Viikko ennen juhannusta

Kesäkuu on todella juhlakuu… 

Synttärithän NE TAAS oli! 

Itselläkin melkein loma, kun

Juhannusviikolla vain pari työpäivää! 

Eli voiko sanoa, et toinen jalka jo lomalla!

Tässä kuvassa on jalkoja enemmänkin-

koko pitkäsääristen suvun, jonka jälleen saimme koolle! Äidilleni on tosi tärkeää saada tämä yhteiskuva…  joten ”pönöttämään” on jo totuttu! Ei silti hauskaa on katsella näitä ittekkin jälkikäteen, miten on varsinkin pikkuväki lisääntynyt ja me muut ”aikuistuttu” (hellästi muotoiltu vanheneminen🤣😂)

Synttäreiltä mukaan saatiin meille siis viikoksi äitini-joka ensi töikseen paistoi karjalanpiirakat ja kyllä riitti sohvalla ”notkujia” etätyöläisiä meillä viihdyttävässä isomummia, kun minä jouduin töihin! 

Ihana niin…

Parin vapaapäivän turvin ennätettiin viettää kyllä mahtavaa laatuaikaa kiertäen kunnolla kirppareita (joista ei yhtään kuvaa-mutta löytöjä senkin edestä!)

Viikon värikkäin päivä vietettiin Raision Frodopuistossa! 

Viikonlopun sade oli tiputtanut jo paljon lehtiä, mutta nuolissaan ja kuivuudesta kärsineet, se oli puhkaissut kauneimpaan kukkaansa! Jestas miten suuria/korkeita jo vanhimmat ovatkaan!

Ruoallakin on taipumus hifistellä - nyt yllättävän vähän

(ihanat lohi-vihannesvartaat sentäs ukko-kulta grillasi)

kun enemmän mielessä oli jääkaapin tyhjennys ja 

esivalmistelut ruoan suhteen parin viikon pakuöihin!

Samppalinnan kesäteatteri kuuluu kesään ja kun vielä pääroolissa oli äidin yksi lempinäyttelijä Kari Väänänem, niin toki minä väliajalla etsin Karin käsiini ja kysyin:”Et kai mieltäsi pahoita, jos kuvan otan susta äitini kanssa?” Ei pahoittanut mieltään-päinvastoin kaappasi kainaloonsa ja arvannette jo

-äiti oli ihan myyty!

Ihana viikko takana ja LOMA alkoi ja seuraavaksi jo postaus juhannusaatonaattona! 

Ihanaa Minttumaarin aikaa, kesänautintoja yleensäkin Teille Kaikille!

Ja pahoittelut, en onnistu kommentoimaan blogeihin, 

enkä vastaamaan ihaniin kommentteihin kännykällä! 

Voi murrr… joten lomareisum jälkeen varaan oikei blogipäivän… 

Nyt ollaan jo Porkkalannirmessä-joten seuraava postaus täältä… 

koska ukko-kulta ja äitini jo pyöriskelee siihen malliin-

niin tämä ”ona aikani” päättyy… huomisaamuun….

Tuohenpaloja

Tämä viikko on kulunut vauhdilla - seurana touhukas äitini.
On juhlittu lapsenlapsen synttäreitä, retkeilty Frodopuistossa, kierretty kirpputoreja ja lähijärven lenkkiä-parannettu maailmaa, tai ainakin oma suku, heh heh!!

Kuvia ja mietteitä edellämainistuista on tulossa, mutta nyt en tuhlaa niihin aikaani
vaan julkaisen vain nämä kolme korttia, jotka yhdessä äidille teimme.
Eli ei riittänytkään ne aiammin tekemäni... vaan piti saada puukortteja.

Äiti on samanlainen tuohen rakastaja kuin minä, eli 
pienikin palanen oikeaa tuohta vie jotenkin lähemmäksi luontoa.
Muutkin koristeet kierrätysmateriaaleja - organzanauhat vaatteiden "hengarinauhoja"
joita inhoan... ja helmet samaisen topin olkahihnoista, joita piti lyhentää...
Olivat jotenkin niin samansävyisiä
gellpressillä tekemääni itaustaan.

Nyt kesällä olisikin taas kiva gelleillä isoja arkkeja (30x30) takapihalla/terassilla 

Tuskin ennätetään äidin kanssa yhdessä, kun juhannus jo kovasti lähenee ja lähdemme yhdessä patikoimaan Porkkalan niemen polkuja... lupaileekin muuten oikein kunnon helleaaltoa!!

Rentouttavaa keskikesän aikaa kaikille teille ihanille,
jotka vierailette täällä näitä mun räpellyksiä katsomassa ja lukemassa.

Juhannuksen jälkeen POLKAISTAAN kirjaimellisesti lomalle...
saa nähdä minkä niemen notkelman takaa meidät löytää pyörinemme/pakuinemme!

Kaikenlaista kaalia ja kaalista kaikkea

Hulluna kaaliin....

ei ole oikeastaan ruokaa, jota ei voisi tehdä kaalista - tai tapaa, joka ei sopisi kaalille!!
Siksi tämä postaus on kunnianosoitus edulliselle ja terveelliselle sapuskalle,
pakko saada kaalia!!

Tässä uusin innovatiivi iltapala

Kaali Bowl

jossa tällä kertaa kylmäsavulohta, paseerattua-, sekä aurinkokuivattua tomaattia,
 vaaleaa tankoparsaa, kevätsipulia, chiliä, rouhittua parmesania
ja Etelä-Italiasta tuotua tosi paksua balsamicoa!

Työkamu totesi, että mun ruoka on aina niin vihreetä 
ja hänen ihan beesiä, johon minä taas "takataskusta" vetäisin
mummini sanat: "Lautasella pitää olla ainakin neljää eri väriä!"
Mikä on sun lautasen pääväri, entä lempiväri?

Jälkikäteen olen miettinyt, että mummini oli fiksu nainen - sai sillai pikkutytön syömään monipuolisesti - tai ainakin maisteleen erilaisia värejä! 

Olen yrittänyt jatkaa perinnettä!

Kaikenlaisiin kaaleihin hurahdimme totaalisesti keväällä 2018 Etelä-Koreassa.
Paikalliset katu-, kuin sisäravintolat kantoi meille siihen malliin kaalia pöytään, että siitä saakka sitä 

on ollut myös AINA meidän pöydässä!

Uniikimmat parinkymmenen kaalin kattaukset ja elämykset koimme JJimji bang kylpylässä
tai oikeamin kai hyvinvointikeskuksessa, jossa vaatteet laitettiin narikaan 24h

Ne on olleet ellämämme upeimmat Byjamabileet ruusukylvyon, suolassa kierimiseen
 kuin myös upea illallinen 

niin ikään tyylikkäänä byjamassa 

ja KAALIA- sitä oli muodossa, jos toisessa!!
Jos joku osaa taikoa kaalista vaikka mitä - niin Etelä-Korealainen

 

 Kaali ei ollut ainoa johon Etelä-Koreassa rakastuin - kirjaimet on toinen ja muutoinkin maana hurmasi niin ennalta-arvaamattomasti! Maailman siistein maa, jossa olen käynyt - jopa syrjäisiltä takakujiltaan... 
joihin aina mieluusti eksymme tutkimusmatkoillamme!! 

Harmi kun en löydä kuvaa siitä ihan ensimmäisestä kaalinKÖNTSÄSTÄ.

Tarjoilija toi sen pöytään pikkuisten soosikipposten kera. 
Yritti kyllä kovasti koreaksi selittää mitä kuuluu tehdä, mutta ei ihan auennut!! 

Onneksi emme olleet ravintolassa yksin.... ympäriltä näki mallia.... siis sehän oli kuin leipä,
lohko kerrallaan vain päälle sooseja ja mitä kulloinkin pöytään tuotiin...
Mielettömän ihana alkuruoka

ja nopeita oltiin oppimaan; toisena iltana lohkoimme kuin paikalliset!


Liekö se tämä hidastuva aineenvaihdunta - vaihdevuodet vain mikä, mutta kummasti
kaalit, salaatit, yrtit, vihannekset valtaavat yhä enemmän tilaa lautasella.
Niiden kanssa leikkiminenkin on niin hauskaa!!
Opettaakohan tää mummo lapsenlapsiaan ihan kieroon, kun nimenomaan käskee leikkimään ruoalla!!

lapsilla on silmää luonnostaan....

Ukko-kultakin sai näin vitsikkäät leivät viikko sitten synttäriaamisella...
Oli syönyt jo puolet kutosesta ennenkuin tajusi, että siinähän on numerot!!

Komeasti kasvaa ruukku-yrtit ja salaatit pihapadassa...
toinenkin puulaatikko on jo syötyjä raatoja täynnä... mut satoa joutuu vielä odottamaan...

Naisasiaa

Naksahti nasevasti nuppiin naisasia! 

Näkökulmia naiseudesta:

Nainenko nipistää niskastaan nähtyään namupalasta nightdremiä?
Nainenko nyppii näppylöitä naamastaan näyttääkseen nätimmältä?

Nainenko napaansa naamioi näkymättömiin nälissään; 
nachot, nutellat, namut nauttimatta, 
nakertaen naurista, nokkosta, nyhtökauraa nykyaikaisesti?

Nainenko notkeana norjana niveliään notkistelee?
Nainenko niukemmissa naruissa napaansa näyttäisi nättinä?  
Narkoottiselta naiseus näin näyttää.

Naaras näyttävä, näkyvä
noitarumpuun napauttaa!
Narmismin nakkaa narikkaan,
nosteeseen nyyttärit naiseuden!

Noutopöytään nautintoja, nokkeluutta,
nostalgiaa, neuvokkuutta,
niittykukkia, nujertumattomuutta. 

Nousukausi naiseuden
näkökulmia nujertaen
nykytaiteen näkyvyydellä
näytettököön!!

Runoilemaan vielä kerran ennen kesää tai paremminkin lomaa sai 
SusUlvoo-Runotorstai-Naisasia

Kovin meni feminismin puolelle runoiluni, vaikka omissa ympyröissä
sen suuntaiseen ajattelutapaan ei ole mitään tarvetta.
Globaalisesti tosin on sukupuolinen ero näkynyt aika rajunakin - vaikka vain turisti näkökulmasta
- eihän se silloinkaan kosketa oikeasti koetulla tavalla - niin sanotustia syvemmältä sydämestä...
- itse sietää ne muutamat viikot, mutta jos aina fyysinen ja sosiaalinen ympäristö olisi toista sukupuolta alistava/sortava.... äitini sanoin, kun ei ole muuta nähnyt - se tuntuu oikealta!
Siitäkö johtuu jatkuva maailmanpalo ja halu nähdä/elää muutakin,
ettei tarkastelisi tätä maailmankaikkeutta oman pienen Suomineidon näkökulmasta! 

Kesäistä kirjallisuuttani

 

Tänä keväänä on tullut tartuttua yllättävän paljon kynäänkin
- tai ehkäpä sanonta olisi parempikin tullut naputeltua/näppäiltyä enemmän...
Sillä kyllä sitä todella harvoin enää kirjoittaa käsin
- vai kuinka paljon SINÄ VIELÄ kirjoitat käsin?
Onko muutosta vuosien saatossa?

Runosuoneni kera olen koko kevään leikitellyt saman alkukirjaimen sanoilla sanaillen.
Eli kun annoin pikkusormen - se vei koko käden!
Tämä lienee jo seitsemäs-kahdeksas runo tällä samalla systeemillä. Ja mikä koukutti, niin
SusUlvoo-RUNOtorstai
- viime torstain sana HULLAANTUA
eli HOOLLA hullaantumaan

HULLAANTUA

Hullaantua huomisesta
- herätä hitaasti harakoiden hassutteluun.
Hiukka hedelmiä-hunajaakin huulille 

Helmililjatkin hiljaa heräilee
- hikoiluttaa haravointi  
hellepäivän helliessä.

Hikipäissäni huiskittuani, 
huokaan: "Hoituu hommat huomennakin!
- Huuhtelen huuleni huurteisella - hosumatta! 

Heittäydyn hyväntuoksuisen hemmon huomaan,
hymyilen, hyväilen, hullaannun.
Huomiseen!!

Toinen kirjallista pohdintaani lisäävä on KesäRAAPALE-2
apusanat: tajuton, laiska, ahkera, tuhma, jotka löytyvät tekstistä

Raapaleeni voisin nimetä tällä kertaa vaikka: "Minä"

Totaalinen, suorastaan tajuton laiskuus tarttua tekemättömiin töihin
- siksi ne kai tekemättä yhä ovatkin. 
Siirrän huomiseen ja taas huomiseen...
Vaikka inhoankin itsessäni juuri sitä "viime tippaan" jättämistä
- niin sitä itsessäni en osaa muutaa!
Jos onnistunkin joskus hieman, niin palaan aina samaan vanhaan tapaan!
Äitini sanoisi, että "Tuhma tyttö" - tahallaan tekee, kun itsekin tietää ettei kannata!
Niin kai se on! 

Puolustuksekseni äidin torumiseen sanon, että: "Minä olen tosi ahkera!"
Olen - olen oikeasti, mutta vain niissä asioissa, joista todella pidän
- niistä ei malttaisi oikein edes pitää näppejään erossa hetkeäkään
- sormet ihan syyhyää upottamista
maaleihin, papereihin, astioihin, ruoka-aineisiin, valokuviin ja kännykkään. Klups!!
Se MINUSTA!! (100)

Tämä kuvatkoon laiskuuttani ja ehkä hieman hullaantumistakin!

ja tässä näkyy ahkeruuteni ja luovuuteni kehto!

Edessä on varmaan taukoa ainakin "sanailusta"
- sillä kesäloma häämöttää jo nurkan takana ja ensin tulee äitini meille viikoksi
ja sitten päästäänkin yhteen lempipuuhaani - reisun päälle seikkailemaan.
Ensin Suomen niemiä-notkoja-saarelmineen paku/pyörät compolla
ja sitten suorastaan ilmaisten lentojen. Kiitos Finnair&tammiale,
halvemmalla Ranskan maalle lentäen, kuin junalla Itä-Suomeen
Meno&paluulennon väli on suunnittelematta tarkemmin,
mutta ehtiihän sitä - lomalla kun on!

Blogi ajanee loman ajan matkapäiväkirjan virkaa
- kun minä tunnetusti olen se aamunvirkku ja blaraan vain kuvia ja
sometan aamuyöt Ukko-kullan kerätessä voimia tulevaan päivään kanssani!

Lopuksi vielä kuvakimara tältä iltapäivältä - töistä!!
Tekstiksi sopinee, että työ ei ole ruusuilla tanssimista - mutta joskus sentään päivät puhkeaa kukkaan!

Ja yllätykseksi kotipihallakin juhannusruusu on jo kukassaan...

Makramee-kortteja

Äiti on tulossa kesäkuiseksi viikoksi luoksemme
ja tunnetusti odottaa pääsevänsä kaivelemaan korttilaatikkoani
Auts.... sinne on syntynyt niin harvakseltaan viime aikoina uutta,
joten tänä aamuna - kun kaikki muut vielä nukkuivat
istahdin askartelupöytäni ääreen
ja laoin yksinkertaisesti latomaan päällekkäin vain kaikkia niitä härpäkkeitä
joita pöydälläni yhä lojuu albumien ylijäämänä ja aiemmista töistä.

Akryylimassasta kohotaskuihin tehtyjä kellokoristeitakin oli vielä
- viiteen korttiin riitti
ja samoin riittää anopin perintöä - eli kyntelikön mansetteja
Aivan käsittämätöntä miten niistä riittää ja riittää

Uutta on tämä kaikissa oleva makramee stanssi
- ylläolevaan embossasin sen kahteen kertaan ensin ruosteisella,
ja sitten kuparikohojauheella. Tykkään....
sillä lopputulos muistuttaa paljon enemmän oikeaa kudontaa.

Kylläpä olikin mukavaa kortteilla pitkästä aikaa ja tietoisesti jätin ilman tekstejä...
saa sitten äiti valita haluaako onnitteluja, vaiko halauksia tai kenties vieläkin henkilökohtaisempia toivotuksia korttehin. 
Nyt kun sai korttivaiheen päälle - niin pöydällä riittäisi kyllä "siivottavaa"
vielä ties kuinka moneen korttiin.
Käsittämätöntä miten vähän itseasiassa yhteen korttiin menee!
Aurinkoisen iloista sunnuntain jatkoa!

 

Täyden KYMPIN muistoja

Ukko-kultani on nimennyt nämä mun skräppialbumit "Iisakin kirkoiksi"
niin antaumuksella niitä "rakennan"
Ja ehkä nimi juontaa siihenkin, että nämä ovat työn alla useamman vuoden...
(kolme muutakin vielä vaiheessa, yksi alkutekijöissään)

Tässä uusin - valmis ja vielä etuajassa!!

Lapsenlapsista jo toinen saavuttaa ekan 10-KYMPIN!!

Muistoksi siis hetkiä hänen elämästään ja varsinkin HETKIÄ
joilla hän on rikastuttanut meidän elämää!!

Tämä ilmeikäs, luova ja niin taiteellinen moniosaaja nuoresta iästään huolimatta
on osannut hämmästyttää meitä jo lukuisia kertoja.
Kekseliäisyytensä ansiosta ei osaa edes arvailla minne hänen polut johtavat...

Luonnonlapsi aidoimmillaan

Leikkien monipuolisuus ja samalla herkkyys
suloinen compo!!

Yhteiset tekemiset-kokemukset
moniin näihin paikkoihin ei tämä Mummo&Ukko kaksikko olisi kaksin lähtenyt

Lapsen silmin maailmaa saa katsoa aina uudelleen uudesta kulmasta
- sen tajusimme vasta liki kuuskymppisinä
ja niistä "linsseistä" emme luovu!!

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita!!

ja kun luontoon kuskaamastamme ihmistaimesta on tullut meille oma eräopas...

Osaat katsoa ja elää elämää ihan jokaisesta näkökulmasta, suunnasta ja asennosta!!
Siinä on meille oppimista...
No - mummokin jo venyttelee (ahkerammin)!!

Olet tuonut elämäämme kaikki värit!!

saanut hulluttelemaan...

ja näkemään kaikissa vuodenajoissa ilon-riemun!!

se on juurikin näin, että aina on hyvä sää grillata!!

Joulukuinen Lanzaroten matka teidän kahden vanhimman lapsenlapsen kanssa
oli kyllä huippukokemus...
Roadtrip noudatti suht samoja reittejä kuin äitinne, tätinne&setänne kanssa
22-vuotta aiemmin...
Se uteliaisuus, joita kysymyksillänne esititte siitä 
"Esihistoriallisesta" matkasta oli aivan käsittämätön! 

Lauantaina SINUA, veljeäsi, äitiäsi ja ukkoasi juhlitaan...
Olette jokainen yksilöitä - mutta jopa yhteisölliset syndet on muodostuneet niin hauskaksi perinteeksi... ettei haittaa "Kummituspäivät" elossamme!!

Täällä maaliskuussa valmistunut ”Iisakin kirkko”