Atlaksen uumeniin kätkeytyi myös upeita laaksoja.
Fillaroiden ennätettiin paljon, mutta uteliaisuutta riitti vaeltaenkin.
Sillä ihan jokapaikkaan ei viittinyt alkaa taluttamaan ja raahaamaan pyörää - joten yksi päivä mentiin ihan vaan apostolilla.
Vuoren rinteillä kasvatettiin riisiterassien tapaan vehnää - sinnikästä yritteliäisyyttä!
Wifistä-netistä ja edes sähköistä ei ollut mitään käsistystä näissa parissa Berberikylissä
- joissa kuitenkin vieraanvaraisuus oli aivan huikeaa.
Vuoren rinteillä kasvatettiin riisiterassien tapaan vehnää - sinnikästä yritteliäisyyttä!
Wifistä-netistä ja edes sähköistä ei ollut mitään käsistystä näissa parissa Berberikylissä
- joissa kuitenkin vieraanvaraisuus oli aivan huikeaa.
Superfood, oikea Marokon kingi, eli Tagine tuli tutuksi.
Savisen kannen alta paljastui milloin mitäkin...
ja missä olosuhteissa nuo herkut valmistettiin - waude!! Pakkohan tätä on yrittää kotonakin, vaikka meiltä ei löydy kartionmallista savipataa... Ukkokullan tätien perintönä kuitenkin kannellinen lasivuoka - se saa kelvata.
Periteinen berber-tagine sisälsi lihaa ja kasviksia ja kuinka kauniisti ne oli aina aseteltu pataan ja kypsennetty hartaudella - ihania makuvivahteita toi viikunat, taatelit ja luumut kasvisten joukossa.
Tuoreita viikonoita ostinkin kokonaisen RENKAAN ajatuksissa joulupöytä.
Tuliaisemme reisuilta ovat muuten aina jotakin ruokaan liittyvää - joko astia tai sitten ihan niitä aitoja oikeita makuja - useimmiten syötävää! Kuin myös tällä kertaa siis makuja!!
Savisen kannen alta paljastui milloin mitäkin...
ja missä olosuhteissa nuo herkut valmistettiin - waude!! Pakkohan tätä on yrittää kotonakin, vaikka meiltä ei löydy kartionmallista savipataa... Ukkokullan tätien perintönä kuitenkin kannellinen lasivuoka - se saa kelvata.
Periteinen berber-tagine sisälsi lihaa ja kasviksia ja kuinka kauniisti ne oli aina aseteltu pataan ja kypsennetty hartaudella - ihania makuvivahteita toi viikunat, taatelit ja luumut kasvisten joukossa.
Tuoreita viikonoita ostinkin kokonaisen RENKAAN ajatuksissa joulupöytä.
Tuliaisemme reisuilta ovat muuten aina jotakin ruokaan liittyvää - joko astia tai sitten ihan niitä aitoja oikeita makuja - useimmiten syötävää! Kuin myös tällä kertaa siis makuja!!
Ihan kuivin kengin ei selvitty kaikista poluista,
mutta vesiputous jäi tällä kertaa laskeutumatta...
ihalitiin vain märkäpukuisia kavereita, jotka tekivät sen niin näppärästi.
Piti kaivaa esiin muistot omasta laskeutumisesta mustelmineen
https://repolainenreissaa.blogspot.com/2021/01/tapanin-ajelulla-costa-ricassa.html
Osataan sitä olla välillä ihan Repo-rankanakin!!
Eläimille tulossa ruokaa vuoristoon
Nämä 7 poikasta kisailivat itse ruoan saannistaan
Päätteeksi vielä yksi ihana muisto vuorilta - 2½-kilsan korkeudesta.
Mietittiin kuinka monta palloa mahtaa olla ympäröivässä solassa,
vaikka ihanat isät on rakentaneet verkon, mutta....
Oli muuten ihan mahdoton yrittää saada palloa näiltä kikkailevilta
6-12 - vuotiailta tulevaisuuden lupauksilta, eli hävittiin enemmän kuin 6-0!!
Mietittiin kuinka monta palloa mahtaa olla ympäröivässä solassa,
vaikka ihanat isät on rakentaneet verkon, mutta....
Oli muuten ihan mahdoton yrittää saada palloa näiltä kikkailevilta
6-12 - vuotiailta tulevaisuuden lupauksilta, eli hävittiin enemmän kuin 6-0!!
Kiitos taas! Ja mukavaa viikkoa, kun poistun huomisesta lähtien viikoksi blogimaailmasta..!
VastaaPoistaIhanaa somettomuus-viikkoa äitisi ja ihanien lähi-ihmisten kanssa.
PoistaIhania kuvia ja tunnelmia! Upea toi vesiputous, varmaan paikan päällä nähtynä tosi mahtava. Voi olla, että poliisi vähän tukistaisi kuskia, jos täällä yrittäisi kuljettaa eläimille rehua samaan malliin kuin siellä.😂
VastaaPoistaHih - juu... ei menisi meillä vastaavat kuormat liikenteessä läpi, vaikka kuinka eläinystävällinen virkavalta olisi kyseessä.
PoistaIhania kuvia ja on kyllä mahtava seikkailu teilla menossa taas.
VastaaPoistaVoi kiitos Enkuli - seikkailuistamme muodostuu kyllä aina niin omannäköiset, kun lähdemme kujille tuntemattomille...
PoistaJotenkin vain kiehtoo niin kovasti oppia toisenlaisissa olosuhteissa elävien ihmisten arjesta - tuntuu, että siinä oppii eniten myös itsestään.
On teillä mahtunut kaikenlaista seikkailua Marokon matkaan. Varmasti antoisa reissu!
VastaaPoistaTotta - antoisa reisu, kuten tuossa Enkulillekin vastasin, niin eniten oppii myös itsestään, kun lähtee tutkimusmatkoille oppimaan toisenlaisissa olosuhteissa elävistä ihmisistä.
PoistaOi että nuo värikkäät kankaat ja matot ovat sitten kauniita!
VastaaPoistaKukapa tietää millaisia pallotaitureita noista pojista vielä kasvaakaan...
Kaukokaipuu iskee, kun tänne tulee.
VastaaPoistaSinä sen sanoit... minä kun olen "täällä kokoajan" - niin kaukokaipuu on jo krooninen!
PoistaAika hiljaiselta näyttää kuvissa. Ei ehkä kovin paljon turisteja tuolla? Vai onnistuitko kuvaamaan aina tyhjiä kujia :)
VastaaPoistaVaikuttavan erilaista, kuin näillä kulmilla. Kiva katsoa kuvia.
Vuoristossa oli todellakin HILJAISTA, ei sinne vielä kukaan uskaltaudu ja oikeasti vaikeaa päästäkin.
Poista(Järkyttävä maanjäristys oli vasta 8.9.2023)
Kaikki peruuntui - meidänkin piti tulla alunperin 12.10. Tämä oli ensimmäinen mahdollisuus kun pääsimme...
Kaupungeissa on jo turistivilinä kiihkeämpänä kuin aiempina vuosina, mutta vuoristossa (jossa järistyksen keskus) olosuhteet vaikeat - tiet poikki. Ihanaa oli kyllä nähdä ahkera jälleenrakentaminen, armeijan apuna olo...sinnikkäitä, sitkeitä ihmisiä! Pyörävuokrafirman poikakin sanoi, että oltiin ensimmäiset jotka halusi oikeasti vuorille fillaroimaan.
Ei uskonut itsekään, miten huonossa kunnossa polut oli - raivattavaa riittää.