Mistä ne kunkin mielenkiinnonkohteet oikein syntyy,
kehittyy... jää päälle
tai jää pois ja vaihtuu uusiin?
Marraskuu "harmaudessaan" saa monenmoisiin mietteisiin.
Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa...
Tasaiseen tahtiin tai ehkäpä tällä kertaa hieman pyörivämpään tahtiin
tallennan blogiin muistoksi myös ihania harrastuksia
- jotka ovat olleet elossa mukana jo - klups... 40-vuotta!!
kehittyy... jää päälle
tai jää pois ja vaihtuu uusiin?
Marraskuu "harmaudessaan" saa monenmoisiin mietteisiin.
Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa...
Tasaiseen tahtiin tai ehkäpä tällä kertaa hieman pyörivämpään tahtiin
tallennan blogiin muistoksi myös ihania harrastuksia
- jotka ovat olleet elossa mukana jo - klups... 40-vuotta!!
Jane Fondan innoittamana tuli hiki askeltaessaan lattialla stringi-trikoissa
ja pastillin sävyisissä säärystimissä
- hikinauhat piti olla niin päässä kuin ranteessa, hih...
Muistatteko aikaa?
Koukuttiko?
Fondaa en muista step-laudalla nähneeni, mutta
köyhänä opiskelijana sijoitin omaan lautaan 80-luvun alkupuolella.
Jollain keinoin pyrki hankkimaan
opintorahan oheen lisätienistejä,
"Ura oikein urkeni",
kun Hobby Hallin Outletistä löytyi step-lauta (jonkun palauttama).
Siihen saakka olin suunnitellut lautajumpat portaikossa.
Pienessä yksiössä alkoi kehkeytyä mielenkiintoisia askelsarjoja
- hih... niitä tuli ohjattua vuosikymmen, enemmänkin.
ja pastillin sävyisissä säärystimissä
- hikinauhat piti olla niin päässä kuin ranteessa, hih...
Muistatteko aikaa?
Koukuttiko?
Fondaa en muista step-laudalla nähneeni, mutta
köyhänä opiskelijana sijoitin omaan lautaan 80-luvun alkupuolella.
Jollain keinoin pyrki hankkimaan
opintorahan oheen lisätienistejä,
"Ura oikein urkeni",
kun Hobby Hallin Outletistä löytyi step-lauta (jonkun palauttama).
Siihen saakka olin suunnitellut lautajumpat portaikossa.
Pienessä yksiössä alkoi kehkeytyä mielenkiintoisia askelsarjoja
- hih... niitä tuli ohjattua vuosikymmen, enemmänkin.
Mikähän kymmen se oli,
kun alkoi tulla lisenssoidut Less Milssit sun muut?
kun alkoi tulla lisenssoidut Less Milssit sun muut?
Se tappoi mulla ilon koko lajiin...
kai samaa, kuin että pitäisi tehdä ruokaa tai leipoa jonkun ohjeen mukaan!
Ei vaan onnistu...
Aina pitää saada suunnitella ja räpeltää itse.
Vaan onneksi on vielä muitakin kasari-hurahtaneita...
ja intoa/taitoa ohjata tunteja iloksemme!!
Stepin Guru Pertsa jaksaa yhä suunnitella tunnit itse ja tuottaa suurta
Saturday(night) feveria
lauantaisin klo 11.15
Turun Jumppalassa !!
Tervetuloa!!
Nostalgista Multiboard steppiä,
jota en ole missään muualla vielä kohdannut...
Saa ilmoittaa, jos tietää muuallakin päin Suomea olevan...
Tällaisen ilottelun perään olen valmis ajamaan kauemmaksikin!!
.
Ja ilo, kun nuoria on alkanut tulla mukaan enemmän ja enemmän....
mut ei tämä mummokaan vielä periksi anna!!
Marraskuuta selätetään täällä näin...
Heitän tämän postauksen myös
Kristiina K:n kivaan 3kuvaa kuukaudessa haasteeseen
MIELENKIINNON KOHTEET
MUMMOJUMPPA
MULTIBOARD
MUMMOJUMPPA
MULTIBOARD
Jane Fondan jumppavarustukset ovat hyvin muistissa. Nuorena olin tosi innostunut jumpasta ja kävinkin vuosia Turun Urheiluliiton jumpparyhmissä, mutta sitten se jostain syystä jäi. Taisivat tulla ne kuuluisat ruuhkavuodet. Voi miten inhoankaan tuota ruuhkavuodet sanaa. En koskaan kokenut eläväni mitään ruuhkavuosia, vaikka mieheni oli niihin aikoina aina viikot poissa toisella paikkakunnalla töissä ja minä hoidin kokopäivätyön lisäksi lapset ja kodin.
VastaaPoistaNyt olet keksinyt tosi yksilölliset m-sanat, kiva!
Ihanaa kuulla, että joku muukin inhoaa tuota "ruuhkavuodet" -sanaa. Meillä ei ole kuin yksi lapsi, mutta mies oli kolmivuorotyössä. Minulla normaali päivätyö, lapsi päiväkodissa. Ihan tavallista arkea elettiin; ruokaa teki ja pyykit pesi kumpi ehti ja jaksoi - ruuan aluksi mies, ennen kuin minä opin ruuanlaiton jalon taidon. Yhteen muuttaessamme onnistuin keittämään teevedenkin pohjaan ja vieläkin on kananmunienkin keitto vähän hakusessa - ikää lähemmäs 60 😂 Välillä "hoidettiin" naapurin lapsetkin, koirakin - iso ja vähän hölmö tanskandoggi, kun se pääsi lapsilta karkuun rappukäytävään...
PoistaAikuiseksi on kasvanut niin oma kuin naapurinkin lapset - ihan fiksuja niistä tuli, ilman ruuhkavuosia 😜
Hih - Turun Urheiluliiton tila ja tunti juuri noissa videoissa. Kai se liikuntaan on ollut pakkomielle aina, "ruuhkavuosissa" oli äiti-lapsi satujumppaa - ja lasten harrastuksetkin olivat varsin liikunnallisia, joihin itsensä tunki mukaan juuri jumpan ja liikkuvuuden merkeissä apuohjaajaksi.
PoistaKaverin kanssa käytiin yläasteikäisinä step-aerobicissa ja mummojen kanssa vesijumpassa. Siellä oli oikeesti meidän lisäksi vain 70+ naisia! Mut he tykkäsi kovasti, kun me kakarat oltiin siellä heidän kanssaan.
VastaaPoistaNyt on meidän salilla alkaneet step-tunnit. Ihan normaalia stepiä, tuollaisesta multiboardista en ole kuullutkaan. Kyllä meitä siellä tupa täysi on, taitaa retroilu viehättää muitakin!
Mukavaa kun retroilu lisääntyy! Useamman laudan kanssa pomppiminen ja samojen lautojen käyttö jumppakavereiden kanssa on myös tosi kivaa aivojumppaa... ei pysty kaupan puutoslistaa samalla miettimään - eikä muutakaan. Uskon, että auttaa keskittymiskykyyn.
Poista+70 numerot toivat mieleen yhden syksyn muutaman vuoden takaa, kun tuurasin ystävääni parisen kuukautta ohjaten ikäihmisten Äijäjumppaa. Se se oli lupsakkaa touhua. "Pojat" iloisesti aina ottivat vastaan; "Sieltä se TYTTÖ taas tulee!" Heh heh.. Viisvitonen "tyttönen".
Ehkä se ikä on vaan numeroita ja varmaan me saman jumppaköörin kanssa mennään vielä ittekin rollaattoreittemme kanssa ellei ihan steppiin, niin johonkin aerobicciin tai bailatinoon niin pitkään kuin invataksilla kuskaavat meitä sinne!
Minä vedin nuorena Annen aerobiciä joka päivä niin kauan , että kasetin nauha kului puhki ja joskus kun kuulin jossain kappaleen "Africa" niin teki mieli aloittaa vatsalihasliikkeet hetimmiten :-). Olen käynyt stepissä ja kaikenlaisissa jumpparyhmissä aikoinaan. Mutta kun olen vaihtanut paikkakuntaa/kaupunkia aika tiiviiseen tahtiin yhdessä elämän vaiheessa niin oli aika haastavaa löytää uudesta paikasta sopiva jumppa. Tekosyy ?
VastaaPoistaNyt nautin vesijumpasta uinnin ohella; turvallinen laji tässä iässä !!
Vesi onkin tehokas elementti - paras "vastuskuminauha" mitä tiedän!! Ihanan mielenkiinnonkohteen olet löytänyt elämääsi!!
PoistaSinun mielenkiintosi on kiinnittynyt liikuntaan jo syntymässä, ehkäpä? Tästähän olisi ihan haasteeksi asti, jos kaiken ei tarvi alkaa jollain kirjaimella.
VastaaPoistaEhkäpä se on sieltä "isän maidosta" tosiaan tullut... isä oli urheilija ja minua kiikutettiin tietysti jo alle kouluikäisenä kaikenmaailman liikuntajuttuihin... Äiti ei ollut innokas, mutta mukavaa kun nyt täällä uudella paikkakunnalla olen saanut innostumaan vesijumpasta ja on kova kävelemään... jotenkin vaan tuntuu, että liike on lääke! Minkäsmoinen haaste sulla olisi mielessä - minähän kiinnostuin heti???
PoistaNo mietin, että mitä mielenkiinnonkohteita ja harrastuksia kenelläkin on, tai voisi olla.
PoistaTotta!! olisi kyllä kiva kehitellä jokin haaste seuraavaan vuoteenkin... värejä kun on jäljellä enää pari... siis sellaisia, jotka meinaan putkauttaa etsittäväksi.
PoistaVauhtia sinusta löytyy! Ammattikoulun aikaan tuli aerobik. Minulla oli valko-keltainen jumppapuku ja musta kietaisupaita sen päällä. Mustat säärystimet saattaa olla tallella edelleen, hups. (Ai niin, taitaa olla laatikossa oleva steppilautakin..)
VastaaPoistaAi niin, ne kietaisupaidat... olihan mullakin sellainen, taisi olla vaaleanpunainen - OMG!!
PoistaKyllä munkin steppilauta on yhä käytössä - pojalla nyt punttien nostelua varten!
Onpa kiva juttu ja mukavaa, että vanhan ajan step-lautajumppaa vielä löytyy. Itse en ole sitä ikinä harrastanut, mutta tanssi oli mukana jazztanssin muodossa (sekin tuntuu nyt 80-luvun jutulta, onkohan sitä enää olemassakaan?) ja sitten kilpatanssi, jota harrastin läpi kaikki teinivuodet ja vielä nuorena aikuisena ennen kuin muut elämänsuunnitelmat veivät voiton aikaa vievästä mutta ihanasta lajista.
VastaaPoistaKyllä nuorena harrastettu liikunta vaikuttaa läpi elämän, ei sitä osaa liikkumatta olla. Vaikka en ole tuollainen himoliikkuja kuin sinä.
Oih - tanssiminen on ihanaa. Jazztanssia en ole tainnut koskaan kokeilla... ryhmäliikuntana vain lattareita ja afroa...
PoistaTykkäätkös seurata Tanssii tähtien kanssa ohjelmaa?
Minä tykkään... ja heh heh.. lattareita kova arvostelemaankin... "Uotismaisesti"🤣🤣
Kyllähän sitä tulee välillä katsottua, kun on tuttuja naamoja. Opettajat ovat nuorempaa polvea, mutta tuomaristossa istuu kova kilpakumppani ja toinen on entinen valmentajani. Minun arvioni noudattavat useimmiten Helenan linjaa ;-D
PoistaOhjelmaa onkin erilaista seurata, kun tuntee ihmiset oikeasti!!
PoistaTanssiminen on kyllä niin ihana liikuntamuoto ja muokkaa, ylläpitää fysiikkaa niin monipuolisesti!!
Kommentoin jo tuonne Kristiina K:n kommentiin, ihan eri asiaan kuin liikuntaan... anteeksi.
VastaaPoistaLiikunta on minulle vähän semmoinen... Kävely ja pyöräily ovat olleet lapsesta asti se mun juttu - nyt vain molemmat ovat jääneet, kun pyörän päällä en pysy ja kävelykaveria ei ole, paitsi Riesa. Äidin ja meidän koiran kanssa käveltiin ja pyöräiltiin paljon. Ne olivat, jäivät ja pysyivät. Sitten mukaan tuli uinti ja rakas rakas melonta. Pari talvea käytiin ystävien kanssa tanssimassa countrya, se oli hauskaa vaikka välillä olinkin väärinpäin - siis eri suunnassa kuin muut 😁
Kuntosalilla käyntiä olen yrittänyt varmaan sen kymmenen kertaa, kunnes lopulta yksi fysioterapeutti vapautti minut siitä: oli jälleen kerran selkä jumissa ja pyysin häntä tekemään sellaisen kevyehkön "Riesan kestävän" -ohjelman, saatesanoilla "kai se on ruvettava käymään". Hän kysyi, tykkäänkö salilla käymisestä. No en tykkää. Ei sun sitten tarvi siellä käydä, oli vastaus - teet sitä mitä tykkäät, mistä tykkäät? Kävelemisestä. Sitten kävelet! Siinä kuulkaa putosi painot olkapäiltä ja kivi sydämeltä, enkä ole sen jälkeen tuntenut huonoa omaa tuntoa siitä, kun en käy kuntosalilla, vaikka kaikki muut käyvät 😂 Arille iso kiitos siitä!
Olen siis huono liikkuja, olisipa joku teistä täällä minua liikuttamassa edes kerran viikossa ❤️
Ei mitään anteeksi - "ruuhkavuodet" on hassu sana!! Ja voi kumpa tosiaan olisit lähempänä - niin jopa 🤣"liikututtaisiin"🤣
PoistaOli mullakin kuntosalivaihe elossa - mutta muutaman vuoden jälkeen alkoi kyllästyttää - ajatukset harhaili ties missä...
tanssiessa ja stepatessa on pakko pitää ajatukset siinä mitä tekee, tai muuten on tosiaan väärinpäin, hih... vaan haitanneeko tuokaan mitään... liikettä tulee enemmän, kun kääntyy taas toiseen suuntaan... hih...
Step aerobic - mikä ihana muisto! Tuollaista monen laudan versiota en muista ikinä tehneeni. Step oli kyllä yksi suosikeistani ja muistan kuinka oli sellaisia tunteja, missä oman laudan ympäri mentiin ihan väkkäränä :D
VastaaPoistaVäkkäröiminen lautojen ympäri on kyllä niin kivaa aivojumppaakin! Minä olen jostain kumman syystä tykännyt aina mitä monimutkaisemmista koreografioista - laudoilla tai tansseissa. Pitävät keskittymiskyvyn kohdillaan...
PoistaMuistan nuo Jane Fondan videot. Nyt tulee hiki jo katsellessa liikuntaa
VastaaPoista🤣hih, hiki...🤣
PoistaNo nyt meni pää pyörälle! Mä en ollut kuullutkaan tämmöisestä aiemmin (paitsi mitä sinä olet joskus asiasta maininnut), enkä ymmärrä, miten porukka ei sekoa ihan jaloissaan. 😂
VastaaPoista🤣Jostain kumman syystä tykännyt aina mitä monimutkaisemmista koreografioista - laudoilla tai tanssiessa. Aivojumppaa samalla, kun yrittää olla törmäämättä toisiin - samoja lautoja kun käyttää 2-4 tai 6(kin) yhtä aikaa...🤣 Lienee sellainen sosiaalinen liikuntamuoto!
PoistaTärkeintä, että jokainen löytää sen mistä itte tykkää...
Olet keksinyt kivaa taas ja mahdottoman mukavasti esittelet. Steppilauta oli minullakin ja on yhä. Se oli ja on hyvä vehje. On intoni liikuntaan alkoi 70-luvulla uudestaan sitten lapsuus-nuoruusvuosien pikajuoksuharrastuksen jälkeen. Askellusjuttujen jälkeen tuli innostuin kantritanssimisesta. Ain a on pitänyt jotain olla, viimeksi seniorijumppa. Marraskuuta en pidä semmoisena harmaana ja ikävänä, vaan suorastaan jopa tykkään tästä, että on härärää aamuisin ja iltaisn. Toki päivisin tykkään myös aurinkopäivistä, mutta kaamos on mun juttu ja siniset hämyt. Lunta odotan tulevaksi, talvi vain viipyy.
VastaaPoistaMinäkin pidän marraskuusta - koen sen jotenkin vuoden sosiaalisimmaksi kuukaudeksi... eniten on tullut taas tänäkin vuonna kutsuttua ystäviä kylään ja saatu kyläkutsuja... joka viikonloppu jotain ja kun vielä viikolla opiskelemassa, niin jestas... yli puolet jo marraskuuta kulunut. Kantritanssista ja jazz-tanssista mulla on vähäisimmät kokemukset... juoksija/hyppääjä minäkin aikoinaan... pituus, korkeus ja 400/800m.
PoistaLyhyemmillä matkoilla minusta ei löytynyt sitä räjähtävyyttä, hih... ollaankohan oltu joskus samoissa kisoissakin...
Wau olet sinä sellainen tehopakkaus 👍😊 minä tanssin kovasti nuorena. Oli monta tanssiryhmää ja jazztanssiakin harrastin se oli muodissa silloin 👍 ai niin ja satubaletissakin on tullut joskus tosi pienenä oltua 😊
VastaaPoistaTanssiminen, jumppaminen on kyllä niin kivaa.... tyttömme kävivät pieninä satubaletissa ja jazz-tanssissa... niistä mulla ei ole kokemusta!
PoistaTärkeintä vain, että jokainen löytää eloonsa ne itseä miellyttävät asiat ja LÖYTÄÄ myös aikaa niille... mitä enemmän, niin sitä enemmän uskon mielihyvän lisääntyvän. Illalla muuten kun silppusin papereita - niin sinä tulit mieleen... Ihanaa viikonloppua!
Vielä on kirjoitettava tähän yksi kommentti - tai kaksi, hih..
VastaaPoista1) steppilauta oli minullakin vuosia, vasta viisi vuotta sitten kun muutettiin tänne maalle, vein sen kierrätykseen. Toivottavasti joku sai siitä iloa.
2) tanssi :D Poika oli noin 3-4 vuotias, kun yritin keksiä hänelle harrastusta. Liikuntaa, musiikkia - mitä nyt mieleen tuli. Sitten näin lehdessä ilmoituksen, että meidän kaupungissa oleva kansantanssiryhmä etsii lapsia, juuri 3-4 vuotiaita ja erityisesti kaivattaisiin poikia mukaan. No ei kun sinne. Poika katseli kiinnostuneena ja kokeilikin jotain tanssia ja kun sitten kysyin, että no mites, kiinnostaiskos tämä, sain vastaukseksi:
"Juu, kyllä mä voin tänne tulla, mutta en mä kyllä TYTTÖJEN kanssa tanssi!"
No, se jäi sitten siihen, kun se oli se idea, että niitä poikia sinne saataisiin :D