Pirjon tarina maaliskuusta Juhannukseeen

Maaliskuun 15. treenattiin vielä ihan Superisti tyttären kanssa Naantalissa 6h jumppaa sujui multakin
- Jellalta enemmänkin!

Huhtikuun alussa sitten lenkkipolulla
kuusen juuren päälle astuminen meni
"vähän vinoon".
Sivuristiside kolmesta kohtaa naps....
ja sain näin komean "sulhasen" viideksi viikoksi.
Jo oli muuten reidessä mittaa...
mut se massa ei ollut lihasta!!
Viisi viikkoa meni - toipumista ei tapahtunut
- paremminkin päinvastoin.
Voimia kulutti myös taistelu vakuutusyhtiön kanssa.

Alkoi oikeasti mennä toivo,että saisin toimivan jalkani takaisin.
Tutkittiin ja hutkittiin kaikenmaailman kuvaukset luista jänteisiin ja  hermoratoihin. Diagnoosinkin jo sain CMPS ja kun löytyi hermoratavauriokin, niin dianoosi oli sitä pahempaa II-luokkaa. Hoitona lyriikkaa, peiliterapiaa ja psykologille... Tuntui, että nyt mentiin hoidon kanssa väärään päähän....
Se hermorata vaurio oli näet vanha... jo 17-vuotta sitten leikkauksen jäämiä... ei mitään uutta.

Kokenut kirurgi pelkäsi, että leikkaus vain pahentaisi jalkaani, mutta suostui leikkaamaan.

 16.6. otetut kuvat heräämöstä konjakkilasin kera ja syylliset löydetty, korjattu ommellen, katkaisten  ja poistaen.

Kierukka revennyt kahdesta kohtaa, plica=luupiikki katkaistu ja lumpion sisällä synoviaalimollukka, joka pomppi kuin pingispallo ja ympärilleni pyydettiin monta kokenutta konkaria. Sitä kuvattiin eestä ja takkaa... kokonaisena olisivat halunneet tieteellisiä tutkimuksia varten, mutta kun se olisi tiennyt mulle tuplasti pidempää toipumisaikaa, niin se vain tuhottiin...
Mutta allekirjoitin luvan, että ihme löydöksen saa julkaista lääkärilehdessä - hih...  
Juhannukseksi pääsin jo kotiin ja kontti kohti taivasta täällä nautittu oman Jussin huolehtiessa Jussi-nautinnoistani. Ja lapset tulee tänään passaamaan - kyllä kelpaa.
Ensi viikolla jo tikit pois, parin viikon päästä päästään kortisonilla hoitamaan krooninen tulehdustila.

Hyvää Juhannusta kaikille!!