sunnuntai 22. toukokuuta 2022

Satulassa


Keväinen viikonloppu vietettiin satulassa, ai että: tätä on oikein odottanut!!
Viime kesänä viimeksi tällaisia kunnon seikkailuja tuntemattomilla poluilla.
Varhaisemman kevään pienet pyöränulkoilutukset eivät ole sisältäneet
vielä retkieväs-hifistelyä risukeittimellä! Se kruunaa ajetut polut!

Vielä kun tarkenee jäädä pakuun nukkumaankin - niin sit on pro meininki
- nyt ajeltiin yöksi omaan sänkyyn, kun lupaili yön tunneille vain +2
ja mein paku ei ole eristetty - eikä sellaiseksi muutu!
Kunhan ei vaan ihan pakkasia olisi enää öisin - sillä mustikka on jo täydessä kukassa!!
 
Eilen Euran Kauttualla, jossa Ukko-kultani on työmatkoillaan autolla liikkunut
ja jo auton vauhdissa vilissyt kuulemma vaimon näköisiä paikkoja
eli vettä ja harjuja ja niitähän tosiaan Säkylä-Eura akselilta löytyi,
kun pääsi ajamaan niin-niin lähellä vesirajaakin, että vaimo tosiaan tykkäsi!




Kauttuan ruukinkylä oli kyllä kertakaikkisen viehättävä vanhoine hirsitaloineen
- jestas mitä ikkunoita.


 Koski pauhasi vieressä ja Alvar Aallon suunnitteleman terassitalon
ohi puuskutimme vesitornin mäelle. 

Päivän päätteksi rannalle (oltiin jo Säkylän puolella) kirsikankukkien katveeseen
risukeittimeen määrämittaiset puut ja nopsaan oli kanto katettu ja
nokipannukaffet kiehautettiin päälle - namskis!!

Hyvä kun maltettiin yö käydä nukkumassa, kun hypättiin taas pakuun ja nyt suunta Saloon.
Opiskelukaverin päivityksistä eilen huomioin Vaisakon luontopolun
ja kyselinkin, että oliko pyörin mentävä? 



Pikkuisen haastava - mutta niin-niin upea seikkailla oikeassa aarniometsässä
jalopuiden ja valko-, sini-, ja ja keltavuokkojen keskellä.
Ja miten jättisuuria vuokot olivat - aivan käsittämätöntä!
Kokoa vaikeanähdä kuvista, mut tuntui todella, että saimme ajaa
kiemurtelevaa polkua keskellä kukkamerta!



ja nämä ihanat pahkat - niitä oli aivan käsittämättömän paljon
ja yhteen isoon pahkaan oli upotettu ihana kivi enkelitekstillä!
Niin totta!!



Vaisakosta ajeltiin vastarannalle Vuohensaareen, joka olikin mielenkiintoinen seikkailtava!
Kilometrejä ei paljon kertynyt, mutta korkauserot sellaiset, että piti taluttaakin paljon
- jopa alaspäin, kun ei vain uskaltanut ajaa...
ja poluille oli kaatunut puita ja tippunut valtavia oksia, mutta kyllä oli upeaa!
Kuusenkerkkiäkin keräsin talven varalle

 

Vanha Salon jätevesipuhdistamon alue muistuttaa suistoaluetta, josta on kehkeytynyt varsin suotuisa harvinaistenkin lintujen pesinnälle - jestas miten pitkin putkin varustautuneita valokuvaajia/lintuharrastajia oli sankoin joukoin liikkeellä.
Itse vain kaivoi taskusta kännyn ja räppäsin kuvia... hih...
Olisi kyllä ollut kuvattavaksi lintujakin, mutta ei oikein kännyn zoomi riittänyt ja enpä tunnistanutkaan muita kuin sorsat ja lokit äänestä... eräs kalastaja näytti kotkaa... oli heittänyt sille juuri saamansa kalan.
 
ja ruokailuun se päättyi tämäkin retkipäivä - nyt pistimme pannun tulille Vuohensaaren laavulla
- kun siellä oli sopiva hiillos jo valmiina. Minä hifistelijä olin tietty täyttänyt kylmälaukun värikkäillä eväillä - muut retkeläiset hieman katteli makkaroineen kun raaputin parmesanit pannun päälle.
Namskis - kyllä maistuikin, oltiinhan oltu ulkosalla jo 9h 

6 kommenttia:

  1. Ihana retki teillä on ollut, niin paljon kaikkea katsottavaa ja koettavaa. Nokipannukahvit houkuttivat eniten. Minun retkiseurani ei juo kahvia, joten nokipannua ei ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voih.... ei se kyllä yksin ole kiva nokipannukaffetta keiteillä/fiilistellä!
      Meistä tuli viime keväänä oikein kunnon "maastoilijoita" ja hifistelijöitä, kun mullekin hankittiin maastopyörä (Ukko-kullalla) ollut jo kaaaaaun), mun on sähköavusteinen, enhän mä muutoin pysyisi sen perässä ja pystyssäkään kaikenmaailman juurakoissa ja pitkospuilla - mutta näin on hyvä ja kivaa. Ja koska rakastan kokkailua - niin eväätkin mietin aina vimpan päälle - nämä on niitä meidän juhlahetkiä!

      Poista
  2. No nyt on poljettu! Vautsi! Hitsi kun malttaisi itsekin joskus lähteä liikkeelle eväiden kanssa (ja syödä ne kanssa!), katsella ympärille ja pysähdellä, mutta mulla menee pyöräily aina sellaiseksi suorittamiseksi... Otan tämän nyt lähiaikojen tavoitteekseni. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu - tämä harrastus astui eloomme vuosi sitten... tai mun eloon, isäntä on maastopyöräillyt vuosikausia, mutta minä keksin, että pysyn perässä jos saan sähköavusteisen... sillä kuten tuossa aiemmin Repulle vastasin, niin en pysyisi muuten perässä ja pystyssäkään pitkospuilla, juurakoissa ja kivillä - tasapainoaistini on kehittynyt jo vuodessa enemmän kuin silloin 1-2 -vuotiaana, jolloin sen kuuluu kehittyä, hih. Viime kesänä tuli pyöräiltyä reilut 1200kilsaa ja tänä kesänä aikomus pistää paremmaksi... ostettiin pakukin "pyörät edellä" systeemillä... eli ensin rakennettiin taakse nopea pyörien "heittopaikka" ja sit eteen makuutila... viime kesänä Ålandia 472km ja kaikki yöt puskissa. Tällaista elämää rakastan... ja koska rakastan valokuvausta, niin pyörän jarrut toimii tuon tuostakin... mein pyöräily on kaikkea muuta kuin suorittamista - se on fiilistelyä.... safkoja myöten. Onneksi tuo ihana siippani ymmärtää "tarpeeni"!

      Poista
  3. Hyvä on pyöräillen liikkua kun ei ole kuumaa paahteista säätä.
    Reitllenne on osunut paljon mielenkiintoista ja kaunista nähtävää.
    Nokipannukahvin tuoksun tunnen melkein nenässäni. Siitä on aikaa nokipannukahvin juomisesta.
    Ihania kuvia!

    Mukavaa reissaamista jatkossakin teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Liplatus... tästä se kesä on vasta alkamassa ja "Satula-suunnitelmia" paljonkin, pakuunkin rakentui huomattavasti viime kesää korkeampi sänky - lisää säilytystilaa!! Kaikki säät kyllä kelpaa - viime kesäkin olio helteineen mahtavaa fillarointia.... sadekin kiva - kivet/kalliot liukkaampia.... minä niin tykkään, kun on vaihtelevaa ja saa keskittyä erilailla! Ja juu... nokipannukaffe kruunaa retken kuin retken, varsinkin, kun kuksat on isäni tekemät.... pilvenreunalla ehkä seuraa kuksien ja meidän matkaa - ikävä!

      Poista

Kiitos kun poikkesit sivuillani;
jotta minäkin siitä tietäisin, niin pienikin kommentti
lämmittää AINA SUURESTI mieltä!

Näitä on luettu ja tutkittu eniten

Poluilla muistojen

”Mistä kaikki alkoi, se on salaisuus… ” Eipäs olekaan enää tämän postauksen jälkeen…  sillä kesäloman ensimmäisenä päivänä polkaisimme synny...