- tai ehkäpä sanonta olisi parempikin tullut naputeltua/näppäiltyä enemmän...
Sillä kyllä sitä todella harvoin enää kirjoittaa käsin
- vai kuinka paljon SINÄ VIELÄ kirjoitat käsin?
Onko muutosta vuosien saatossa?
Runosuoneni kera olen koko kevään leikitellyt saman alkukirjaimen sanoilla sanaillen.
Eli kun annoin pikkusormen - se vei koko käden!
Tämä lienee jo seitsemäs-kahdeksas runo tällä samalla systeemillä. Ja mikä koukutti, niin
SusUlvoo-RUNOtorstai
- viime torstain sana HULLAANTUA
eli HOOLLA hullaantumaan
HULLAANTUA
Hullaantua huomisesta
- herätä hitaasti harakoiden hassutteluun.
Hiukka hedelmiä-hunajaakin huulille
Helmililjatkin hiljaa heräilee
- hikoiluttaa haravointi
hellepäivän helliessä.
Hikipäissäni huiskittuani,
huokaan: "Hoituu hommat huomennakin!
- Huuhtelen huuleni huurteisella - hosumatta!
Heittäydyn hyväntuoksuisen hemmon huomaan,
hymyilen, hyväilen, hullaannun.
Huomiseen!!
Toinen kirjallista pohdintaani lisäävä on KesäRAAPALE-2
apusanat: tajuton, laiska, ahkera, tuhma, jotka löytyvät tekstistä
Raapaleeni voisin nimetä tällä kertaa vaikka: "Minä"
Totaalinen, suorastaan tajuton laiskuus tarttua tekemättömiin töihin
- siksi ne kai tekemättä yhä ovatkin.
Siirrän huomiseen ja taas huomiseen...
Vaikka inhoankin itsessäni juuri sitä "viime tippaan" jättämistä
- niin sitä itsessäni en osaa muutaa!
Jos onnistunkin joskus hieman, niin palaan aina samaan vanhaan tapaan!
Äitini sanoisi, että "Tuhma tyttö" - tahallaan tekee, kun itsekin tietää ettei kannata!
Niin kai se on!
Puolustuksekseni äidin torumiseen sanon, että: "Minä olen tosi ahkera!"
Olen - olen oikeasti, mutta vain niissä asioissa, joista todella pidän
- niistä ei malttaisi oikein edes pitää näppejään erossa hetkeäkään
- sormet ihan syyhyää upottamista
maaleihin, papereihin, astioihin, ruoka-aineisiin, valokuviin ja kännykkään. Klups!!
Se MINUSTA!! (100)
 |
| Tämä kuvatkoon laiskuuttani ja ehkä hieman hullaantumistakin! |
 |
| ja tässä näkyy ahkeruuteni ja luovuuteni kehto! |
Edessä on varmaan taukoa ainakin "sanailusta"
- sillä kesäloma häämöttää jo nurkan takana ja ensin tulee äitini meille viikoksi
ja sitten päästäänkin yhteen lempipuuhaani - reisun päälle seikkailemaan.
Ensin Suomen niemiä-notkoja-saarelmineen paku/pyörät compolla
ja sitten suorastaan ilmaisten lentojen. Kiitos Finnair&tammiale,
halvemmalla Ranskan maalle lentäen, kuin junalla Itä-Suomeen
Meno&paluulennon väli on suunnittelematta tarkemmin,
mutta ehtiihän sitä - lomalla kun on!
Blogi ajanee loman ajan matkapäiväkirjan virkaa
- kun minä tunnetusti olen se aamunvirkku ja blaraan vain kuvia ja
sometan aamuyöt Ukko-kullan kerätessä voimia tulevaan päivään kanssani!
Lopuksi vielä kuvakimara tältä iltapäivältä - töistä!!
Tekstiksi sopinee, että työ ei ole ruusuilla tanssimista - mutta joskus sentään päivät puhkeaa kukkaan!
Minulla on ollut leikkausten jälkeen tilanne, etten ole pystynyt edes askartelemaan. On todella vaikeaa olla toooodella laiska.
VastaaPoistaEnkeli täällä
VastaaPoistaVoi auts... et tiedäkkään kuinka monta kertaa olen blogissasi käynyt Äitienpäivätervehdyksen lukemassa - ikävä ollut sinua ja minä se laiska/saamaton olen ollut, kun en aikeistani huolimatta ole saanut mailia aikaan, vaikka se/ja SINÄ mielessä on ollut! Halaus - oikein voimasellainen!!
PoistaTeit vastaukset kahteen haasteeseen yhdeltä istumaltako? H-runo mallaa hyvin. Minäkin olen joskus tällä tavoin runoillut. Siihen jää koukkuun.
VastaaPoistaKesäraapaleesi kertoo totuuksia. Alleviivaan sen, että ahkera on kiva olla kaikessa siinä, mistä tykkää.
Hyvää lomailua sen eri muodoissa.
Kiitos - lomaa jo odottaakin kovasti ja kyllä vaan, samalta istumalta tuli sanailtua runo&raapale
Poista- siksi kovin laiskuus/saamattomuus aiheisia ja huomiseen hommia siirtäviä mietteitä oli molemmissa....
Kun inspis iskee ja runoja(sanoja teen, niin silloin kirjoitan käsin, tosin ne on aika äkkiä kirj. puhtaaksi sillä muutaman päivän jälkeen tuskin saan selvää itsekään niistä harakan varpaista ;DD Hoo-moilasena täällä ihmettelen runoiluasi. osallistu vielä tämän viikon torstaina, sitten laitan lomalle Runotorstain kun kesä tuntuu vievän kirjoitushalut osalta porukkaa. On niin hyvä aihe... .
VastaaPoistaKiitos Hoo-Moilaselle!! Ok - yritän ennättää vielä yhden...
PoistaViikonlopun pippaloissa muuten tyttäreni anoppi innostui näistä RUNOtorstain sanoistasi ja lähes samalta istumalta kirjoitti useammastakin sanasta runot - mutta kun ei ole blogia, niin ei voinut linkittää ja muutenkin tietty oli myöhässä.
Mutta ajattelin paljastaa - että ruonosuonia kirvoitat ja rustaukset tallentuu jälkikäteen ainakin yöpöydän laatikkoon, ellei muulla keinoin keksi julkaista.
Hups, unohtui kirjautua..
VastaaPoistaIhanaa lomaa ja antoisia seikkailuja! Minä vielä odottelen lomaa ja tunnetustihan odottavan aika on pitkä :D
VastaaPoistaVoi kiitos - seikkailumieli alkaa olla jo valmiina - kyllä se loma niin hyvää tekee, että mieleenkin vaikuttaa!
PoistaNo hei, täällähän on sana liidellyt oikein AHKERAsti. Et ole ollut TUHMA ollenkaan! :) hahah
VastaaPoistaOlet kuin mun mies. Nauttii ja tekee aina ensimmäisenä hommat jotka häntä kiinnostaa. Minä taas teen ensin pois alta kaikki tylsät tai pakolliset hommat. Onneksi on erilaisuutta! Muuten tulisimme hulluiksi kun kaikki olisimme...kuin itsemme kopioita!
Mukavaa lomailua!
Hih - kiitos... erilaisuus on todella rikkaus ja rakkaus.... minä siirtämällä ne ei mieluisat hommat oletan aina tapahtuvan sen "autonomisen delegoinnin" - joku muu tekee, kun huomaa, ettei se Repolainen taaskaan saa "Mitään aikaan!" Hih... joskus onnistuu, joskus ei...
PoistaEnsin huiskit ja hikoilet, sitten olet tajuttoman laiska. Kai ne hommat sitten hoituvat kuitenkin jossain välissä ;D Tarkoitan NIITÄ hommia, jotka ovat mukavia :)
VastaaPoistaMinun askarteluhuoneeni, tai oikeastaan sen pöytä on kuin räjähdys tällä hetkellä. Aloitan aina seuraavaa juttua, keräämättä edellisiä pois... huono tapa, huono tapa. Toisaalta tiedän itse, missä mitäkin on ;)
Hih... runossa sai kuulostamaan rankemmalta ja hikiseltä... hih, lie ollut fiktiivist' proosaa.
PoistaMut hei... sittenhän meidät askartelupöydät on kuin sisarukset keskenään-identtisetkin... Ei siinä mitään huonoa oo, että vanhatkin siihen jää (odottamaan jatkojalostusta) - roskiin ei raski ja laatikkoon unohtuu... ja totta - kaikki ihmettelee miten voin tuosta (muiden silmiin) kaaoksesta löytää aina kaiken. Heh... no, nehän on just siinä mihin jätin.... boheemia ja inspiraation täyteistä tekemistä sinne vaan...