Reittivalintoja

Repolaista eestä ja takkaa

10päivää putkeen poljettiin reiteillä ja (kirjaimellisesti) raiteilla!
Maastokartan ihanat mustat viivat=polut osoittautuivatkin useammin kuin kerran raiteiksi, heh heh… 

Jos viime kesänä kerran osuttiin junan kanssa samaan aikaan raiteille,
niin tänä kesänä junat pysytteli onneksi aikataulussaan
tulematta meidän kanssa samaan aikaan samoille raiteille,
vaikka mahdollisuus olisi ollut peräti 6 kertaa! 

Useimmiten joudun tuon Ukkokultani kanssa mettään,
mutta kyllä kakkoseksi pomppasi tänä kesänä vahvasti kiskot!

Mitähän se yrittää???😅🤣

Kalliot jyrkänteineen ovat myös varsin suosittuja reittivalintoja! 

Maastokartoissa silmät etsii eniten sinistä…

Vedet vetää puoleensa ja yksi upein tämän loman reitti polkaistiin Pulkkilanharjulla Asikkalassa! 

Kartankin mukaan oli kuin vetten päällä polkaisu, joskin harjuosuudella noustiin kyllä huimiin maisemiin ja talutusta vaativiin juurakoihin - kannatti! 

Puskaparkkikin tarjosi lähes varpaat Päijänteessä yön.
 

Pari päivä poljettiin ystävien mökiltä käsin (tai tietty jaloin) Janakkalaa suntaan jos toiseen.
Laskettelurinne Kalpalinnan rinteet pisti vaihteet etsimään jo pienimmästä pienempääkin.
Päivän päätteeksi pulahdettiin vilvoittavassa Hiidenjoessa.
Käsittämättömän pitkä joki kiemustelee Hämeenlinnan ja Riihimäen välillä
- aina oppii uutta.


Pulahteluja tuli tällä reisulla tehtyä enemmän kuin monena kesänä Suomessa yhteensä.
Ensimmäinen, eli talviturkin riisuminen tapahtui Rajamäellä Herusten järven
vilvoittavassa lähdevedessä. 
Rajamäellä olen ollut töissäkin - mutten tiennyt mitään tällaisista "kaksoisjärvistä", Herusista.
Sääksjävessä aikanaan pulikoitiin jo läksiäisiäni 90-luvun alussa.
Piti Herusten kierrosten lisäksi kiertää pyörillä myös Sääksjärvi
Nurmijärvelle täydet pisteet panostuksesta maastopyöräilyn suosimiseen.

Järvet ovat motivoivia kiertää...
Tässä tämän kesän ehkä hauskin järvi Venejärvi, joka käveltiin ympäri  

Venejärvikin tarjosi upean puskaparkin,
joskin hyttysten vuoksi kuvailin auringonnousua pakun takaikkunoista,
kun Offit oli jääneet sängyn alle.
Offin kera myöhemmin sai nautiskella inisijöiltä rauhassa kaffeet rannan laavulla,
joka sekin näkyy takaikkunasta - ihana, rauhallinen paikka yöpyä Heinolan korvessa!! 

 

Toistan itseäni, kun sanon, että vesistöt vetää puoleensa,
mutta tässä luonnonpuistossa veti puoleensa myös "jokin muu" - arvaa mikä?

Polkaistiin siis Ketunlenkki ja matka alkoi mistäs muualta kuin Ketunlossilta

Ketunlenkki sai aikaan kyllä korvamadon: 

”Ylämäki-alamäki-ylämäki-alamäki yhdessä polkien… 
Välillä vauhdikkaammin polkaistavaa ja välillä kieli-keskellä-suuta
teknisempää polkua.

Reidet&persus kiitti vielä seuraavanakin päivänä-mut sillä se helpotti millä oli tullutkin… 

Eli Vääksyn kanaville ja Aurinkovuorelle polkemaan…
Maisemat melkein kuin kansallismaisemissa Kolilla

Sinne on rakenteilla Suomen jyrkimmät kuntoportaat - KAPUA tuli taasen mieleen,
vielä ei päästy testaamaan. 
Myllykoskella sensijaan vetäistiin rapputreenitkin, 
ettei totuus unohtuisi - kuukauden kuluttua sitä kavutaan oikeasti Malawilla!

10 päivää poljettu, keskimäärin sellaisia 30kilsan maastolenkkejä.
Viimeinen polkaisupäivä Hollola-Messilä-Lahti


Oli varsinanen mäkitreeni laskettelurinteineen, alamäki-ajoineen
ja välillä sisukkaasti taluttaenkin: "Ei tartte auttaa!" periaatteella

Käet kukkui varsin monimuotoisesti polkujemme varsilla. 
Olavi Lanun veistospuisto Lahden Kariniemessä on kyllä käymisen arvoinen luontopolku!!

Kun päivät poljettiin, nin illat nautittiin ja kesäillat - ne oli pitkiä...
Auringonlaskua sai oikein odotella...
Aina ei jaksanutkaan, vaan nukahti milloin kosken kohinaan,
sateen ropinaan, kuusenoksien kutitukseen katolla!

Jos aimmassa postauksessa ruoka maistuu niin paljon paremmalta ulkona tehden
- niin, niin maistuu unetkin luonnonhelmassa!
Kehon lisäksi sielukin lepäsi ja oli kerrankin tyhjä ajatuksista,
kun ei nukkumaan mennessä vielä tiennyt minne seuraavana päivänä polut veisivät
ja mistä yöpaikka löytyisi - se on tässä lomamuodossa meille kaikkein parasta!!  

Luonto ja polut säällä kuin säällä ovat valloittaneet sydämeni sopukoita entistä enemmän!!

Mitä ihmettä - Repolaiset meni SISÄLLE

Tänä kesänä meillä oli monta syytä mennä Kouvolaan...
Yksi oli ehdottomasti pyhiinvaellusmatka Kouvolan lakutehtaalle
KAPUAn lakun mekkaan
- sillä näitä lakuja on ollut rappusten alusta täynnä niin joulukuosissa, kuin tässä kesäkuosissa marraskuusta saakka... viimeisiä siis hakemassa....
eli NYT näitä vielä saa!!

Olemme todella huonoja lomilla ja reisuillamme menemään minnekään sisälle...
joten tämä on siis ihme...
Eikä tässä vielä kaikki, sillä toinenkin ihmetys osui silmiin Kouvolan katukuvassa,
TIIMARI!!
Luulin, että vanhat kyltit oli jääneet ostoskeskukseen, mutta mitä ihmettä???
Kouvolassa siis on TIIMARI - Suomen ainoa, yksityisen omistama
ja aika samantyyppistä tuotetta myynnissä....
heh heh... kakkupapereita tarttui mukaan, mutta tosiaan 
nuo maagiset vihreät kirjaimet sai meidät menemään SISÄLLE! 

Kouvolassa oli treffit myös Ihanan askartelu-, tai oikeammin todellisen
TAITEILIJA-ystäväni Ullan kanssa.

Ulla on maalannut aivan käsittämättömän upeita tauluja kaupattavaksi KAPUAn hyväksi
- niistä lisää syksymmällä.

Kouvolan seudulla kiehtoi myös Unescon maailmanperintökohde Verla kalliomaalauksineen.
Jotain punamultaa kallioissa kuulsi,
mutta ihan samaksi kuvioksi mallin kanssa ei mielikuvitukseni riittänyt.
Olin kuullut kyllä, että vastarannalta kuviot ei näy
- mutta lähempää... siksi oltiin aikessa vuokrata kajakki ja meloa katsomaan läheltä, 
mutta paikan päällä tuli tunne, että nyt ei kajakkikaan auttaisi!!

Siispä lähdimme tekemään sitä, joka on meille mieluisinta - eli satulaan
ja polkaisimme mitä upeimmissa maisemissa kolmen järven kierroksen:
Iso-Kamponen, Sonnanjärvi ja Jukajärvi.

Todella upea ja moipuolinen reitti maisemiltaan, korkeuseroiltaan, koskineen ja siltoineen.
Jälleen kerran ylistän pyöräilyä
- se vie paikkoihin, joihin autolla ei pääse ja kävellen ei millään jaksa ja ehdi!!

Kuten Jukajärven koskelle ja sillalle, josta tulikin seuraavan yön makapaikkamme
- rakastan myös tuota pyörillä liikkuvaa "kesämökkiämme"
- se on milloin minkäkin järven rannalla!!

Tuonne ylös jäi kapuamatta fillarein

mutta tämän sillan alle vei maastopyöräreitti

laavulla oli nimikin....

Taivas ja luontokin näytti välillä taidettaan...

Verlaan palattiin auringon saattelemana.
Tehdasmuseota ihailimme vain ulkoapäin...
johan me niin paljon oltiin käyty sisällä tällä reisulla!!

Kokkokallion hiidenkirnuille menimme kävellen, kun oli kieltomerkki pyörille...
vaikka ihan polkaistavaa polkua olisi ollut!!

Meninhän minä kyllä sisälle sielläkin....