"Kaikenlaisten säiden perässä,
sitä ihmiset liikkuukin", totesi työkaveri.
Niin-in - onhan niitä tornado-, salama- ja myrskybongareita.
Me nyt taidettiin hakeutua ko paikkaan
vain myrskyisten muistojen perässä.
Työkaveri tunnustaa avoimesti rakastavansa aurinkoa!
Fanittaa kuulemma niin fanaattisesti,
ettei voisi kuvitella vapaaehtoisesti hakeutuvansa
vapaa-ajallaan minkään muun sään perässä
muuta kuin sohvan nurkkaan filtin alle. 
Viikonlopuksi ennustivat tosiaan "Auliksen" saattavan ryhtyvän hurjaksi.
Ajattelimme, että Auliksen voimia voisi parhaiten nähdä Hangonniemellä
- erityisesti yhdellä rakkaalla secret-paikalla ja sinne siis.
Heittihän se heiniä ja raateli kanervia,
mutta ollaan samalla niemellä oltu hurjemmassakin kelissä.
Ja nuorimmaisemme tuolla meressä lautoineen/leijoineen samaan aikaan.
Myrsky maalaa jotenkin niin upealla ja ronskilla pensselillä.
Taivas saa hetkessä uudet sävyt
- tuo vaihtuva taidenäyttely on vaan jotenkin niin vaikuttavaa. 
Hallitsee näemmä "muotokuva" tai ainakin varjokuvienkin taidemuodon!
Niin mieluinen merenrantatontti se oli jälleen "mökillämme"!
Sokerista ei oltu - sadevermeet piti hyvin,
mutta kirjaimellisesti ja vastatuuli meni reisille!
Millä tuulella Aulis oli teilläpäin?
Vaikuttiko omaan "tuuleen"?
Upeita kuvia, kukaan eikä mikään ole niin hyvä taidemaalari kuin Äiti Luonto itse ja henkilökohtaisesti pidän myrskyistä lähinnä sen takia että niissä näkee sen raa'an voiman jonka edessä ihminen ei ole mitään. Nuo kuvat tummansinisestä taivaasta kävisi hyvin taustakuviksi koska kontrasti on mielestäni todella upea.
VastaaPoistaKuvista tunsin tuulen kasvoillani, meren tuoksun nenässäni ja kallion jalkojeni alla ....olin hetken meren rannan lumoissa.
VastaaPoistaAulis käväisi Koskelossa perjantai-lauantai välisenä yönä enkä sellaista sademäärää ja tuulta muista ennen kokeneeni.Visusti pysteltiin peiton alla ja kissakin tunki kainaloon turvaan kun peltikatto piti aikamoista meteliä.
Huikeat kanerva"pellot".