keskiviikko 29. kesäkuuta 2022

Poluilla muistojen

”Mistä kaikki alkoi, se on salaisuus… ”
Eipäs olekaan enää tämän postauksen jälkeen… 
sillä kesäloman ensimmäisenä päivänä polkaisimme synnyinkotini maisemiin Punkaharjulle!


Ihan samalla menopelillä ei muistoista löytynyt valokuvia kotitalon edessä… Hih, mutta lienee uusi automme tuolloin ollut ihan yhtä tärkeä,
kuin mulle on tällähetkellä pyöräni…
 sitäkin kuvataan mitä ihmeellisimmissä paikoissa!
Mutta siis-samalla harjulla saman talon edessä vuosina1968 ja 2022! 
Ja ollaankohan oltu aikaa edellä? Meillä oli jo tuolloin ”kuntoportaat” ihan omassa pihassa. 
Raput johtaa vanhalle tielle 
ja rantaan jossa opin uimaan 
Kuvassa kyllä poseeraan rannalla kyllä mummini ompelemassa kauniissa pitsimekossa!

Kotiharjulta polkaistiin koulumatkalle Punkasalmelle (nykyisin sekin on Punkaharju)
Uskomatonta, että samassa ovessa oli lappu 1.luokka
Jotkut asiat sentään ovat pysyneet paikoillaan!

Ihme tietysti, että olen hengissä, kun olen tuota vanhaa siltaa ja muutenkin harjun rinteitä pikku pyörälläni (ja vielä ilman kypärää) rekkojen (taisivat olla tosin vain nykyisten kuorma-autojen kokoisia tuolloin) kanssa liikenteen seassa sompaillut!
No-ehkä ihmeempi on, että olen yhä hengissä tuon huimapäisen ukko-kultani kanssa! Keksi nimittäin, et mennään ”muistojen polkua” rautatiesillan yli, eikä kierretä uuden tien/sillan kautta-eihän niitä silloin edes ollut. 
Löysi huoltokäytävän raiteiden vierestä… 
sellainen ristikkopohjainen, josta näki jalkojensa alla Puruveden liplatuksen: jossain 20-30m alapuolellamme! 
Minä tarkastin kyllä, että junaa ei tulisi…
mutta arvatkaa vaan… juna tuli, 
kun olimme hieman yli puolen välin…  
Että harmittaa, kun en kaivanut kännyä ja kuvannut junan ohi menoa… olin näet ihan paniikissa:
”Nyt se joutuu pysähtymään, me saadaan sakot ja mitähän kaikkia skenaarioita ennätinkään hokea?” 
Konduktööri hymyillen vilkutti ohimennessään-kuulemma… 
minä en ilennyt nolona katsoa ohjaamoon päinkään! 

Onneksi matka jatkui seuraavaksi harjuille 
- samoja polkuja on polkaistu lukemattomat kerrat ja kuinka ihanaa se taas olikaan! 
Punkaharjua voi todella suositella maastopyöräilyyn 
maasto on vaihtelevaa ja saa todella polkaista vetten äärellä… maisemat suuntaan jos toiseenkin on kansallismaisemaa-sinisiä/valkoisia/vihreitä!

Jos yhdellä korkeimmalla harjulla komeilee meidän vanha kotitalo, niin toisella komeilee
Vaaleanpunainen unelma Valtionhotelli -suosittelen!
Saimi Hoyerin käsissä siitä on tullut monipuolinen ja tasokas majoitus vaihtoehto eri harrastusmuotoineen
 ja varmaan ne ruoatkin olisi aivan taivaallisia, MUTTA
kun minä niin tykkään kokata&kattaa reisuillamme aina itte! 
Nyt oli kyllä liinavalinta liian pieni Mustanniemen vanhan leirintäalueen, 
nykyisen kahvilan pöytiin!

Mustallaniemellä on ihanat hiekkarannat pulahtaakin
-se teki hyvää pyörälenkin jälkeen! 
Hauskaa miten pyöräillessä ei ole yhtään kuuma, vaikka kännyn mukaan asteita oli 29… 
ilmavirta viilentää polkijaa
-hiki pukkaa vasta kun pysähtyy! 
Paras pysyä siis liikkeellä! 
Minäkin olen nyt sitten heittänyt sen talviturkin!

Illalla jatkoimme pakun kera matkaa kohden Savonlinnaa-sinnehän ne mun muistot vei… 
sillä Savonlinnaan muutin tämän pytingin vuoksi 
- se oli silloin taidelukio, nykyään osa kaupungintaloa!

Savonlinnassa ennätin asua neljässä osoitteessa ennenkuin tuo ukko-kulta minut osaksi omia seikkailujaan nappasi Hyvinkään kautta Turkuun! 
Kaikki talotkin löytyi… 
Hauska bongauskohde tämäkin ja niin monta muistoa tulvi mieliin! Lukioikäisenä elettiin kyllä aikas kivaa aikaa… hmmm no, kivaahan tämä elo on nytkin!

Yhteen päivään sai mahtunaan liki 20-vuotta eloani!
Se oli kyllä kuoharin korkkauksen arvoista näissä maisemissa, johon samalla jäimme nukkumaan Kyrönsalmen sillan kupeeseen! 
Aamulla kun pakun sivuovi avattiin, niin värit olivat Kyrönsalmessa vaihtuneet…

Bongailimme vielä pari työpaikkaani.
 Ihan ensimmäinen, terveyskeskuksen kanttiini-se jäi…, mutta Lippakioski Savonlinnan satamassa-oih.
 kahtena kesänä pehmistä väännettiin niin että!
Ja sitten yksi kesä tarjoilijana Savonlinnan Oopperajuhlilla. 
Olen muuten tarjoillut Tellervo Koivistolle. 
Jos olisin ollut pisin, olisin saanut tarjoilla Manulle itselleen, mutta parista sentistä se jäi kiinni! 

Muistojen matkassa kasvoin näemmä jo aikuisuuteen , joten matka jatkukoon! 
Pakun nokkakin on kohti uusia seikkailuja!

8 kommenttia:

  1. Punk-harju on kyllä kaunis tienpätkä, ajoin sen läpi nuorena Sujenpenikkana kun kävin Zero Ninen -yhtyeen keikoilla ympäri Suomen. Savonlinnan taidelukiolainen teki mulle mun ihanimman susikuvan, oli juuri valmistumassa, itseasiassa taisin hakea sen sinä päivänä kun pääsi pois koulusta taiteilija. Sellaisia yhtymäkohtia, Suomi on pieni maa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näit Punk-harjusta vaan 5%, jos ajoit vain tienpätkän! Joten tervetuloa/menoa uudelleen!
      Wow-Suomi ja sen kansan liittymäkohdat on tosiaan pienet-minäkin tein pari tilausmaalausta opintojen loppuvaiheessa, mutten yhtään sutta 🤣 ei tullut musta kuin taivaanrannanmaalari-ja täällä psku/pyörälomalla (parhaillaan Kallaveden rannalla) huomaan taivaan ihan itte osaavan maalata paremmin! 🤣Iloa eloosi-kiitos kommenteistasi-ne lämmittää aina mieltä! Repolainen joka on reisun päällä Anonyymi-hauskaa ollakin välilä tuntematon, täysin vaikka identiteettiä!😂

      Poista
  2. Voi miten kiva päivä teillä onkaan ollut! Maisemat olivat varmasti upeat ja vanhojen tuttujen paikkojen kulkeminen on ihan uskomattoman nostalgista fiilistä täynnä. Tuo juna oli aika hurja...
    Minä en olisi noin pitkälle tielle uskaltautunutkaan ;)
    Mekin lähdetään loppukesästä ajelemaan ja otetaan ehkä uudet, pienet sähköpyörät mukaan, jos mies saa toisenkin kuntoon. Sai halavalla, niin osti kaks tutultaan ;D ei oo mitään fatbaikkeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nostalgista juu-on kyllä pitänyt olla monta vuosikymmentä pois, ennenkuin näkee kotimaisemat arvostetuin/uusin silmin…
      Juu-junajutut saa jäädä… rn enää ihan kaikkeen suostu ukko-kulta-aikaan kanssa! Mut nyt toivon et sun siippa saa toisenkin fillarin kuntoon (huippulöydöt)-ne avartaa takuuvarmasti reissua! Tällä helteellä mm. viilentää kun viilettää ja pääsee paikkoihin joihin autolla ei pääsisi ja kävellä niitä kaikkia ei jaksaisi ja noita himpatin hyttysiäkin pääsee fikkarein pakoon-ne iskee kimppuun vasta kun pysähtyy… iloa kesäpäiviisi!

      Poista
  3. Minulle tuli tänne tarkoitettu kommentti vahingossa edelliseen postaukseen kun kommentoin puhelimella, jotenkuten bloggeri on uusinut mobiilikommentointia vaikeammaksi. Mutta tosi kiva nostalgiapostaus, ja kauniita paikkoja.Punkaharjulla en olekaan koskaan ollut, kaunista näkyy siellä olevan. Oikein hyvää kesäkuun loppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogger on tosiasn uudistanut jotain-olen anonyymi kommentoija omassakin blogissa ja monen blogiin en pysty kommentoimaan lainkaan! Murrrr… Kiitos ihanista kommenteistasi!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Ihana kommentti Sinulta - kiitos kun jaksoit lukea muistojeni polkuja!

      Poista

Kiitos kiinnostuksestasi sivujani kohtaan.
Pienen pienikin kommentti
lämmittää AINA SUURESTI mieltä!

Näitä on luettu ja tutkittu eniten

Herrankukkarossa

Elokuisena päivänä, iltana, yönä ja vielä aurinkoisena aamuna juhlistimme pitkää yhteistä taivaltamme.  Unikavereita olemme toisillemme olle...