sunnuntai 11. lokakuuta 2026

Kivi-kartan kierros Malolotjessa

Viehtymys polkaista luonnonpuistoissa vain kasvaa.
Niinpä Eswatinin viimeinen koskematon vuoristoerämää
Malolotja piti saada matkan varrelle keinolla millä hyvänsä.

Ensinnäkin se on maan suurin suojelualue: 
18 tuhatta hehtaaria ja puiston korkeusvauhtelut
Ngwenya-vuoren 1829 metristä 
N-komati-joen laaksoon 640m
tarjosivat kyllä silminkantamattiin 
ihmisen pienuutta luonnon kauneuden edessä. 

Ei muuta kuin kuva karttakivestä ja seikkailemaan.



Maailman vanhimpiin kallioperiin kuuluva Malolotja
on muodostunut yli 3,5 miljardin vuoden 
takaisista valtameren pohjasedimenteistä.
Lämmön ja paineen vaikutuksesta maastio
on muokkautunut liuske- ja kvartsiittikiviksi. 

Lukuisissa kohdin kivi-möhkäleet
toi mieleen Pääsiäissaaren moait. 
Nämä "ukkelit" muotoineen ja ilmeineen
oli muotoillut luonnonvoimat!


Heinätupsut vain heilui ja ratisi renkaiden alla
lasketellessa laaksoihin


Kyllä senkin huomasi milloin oltiin alhaalla, hih

ja milloin tie nousi pystyyn...


ja jokaiselta huipulta
avautui näkymä seuraavaan laaksoon 
ja alati virtaavaan Nkomat-jokeen. 
Nimi Komati, N-komati tarkoittaa swasin kielellä lehmää
- vertauksena, että lehmästäkin riittää maitoa ympäri vuoden,
niin riittää joessakin vettä!

Aluetta kutsutaan myös nimellä Highveld:
tarjoaahan se vehreitä, jyrkkiä ja
poikkeuksellisen kauniita maisemia kivien lisäksi.

Ja mitä huomattiin vasta 7tunnin polkaisun jälkeen
- siellähän olisi päässyt liukumaan rotkon yli vaijerilla.
Olivat juuri sulkeneet
 - kun aurinko alkoi päättää paistettaan.
Tuo vihreä "apina- logo" kyllä nähtiin jo saapuessa,
muttei tajuttu sen merkitystä!
Vaijeriliukujen hurmaa koettiin Costa Ricassa covidin aikaan. 

No, reidet kiittää ja kumartaa enemmän fillaroinneista. 
Huikea päivä huikessa maisemissa!

Aiemmat postaukset Eswatinin elokuisista seikkailuista

14-vuotta myöhemmin
Liikuttavinta
Eläimellistä menoa Eswatinissa


12 kommenttia:

  1. Siis vautsipautsi, mitä maisemia! Tuolla varmaan tuntuu kuin olisi maailman ääressä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siirtolohkareita ja luonnon muovaamia paikkoja ollaan bongattu ahkerasti Suomessakin - jokin niissä vain vetää magneetin tavoin puoleensa.
      Rakennettu ympäristö häviää mennen tullen luonnon muovaamalle taiteelle.

      Poista
  2. Ihania, karuja maisemia. Tykkään.

    VastaaPoista
  3. Kivi-päivitys osui melkein Aleksis Kiven päivään - hyvä juttu! Ettekö te pelkää, että eksytte tuonne? Joo, on kartat ja GPSsät ja muut, mutta silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpäs olikin - kivistä lähellä Kiven päivää! Ja lisää kivijuttuja tulossa!
      Ei epäillä eksymistä - Ukkokulta on ihan mestari jopa ilmansuunnissa, auringon mukaankin osaa suunnistaa. Mutta hyvät on kartatkin.

      Poista
  4. On ollut karuja, mutta kauniita, maisemia pyöräilyreitillänne.

    VastaaPoista
  5. Mahtavat maisemat !
    Komppaan Puikoillakin kysymyksellä että eikö pelota eksyminen, loukkaantuminen , pyörän rikkoutuminen noin karussa ja autiossa paikassa ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kyllä osata pelätä mitään, eksymistä ja loukkaantuminenkin tuntuu mahdottomalta, kun on järki mukana polkiessa. Uusi fillarin sisäkumi ja hiilioksidipatruunoita aina matkassa.... no, Normandiassa kyllä sain vaihteiston niin solmuun, että tulikin sitten pidempi taluttaminen - mutta kävelykin on mukavaa, hih... Kokemuksia ne on kommelluksetkin ja ulkomailla saa kyllä aina paljon helpommin apua kuin Suomessa...
      Tosin Malolotjessa ei nähty kuin 2patikoijaa...

      Poista

Kiitos kiinnostuksestasi sivujani kohtaan.
Pienen pienikin kommentti
lämmittää AINA SUURESTI mieltä!

Näitä on luettu ja tutkittu eniten

100lasissa

Vihdoinkin toinenkin vävy saavutti miehen iän - 100 lasissa ja 40 mittarissa. Koko suvun yhteisen herkun, eli sushin merkeissä sitä juhlisti...