Oia-Imerofigli-Fira

Oia uinui vielä, kun reput oli pakattu ja ensimmäiset kukot alkoivat kiekua 06.30! Netin mukaan aurinko nousisi 07.10-me aioimme olla tuolloin jo Oian toisella puolella, Calteran reunalla josta polku kohti Imerofigliä alkaisi

Kyllä oli kaunis pastellinsävyissään kaupunki, 

joka jäi taa ja alkoi hohtaa matkan varrelta 

kuin kullassa kylpien! Värit suorastaan leikkivät vuorenrinteillä ja sen taloissa! 

Sieltä se aurinko nousi… vai oliko niitä kaksi?

Meri heijasti kuin leikkien, että täältäpä tulee vielä toinenkin aurinko!Uskomaton polku, jossa valo vaan lisääntyi ja lisääntyi- nyt oli aika kaivaa aurinkolasit!

 Auringonnoustua olimme ensimmäisen kappelin luona, jossa kutsuva kivipöytä! Nyt oli aika kattaa mukaan ostetut aamupalatarvikkeet-paikallisia herkkuja tietenkin!!

Take away kaffeja ei matkalta löydetty, mutta kyllä kelpasi ihan kiireettömästi pysähtyä näihin maisemiin kupposelle kuumaa!

Hyvin tankattuna oli helppo jatkaa matkaa tarpoen välillä ylös, laskeutuen välillä alas karun huikeissa maisemissa, joiden korkauseroja on mahdoton kuviin vangita!

Vuorenrinteellä toiselle matkaa johdatti sinikupoliset kappelit, paljon muita maamerkkejä ei matkanvarrella ollut! Eikä muuta tarvittukaan-eksymisvaaraa ei ollut-yksi ainoa polku johti välillä kapeana pistävine piikkikasveineen ja pikkuiruisinevirtokivineen, sekä välillä leveämpänä-vanhana Fira-Oian mukulakivisenä tienä! Maisema lumosi ja sitä oli pakko pysähtyä vain ihailemaan!

Vaan sitten alkoi jo siintää maamerkki

-kunnon siirtolohkare Skaros rock edessämme! 

Ja mitä ihmettä-sinne johti raput ja ihmiset näyttivät pieniltä muurahaisista ensin laskeutuessaan alas ja kavutessaan yhä ylös lähemmäksi kivenjärkälettä 

Me liityimme nopeasti noiden muurahaisten joukkoon!  Olimme todella saapuneet Imerofigliin! 

Huipulle teki tietenkin mieli, mutta tämän järkäleen kohdalla oli pakko luovuttaa-vain viereen pääsin järkälettä halaamaan! Mutta kyllä löytyi upeita paikkoja kiipeillä reitin varrelta muitakin!

Matka Skarosilta, kun vihdoin pääsimme kapuamaan ylös laskuissa sekaisin menneet yli tuhat rappusta matka jatkuin vielä pääkaupunki Firaan!

Firasta oma postaus, sillä suljimme ”matkamittarin” joka näytti 16,2km… liki puoli saarta tulikin talsittua muutaman mutkan kautta!! 

Ansaitusti! 

Paljosta olisimme jääneet paitsi, jos tätä polkua emme olisi taivaltaneet! Repolaiset kiittää!

Tänne jää palanen 💙

Mun 💙meni tänne jää!

Palanen ainakin!

 

Tätä paikkaa on mahdoton sanoin kuvata-kun sen kuvaaminen kännykälläkin on jo haastavaa! 

Tuhat upeaa kuvaa on kyllä helppo napsia ja kaikki kulkevatkin täällä känny valmiudessa-tai useimmilla kyllä kunnon järkkärit pitkine putkineen, mutta silti… 

Tämän paikan upeus ei näy kuvissa, tämä on koettava!💙

Tuulimyllyt, turkoosit kappelikupolit, valkoiset kaarikattoiset rakennukset-jossa hääparit ja varsinkin morsiamet kiipeilevät kuvauksissa! 

 

Vaikka olenkin levoton luonteeltani ja en kauaa malta pysyä paikoillani-niin näitä maisemia jaksan tuijottaa levollisin ja rauhallisin mielin! 

Taustalla näkyy Calteran reuna, jota pitkin kiemurtelee ylös-alas Santorinin upein vaellusreitti! 

Aamuksi  on eväät hommattu, tarkoitus lähteä tarpomaan jo ennen seitsemää-sillä varjopaikkoja 13kilsan reitin varrella on vain muutama! 

Aamupala paikka löytynee myös reitin varrelta!

Majapaikkaa etsimässä

Matkalla pohjoiskärkeen kuuluisiin ”Mamma Mia”-leffan maisemiin Oiaan! Jyrkänteet alkoivat kohota jo hieman ennen pääkaupunki Firaa, mutta korkeuksiin päästiin kunnolla Fira-Oia välillä. 

Onneksi istuttiin taas vakiopaikoillamme, bussin takana. Oli helppoa napsia kuvia kun kuivuneet tienvarsikasvit rapisivat auton kylkeen, 

kun viillätimme vuoren rinteitä yhä ylemmäksi ja ylemmäksi, Lopulta edessämme siinsi

- valkoinen vuorenrinne, jota Oiaksi kutsutaan! 

Calteran reuna syntyi 1650-1600eaa tulivuoren useissa purkauksissa, jotka romahdutti varsinkin saaren pohjoispuolen muodostaen Thrrasian ja Aspronisin saaret, jotka siintävät nyt upeina, mutta melko asumattomia pääsaaren Thiran länsipuolella.

Ensimmäinen tehtävä jäädessämme pois bussin kääntöpaikalla oli löytää tuolta valkoisten talojen joukosta ”tietty valkoinen talo” Marcos rooms. Alunperin 1806 rakennettu kattohuoneisto. 

Tämä huikealla auringonlaskuterassilla varustettu vaatimaton hotelli on majapaikkamme seuraavien kolmen päivien ajaksi! Kadunnimiä vanhimmassa osassa ei ole lainkaan, mutta onneksi…

… Booking.comin loistavat kuvat auttoivat jälleen-tämä upea kukkakuja löytyi läheltä 

Merimuseon aukiota

Isäntä kiipesi ihan katolle kuvatakseen vaimoaan näissä upeissa maisemissa!

”Mamma Mia” helmat heiluen

Majapaikkamme oli tosiaan ”Oian katolla”, muutama porras alas ja ihana valkoinen ”luolamainen” huoneemme avautui portaiden päässä! 

Suorastaan jännittävää! 

Täällä on hyvä levätä ja 

keratä voimia tulevien päivien porrastreeneihin 

ja Oia-Imerofigli vaelluksen! 

Mutta ensin tutkimaan valkoista kaupunkia! 

Ja odottamaan sitä täydellistä, 

maailman kauneinta auringonlaskua!

Santorini muuttui googlekuvista todeksi

Jo Googlekuvista Santorini kiehtoi -mutta kun Googlekuvat alkoivat muuttua ensiksi ilmasta käsin todeksi-niin lomafiilis oli mitä mahtavin! Jo se ihana tunne, kun pääsi monen kuukauden tauon jälkeen lentokoneeseen -se sai hymyilemään! Ja kun istahdin penkkiin-se vapauden tunne-tosin nukahdin jo ennen koneen nousemista ilmaan! Mutta niin mulle tuppaa käymään siinä ihanassa tasaisessa hyrinässä!

Ensimmäinen yö oli varattu Kamarin kylään, joka oli vain kivenheiton päässä lentokentältä! 

Olipa kiva olla hotellilla jo vajaa puoli tuntia saapumisesta! 

Ihana aurinkoinen huone vastaanotti meidät 

Takapihan allas oli todella virkistävän jääkylmä!

Maisema hiveli silmiä-vuori suorastaan kutsui

-veti kuin magneetin tavoin puoleensa

-eli ei muuta kuin kiipeämään! 

Sananmukaisesti Santorinin serpentiineillä-piti vain mennä vähän matkaa kattomaan -kuvailemaan, mutta niinhän siinä taas kävi.. ei me osata lopettaa ennen huippua!

Ja huipulla todella tuuli! Upeat maisemat avautuivat molempiin itärannikon, eli sekä Kamarin, että Perissan kyliin! Perissa maaseutumainen viljelyksineen. 

Kamari valkoinen kera mustan 2km pitkän laavahiekkaisen rantansa kera

Itäpuolelta niin kovin kehuttua Santorin auringonlaskua et näe… joten huomiseksi on etsitty bussipysäkki  

ja aikataulutkin selvillä… seikkailu jatkuu 

Santorinin pohjoiskärjen kuuluisaan Oian-kylään. 

Siellä ainakin pari seuraavaa yötä!