Kodin vanhin - ehkä...

Uusi Vuosi ja Uudet kujeet...
Kristiina K:n ihanat haasteet jatkuu...
Tällä kertaa etsitään kodin vanhinta esinettä.

Tiesin heti, mitä kuvaan - anoppilan aarteen,
joka tyttärellä vietettyjen neljän vuoden "mutkan kautta" päätyi meille!
Lipaston pohjassa on ehkä hiilellä tai jollain vahvalla MUSTALLA luku 1899
(en nyt käynyt tyhjentämään ja kääntämään lipastoa ylösalaisin)

Lapsista ja lapsenlapsista oli jo 90-luvulla mummolassa käydessään hauskinta
appiukon tuunaamat "salalaatikot"!
Niistä löytyi aina aika ihania ylläreitä Ukko:tettaville.
Joskus nuotteja, joskus karkkeja jne. 
.

Lipasto on kyllä koko suvun aarre
ja appivanhempien nukkuessa pois oli todella ilahduttavaa,
että meidän vanhin lapsi halusi sen keinolla millä hyvänsä perheeseensä.

Liian pitkä tarina kerrottavaksi,
miten loppujen lopuksi
toispuolt Suomea Wanha lipasto saatiin Turkuseen!
Saatiin! Ja vain yksillä sakoilla!! 

Niiden neljän vuoden aikana,
kun lipasto oli tyttären perheen "sydän", 
niin paikallislehdessä (2015) oli kilpailu kuvata "Kodin sydän"

Murskavoiton tekivät äänestyksessä
ja koko perhe pääsi pitkäksi viikonlopuksi Flamingo-kylpylään!

Sittemmin samainen perhe rakensi uuden kodin
ja lipasto muutti meille "evakkoon"

- jolla tiellään on yhä...
Sopii niin täydellisesti oman makkarimme nurkkaan,
ettei siitä luovuttu!!

 Toki oltaisiin luovuttu,
mutta jälkikasvun kodista tuli niin "moderni",
ettei sitä enää sinne kaivannetkaan. 
Mielenkiintoisia ovat siis huonekalujen  "polutkin"!

Tänään kun kuvailin lipastoa,
niin nuoriso oli kyllä sitä mieltä,
että lipaston päällä oleva kello voi olla vieläkin vanhempi.

Tiedä tuota.... joten lähikuva näistä kelloistakin...
Oikean puoleinen on 50-luvulta,
mutta vasemmanpuoleisesta emme saa enää tarkennusta.

Keräilen näitä kello"tauluja"
laittaakseni niihin valokuvia rakkaista!

Minä kun olen innokas kuvaaja,
mutta kehysten(kin) pitää olla jotenkin merkityksellisiä!

Ihana haaste Kristiina - kiitos!!

Aika entinen ei koskaan enää palaa...

vaikka tänä jouluna ja vuoden vaihteessa ollaan oltu
enemmän kuin koskaan "aikamatkalla"
ja niin monella tapaa. 

Ensinnäkin aattoa vietettiin koko Repolaisen poppoolla meillä

ja joulun jälkeen suunnattiin pitkästä aikaa
(edellinen kerta 2016) Luostarinmäelle.
Nyt neljän polven kera tutkimaan 
"Tosiiiiiiii Wanhaa Joulua"

12v oli ihanin, kun totesi parissakin pihapiireissä:
"Silloin kun minä olin nuori, niin tuonne pääsi sisälle!"

Tutkittavaa riitti niin ulkona kuin sisällä....
pientä hiirulaista seurattiin innolla.

Lastennurkan tietokilpailussa olivat ihan lyömättömiä.

Pari puuceetä arveltiin ensinäkemältä saunaksi,
mutta löytyihän lopulta sitten se saunakin!

Minä ulkoilmaihmisenä rakastin eniten
käyskentelyä pihapiireissä ja kaduilla

Yhteen tupaan tämä mummo suorastaan kiljuttiin sisään:
"Mummon entinen elämä ja huone oli löytynyt!"

Myönnettäköön, että aikas samalta näytti...

Vuoden vaihteeseen liittyi sellaisia nostalgisia juttuja,
joita en enää uskonut edes mahdolliseksi...
Tinan valamista!
Muksut kyseenalaisti ihan syystä sen "VALAMISEN"
- mehän vaan sulatettiin se ja kipattiin sankoon, hih...

No, nyt se oli sitten ihan oikeasti TINAN valamista,
eikä lyijyn... 
entiset "tinat" ovat olleet raskasmetalleita, yli 90% lyijyä.

Uudet 95% TINAA sisältämättä lainkaan raskasmetalleja.
Taas oppi uutta.
Hämmästeltiin kaupoissa tinakenkiä,
hintaa myös;  a' 4,70/kpl
Prismassa nähtiin myöhemmin tuplapusseja hieman edullisemmin,
mutta meillä oli jokaiselle jo yksittäiskappaleet!

Ennustukset oli hurjia tulevalle vuodelle....
Dinosaurusten aika on palaamassa
ja kaikkea en uskalla edes paljastaa...😂🥶

Ilotulitteitakaan ei olla ostettu vuosikymmeneen...
Nyt piti lentokoneet, perhoset ja tulivuoret hankkia
ja tärkeimmät suojalasit.

Paikaksi etsittiin sellainen, ettei vain eläimiä olisi lähettyvillä. 

Isomummin takapihalla kuusen suojassa
suvun vanhin ja nuorimmat
- jotenkin niin suloista!


Koko perheen ilotulistus järjestettiin Kaarinassa
lapsille(kin) sopivaan aikaan klo 20
Upeaa katsottavaa se kyllä oli!

Nostalgisissa puuhissa on oltu ahkerasti myös sisällä.
Pojat kaivoi esiin lego-ohjeita
ja tästä kaaoksesta en olisi ikinä uskonut läytyvän osia...

mutta "Da-daa" kuului yläkerrasta...
Futiskenttä valmistui!!
Mikä riemu, kun kaivettiin esille myös kuva enosta
24-vuoden takaa!!

Enolle kuvat tuota pikaa ja hän se tarkka olikin:
Yleisökato, liekö lippujen hinnat nousseet?
Tosin tekniikka parantunut ja peli muuttunut rajummaksi,
kun yhtä raahataan jo paareilla pois...
No, paareilla se eno itsekin kerran kentältä vietiin suoraan Tyksiin
ja samaan osoitteeseen tai Pulssiin omalla kyydillä useamminkin.

Aika entinen ei koskaan enää palaa...
Monella tapaa kyllä palasi ja lasten riemu ja kiinnostus
tästä nostalgiasta
oli aivan yhtä suuri kuin meidän aikuistenkin.
Mitään ei siis kannata heittää pois...
Muistorikasta aikaa!

Uusia muistoja luoden startattiin uuteen vuoteen.
Nautinnollista "tulevien muistojen" luomis aikaa
toivotan itsekullekin!!

VÄRIhaasteen The End

Ensinnäkin❤️mellinen KIITOS

kaikille 2024 värihaasteeseen osallistuneille!!

Värien etsiminen elämään,
niin lautaselle, kuin muutenkin elon arkeen
syntyi jo lapsuudessa mummini hoivissa. 

Mutta se, mikä yllätti ja ilahdutti  ❤️saakka

oli, se että innostuitte etsimään niitä kanssasi koko vuoden.
Se teki vuodesta 2024 vieläkin erityisemmän ja ikimuistoisemman - kiitos!!

Niin kiitollinen vuodesta 2024
ja tulevaan vuoteen 2025 toiveikkain mielin...
eli nyt putkahtaa esille 
  VÄRIHAASTEen The End!! 

TOIVEita täynnä oleva värisi
kenties se on VOIMA/LEMPIvärisi, 
tai jollain muulla tavoin miellyttävin väri. 

Onko niitä yksi, vai useampi?
Ovatko ne kenties muuttuneet vuosien saatossa?
Kerro/kuvaa omalla tavallasi!!

Omat voimavärini löytyvät luonnosta,
puiden vihreys ja ruskeus, kivien/kallioiden harmaus, taivaan/meren sinisyys. 
Räpeltäessänikin ne loppuvat aina ensimmäisenä värituubeista ja tusseista.

Toivon värejä ne ovat myös, sillä
"Kuuseen kurkoittaen" (lapsiakin sinne kannustaen)
lähden tulevaan vuoteen!
"Katajaan saatan kapsahtaa"
mutta yrittänyttä ei laiteta!

Kiitos kaikille lukijoilleni kanssa"matkaamisesta"
Räpellyksiäni, reissujani ja raapustelijani
kohtaan osoittamastanne kiinnostuksesta.
Kaikista kommenteista!

Toivottavasti jatkamme yhteistä "matkaa" ensi vuonnakin!

Iloa, energiaa
juuri teidän kunkin omiin mielenkiinnonkohteisiin

toivotan tulevaan vuoteen 2025!!

Pizza-(pulla)-Perjantai

Lasten muisti on veitsenterävä! 

Kuulemma AINA Joululomalla on tehty lumiukko!

Ikkunasta kun ulos katsoo, niin hankalalta näyttää!

Aloimme etsiä lumiukkotarpeita sisältä/keittiöstä

Hmmm... voisiko jääkaapissa tehdä lunta?
Hmmm, siellä näytti olevan herkullisia pizzatäytteitä
- ja jo sytytti... lumiukkopizzaa!!
Tuumasta toimeen

Siinä ei kauaa mennyt, kun kaikki pellit oli kaivettu esille
ja jokaiselle pyörähteli palloja, hattuhja ja osalle käsiäkin
tortillaletuista... (nopsa ja kätevä pizzapohja)

omatekemä maistuu aina!!

Pienimmät paakarit oli paistaneet jo pullia aamupäivällä
- oli todellinen 
PAISTO-PERJANTAI

Joulupukin mummo

Joulupukillakin on mummo!!
Olen monta ihanaa titteliä saanut, 
joita ylpeänä kannan - tänä vuonna yhden lisää! 

Itseasiassa olin sitä jo viime vuonna... 

Lastenlasten lukumäärä ei ole kasvanut moneen vuoteen,
mutta silti isokin kulmasohva alkaa käydä pieneksi!

Kun oikein tiivisti ja selkänojalle kiipeili, niin mahduttiin kaikki! 

Kirjaimellisesti voidaan toteta, että "Tuvan täydeltä tunnelmaa"
- kaikki rakkaimmat saman pöydän (tai kahden) ympärillä

"Herkkua on siinä monenlaista, monenlaista..."
mutta sen verran äänekästä oli sakki, ettei voi jatkaa, että:
 "kuiske kuuluu..."

Joulupuu rakentui elmukelmutetun tyroxkartion päälle
ja letitetty lohi oli kaikkien suosikki.

Kalkkunan paistoin tänä vuonna itse - levahti sen verran,
että käärin loppuvaiheessa pekoniin ja ruusuja yritin päälle loihtia.
Lapsista näytti enemmän nänneiltä kuin ruusuilta
- joten iloa ja naurua riitti....

Mätejä on jo vuosikaudet syöty kalanvauvoina. 

Iloisinta oli, että jouluruoat hupeni jo aattona...
jos on "sohvantäytteetkin" kasvaneet - niin on myös ruokahalu!!

Joulurauhan haimme perinteiseen tapaan Brinkkalan ja Tuomiokirkon aukiolta

ja niin haki moni muukin!

Parkkipaikka löytyi niin nopeasti ja läheltä,
että ennätimme kirkkoonkin ennen Joulurauhan julistusta.

Mummo&ukko(kin) sai pinon lahjoja 
- tämä tullee olemaan käytetyin ja rakkain lahjoistamme "monella tapaa"

Tuli mieleen, että 10-vuotiaana sain Afrikan tähden joulupukilta
ja siitä aatosta saakka mieli teki matkustaa ihan oikeasti Madagaskarille.
Se toive on toteutunut ja niin monta muutakin Afrikan maata
olemme saaneet kokea ja seikkailla.

Tämän pelin pakettikorttiin (joka katosi aaton vilinässä)
oli kirjoitettu: Mummolle&Ukolle uusia seikkailuja!

Iloa vuoden viimeisiin päiviin
toivottelee Joulupukin Mummo!