Kolmas kesä putkeen pakuilua lastenlasten kanssa...
Jokaiselle vuorollaan omaa aikaa....
Koska vain yksi mahtuu kerrallaan mummon ja ukon väliin nukkumaan.
Koska vain yksi mahtuu kerrallaan mummon ja ukon väliin nukkumaan.
Tänä kesänä aloitettiin 13-vuotiaasta...
(sattui sopivasti peli- ja harkkatauko futiksesta)
Jännättiin jo, että vieläkö lähtee matkaan...
Ihan innoissaan odotti omaa pakuyötä - mahtavaa...
mutta kattokaas kuinka paljon on vuodessa venynyt...
Punareunaisessa kuvasarjassa vasen kuva otettu vuosi sitten pakuyöreisulta.
On jo pitkän huiskean mummonsa mitoissa!
Taitoa myös maastopyöräilijänä on tullut lisää
- mummoa nuo kalliot tuolla vauhdilla hirvittim, joten tyydyin kuvailemaan.
Tulin minäkin se alas... mut pal maltillisemmin!!
Parissa päivässä fillarikilometrejä kertyi yli 40...
Seuraavana oli vuorossa 11-vuotias ja yli 30 kilometriä polkaistiin hänenkin kanssaan
saaristossa - Viikinkien maisemissa.
Kapuamistakin treenattiin, niin puissa kuin kallioilla.
Pakuelon vakioksi on muodostuneet isäni tekemät kuksat ja puuastiat, sekä ruutuliinat,
joille kattaukset saa nätisti ja siististi niin kiville, kannoille kuin kallioille.
Kapua toi puolestaan vakioksi Tattis-tuolit...
ne on niin kätevät
ne on niin kätevät
Pakuöihin kuuluu paljon muutakin kuin vain fillarointi, risukeittimellä ruoan valmistus ja syöminen...
Petin tekeminen pakussa on kaikista hauskaa.
Pelaamiset ja herkuttelut tietty ennen kummitustarinoiden kertomista
varpaat vielä vilvoitellen melkein ulkona
ihaillen maisemaa johon kulloinkin päädytään nukkumaan.
Viimeisimpänä, vaan ei vähäisempänä oli tänä kesänä 8-vuotias
(6 ja 4-vuotiaat nautti vain päiväpakuilusta, ehkä jo ensi kesänä yön yli....)
(6 ja 4-vuotiaat nautti vain päiväpakuilusta, ehkä jo ensi kesänä yön yli....)
Niin vain sotki menemään tämäkin neitonen liki 10km pikkupyörällään
välillä aika haastaviakin polkuja
Toisen pakupäivän päätteeksi vetäisi tämä Maailman paras "Jänis"
mummolle ja ukolle vielä sellaiset KAPUAtreenit, että oksat pois....
tunnissa meni nyt kolme kilsaa... kun tammikuussa meni vain kaksi....
On teillä ollut kivoja reissuja mahtavissa maisemissa hyvillä kokoonpanoilla! ♥
VastaaPoistaONNEA, ONNEA PALJON!!! ♥ ♥
PoistaVasta kommentin jälkeen kävin katsomassa keräystilanteenne ja kappas, olette ylittäneet tavoitesumman. Ar-vos-tan!!!
Stansta - KIITOS-KIITOS-KIITOS!
PoistaKiitos ihan ensimmäisistä onnitteluista, puolilta päivin luulin oman kännykän seonneen,
kun piippailu ei loppunut lainkaan. Olin vielä kiinni työpuhelussa ja kiukkuinen, kun olin unohtanut omaan äänet päälle! Enpä arvannut mistä oli kyse... ennenkuin...
Huh-huijaa, tuntuu ihan uskomattomalta!
Lämmin kiitos siitä kuuluu myös SINULLE,
olet tukenut, kannustanut, mainostanut! Niin suuri kiitos ettei sanat riitä, vaan lähetän lämpimän halauksen.
Ilman TEITÄ, ei olisi meitä!!
On teillä hurjat treenit ja ihan mahtavia pakuöitä - miksipä ei Mummon ja Ukon kanssa tuommoisille reissuille lähtisi. Ja vielä... kun ei taida Mummo ja Ukko ihan herkästi kumminkaan olla joka mutkassa varoittelemassa "älä noin kovaa", "älä sinne, se on liian korkea", "varo nyt ettet putoa/kaatua" :D Taitaa teillä lapset saada leikkiä samalla tavalla kuin me aikanaan: mentiin sinne minne nokka näytti ja illalla mummo (=muori) huuteli kotiin syömään ja jos ei ruvennut kuulumaan, hivuttautui pikkuhiljaa lähemmäs, että ruvettiin kuulemaan huutelu. Jostain juurakon kolosta, ojan reunalta tai kallion kupeesta sitten kurasina tultiin ja muori "upotti sadevesitynnyriin" jokaisen vuorollaan, ennen kuin päästi sisälle. Sen niin tarkkaa ollut, kunhan suurimmat kurat sai pois ja näki, kuinka syviä naarmuja kenelläkin oli :) Muori kun oli opettanut, että ratamon lehti käy laastarista, niin ihan joka naarmun takia kotia lähdetty...
VastaaPoistaHuippu-Mummo ja Huippu-Ukko teidän lapsenlapsilla - onnekkaita lapsia ovat <3
Hih - osuit asian ytimeen... ei olla varoittelevaa tyyppiä, vaan varsinaisia koheltajia itsekin.
PoistaLuvataankin aina vaan, että pidetään lapset hengissä, mutta kaikkea muuta voi sattua....
ja onneksi omat lapset jo tottui aikanaan samaan, niin eivät ole turhan varovaisia itsekään...
ja luottavat jälkikasvunsa hoiviimme. Ratamolla hoidettiin itte aikoinaan ja sama tieto siirtynyt jälkipolville.
Vävykin kyseli sunnuntaina, että koska on hänen vuoro päästä Unelmien pakuyöhön...
13v poikansa vastasi samantien; "Sä et iskä siihen mahdu!" Vävy on paria senttiä vaille 2metrinen!! Hih...
Lämmin kiitos ihanasta kommentistasi!!
Hih - Vävyn on vaan otettava teltta tai joku muu majoite mukaan, että voi yöpyä ulkona. Nuku yö ulkona -haaste on heitetty kaikille muutenkin elokuun lopulla; ei muuta kuin matkaan vaan ja vävy ulos nukkumaan :) Muut aktiviteetithan voi kyllä hälle järjestää, vaikka hämähäkkien keräilystä alkaen ;)
PoistaTuo on onnea ❤️ Yhdessäoloa, hauskanpitoa, liikuntaa... ihanat ilmatkin Suomen kesässä.
VastaaPoistaTuossa syntyy samalla tulevia vanhuusmuistoja 😀 Tuo sivupeilikuva on eri kiva 🌹
Totta - muistojen tekeminen on kyllä ihanaa!!
PoistaMinäkin tykkään tuosta sivupeilikuvasta... kun vaan olisi älynnyt kiertää sen sivuikkunan auki, olisi jäänyt turha heijaste pois....
Voi että. ❤️ Nämä ovat ihan parhata muistoja niin lapsille kuin isovanhemmillekin.
VastaaPoistaVoi kiitos.... muistojen tekeminen on kyllä niin mukavaa....
PoistaVoi ihanuus❤️ nuo hetket ja retket. Kuvista huokuu niin mahtava
VastaaPoistakesän fiilis. Voin vaan kuvitella miten ihana pakussa on myös nukkua ja
herätä upeaan maisemaan.
Kesän puuhia viikkoonne🌸
Hih - kiitos.... Ukkokulta alkaa jo kyllästyä, kun hoen aina miten rakastan pakua, hih....
PoistaVoi sitä nainen autoonkin rakastua.... näköjään, heh heh....
Tosi mukavia juttuja järjestätte lastenlapsille
VastaaPoistasellaisesta jää niin hyvät muistot(minullakin on)Ja on kyllä
poika kasvanut viime kesästä.Mukavaa heinäkuun
jatkoa teilleä😍
Ovat kyllä itsellekin niin mukavia... ja itselle ollut sekin oppia, kun olen ainut lapsi... sain aina jakamattoman huomion... mutta nyt kun itsellä on näitä enemmän ja sen myötä lapsenlapsiakin enemmän... niin tuntuu, ettei pysty kehenkään keskittymään, kun ollaan koko poppoo koolla... aikas touhukas ja äänekäs poppoo vielä...
PoistaSiksi nämä on niitä kunnolla-kuulemisen reisuja ja samoin kun tulevat meille "pienemmissä erissä", heh heh...
Kaikenlaista sitä pohtii ja oppii... itsestäänkin!! Ihanaa heinäkuun jatkoa Sinulle myös, lomallako?
Olette upeat isovanhemmat, joita lapsenlapset varmasti arvostavat isompinakin. Tuollaisia muistoja ei ihan jokaisella lapsella olekaan, ja mikä parasta, että saa aikaa olla yksin huomion keskipisteenä. Lahjakortti on hauska idea.
VastaaPoistaMissä nuo mahtavat treeniportaat ovat? Aika monta askelmaa kavuttavana.
Voi lämmin kiitos - tuossa juuri Jaelille vastailin ja pohdin "isovanhemmuutta" tai ehkä enemmänkin ajan jakamista!!
PoistaTreeniportaat on Paraisilla, Koirabaanan 471porrasta josta avautuu aika hulppeat maisemat kalkkikaivoksille.... Nyt ei tullut sinnepäin kuvailtua, mutta talvella... kun ei päästykään Paraisten portaisiin tuli napsittua maisemakuvia.
https://repolainenreissaa.blogspot.com/2023/01/kapuamisen-vaikeutta.html
Hieno juttu, että yksi kerrallaan saa jakamattoman huomion.
VastaaPoistaKiitos - se on kyllä koettu niin meidän, kuin lasten kannalta tosi toimivaksi!! Eli perinne jatkuu... johan ne varaili ensikesän paikkoja... 2-kertaa kesässäkin olisi kuulemma kiva!! Liian lyhyt kesä Suomessa!
PoistaIhanaa luonnosta oloa ja ulkona nukkumista 👍😁 me otettiin autostamme takapenkit kokonaan pois ja jossain vaiheessa varmaan nukutaankin siellä niin ollaan suunniteltu, ainakin tilaa on. Mieheni teki sinne laverin, että saatiin se tasaiseksi 😃 mukavia ulkoretkiä teille kaikille 😊 lapset tykkää kun pääsee seikkaileen 😁
VastaaPoistaOi että... hyvät suunnitelmat teillä. Hih... mekin (pakosta) nukuttiin yks pariviikkoinen NUORENA pienessä Mitsubishissä... opiskelupaikkakunnalta saatiin kämppä vasta syyskuussa ja elokuun 20.päivä alkoi Ukkokullan opinnot... aina muistoissa tuo kesä. Meilläkin on pakussa oikein sellainen levitettävä laveri, ystävän vanha "hetekka" saatiin ja siitä Ukkokulta muokkasi täsmämittoihin sopivan... pakua on kyllä kiva tuunailla... joskin kunnioittaen sen pakumaisuutta... ei haluta siitä mitään retkeilyautoa... ei eristyksiä, eikä kaasukeittimiä... luomua vaan... Sinä sen sanoit - seikkailulomia tuo mahdollistaa ja siksi kai niin siitä tykkäänkin...
Poista