimista kohtaan, jalat pitää yltää aina pohjaan.
VastaaPoistaKivoja kuvia. Uimataidosta on valitettavasti ollut paljon kirjoituksia tänä kesänä. Uimataidon opettamisen lisäksi pitäisi opettaa - ja meidän aikuistenkin muistaa - tiedostamista. Että tuntee ja tietää mikä se oma uimataito on ja varsinkin mitä se ei ole. Silloin ei tulisi otettua liian suuria riskejä.
VastaaPoista