Mynä-Mynä-maan taidetta

Onhan tämä postaus hölmöä tehdä nyt, 

kun Taidenäyttely on päättynyt,
 mutta kun ei kertakaikkiaan ennätetty ennen kuin viimeisenä viikonloppuna sitä katsomaan!
Halu oli viedä sinne lapsenlapset - jotka olivat aivan innoissaan
suorastaan juosten huoneesta toiseen ja vetäen kädestä, et :"Tuu!"
Moneen huoneeseen oli palattava uudelleen. 

Yli 250 tekijän voimin rakentui purkutaloon, vanhaan Lizeliuskotiin 
moniulotteinen taidenäyttely kokonaisuus, jossa mm:
installaatioita, seinämaalauksia, veistoksia sekä kuva-, tekstiili-, savi- ja sanataidetta.
Lähestulkoon kierrätysmateriaaleista toteutettu 72 teoksen kokonaisuus
kuljettaa kävijänsä aikamatkalle maailman ympäri dinosaurusten ajasta vuoteen 2100"

Vieraskirja-huone oli kirjoitettu jo melkoisen täyteen - mutta saimme mekin sinne puumerkkimme!

Rakastan värejä ja täällä todella sai tehdä myös värimatkaa

Mun toimisto on usein post-it-"taidetta"
mutta ei näin upeaa!!

Potilashuoneiden symmetria: huone+vessa

ja niiden hyödyntäminen taiteenkeinoin: hyyvävästä hymyilyttävään

Kiitos Koneen säätiö ja Mynämäen kunta!
Teidän ansiosta tämä mahdollistui ja oli koko kesän 2022 (20.5. - 14.8.20221)
avoinna ilman pääsymäksua!

Kuvat jäävät muistoksi - purkutyöt alkavat pian!

Nachot ja sipsit a'la Repolainen

Kokkailu on aina ollut yksi lempipuuhani...
ja kun ukkokullan kolesterolit ja verenpaineet alkoi kohota, 
sekä pari lapsistamme siirtyi vallan kasvisruokaan
- niin sitä ittekkin alkoi kehittelemään ihan uusia compoja suuhun pantavaksi
ja kyllä on ollut hauskaa!! 

"Roskaruokaakin" meillä syödään yhä... 
siksi otsikkokin on Nachot &Sipsit
Herkkuja voi itseasiassa tehdä niin pal terveellisemminkin

 
Nachot on ehkä vähän erinäkösii...
tai ainakin erivärisii... mut erottaako soijarouheen edes jauhelihasta?
Sitä ja fajita&enchilada mausteseosten kera "kukkasten päälle"
- oli siinä vanha ketsuppipullokin, jonka jämät huuhdoin reilulla vedellä.
Ja vaikka keventäisit vain nachojen verran - niin aivan ihana tulee jauhelihasta tai broilerinfileistäkin mexiconmausteilla kukkakaalinuoppujen päälle.


kirsikkatomaatteja ja juustoraasteet ja eikun uuniin!!

Aikas ihanaa tuli ja ihan perinteisin guagamole ja salsa soosein nautiskeltiin! 

Työkamulta sain lehtikaalia ja tosi hyvän lehtikaalipesto-ohjeenkin...
niinhän minä sen aloitinkin,
eli reilusti neitsytoliiviöljyä, sitruunaa, basilikaa, valkosipulia ja linssejä...
ei olisi tarvittu muuta kuin tehosekoitin... 

mutta...
Minä levittelinkin ne pellille ja laitoin uuniin... tekikin mieli sipsejä ja ihan sairaan hyviä...

Roskaruolalla mennään tämä ilta!!

Nyt Alko opiskelu

Ihanaa jos alkaisi vihdoin nämä kaikki keskeneräiset albumintekeleet valmistua
SketchesInThyme-528 luonnos oli niin kiva,
että siihenhän sopi tämä keskimmäisemme opiskeluleiska!
Huumorimielellä mennään tyttären albumin puitteissa
- opinnoista on jo aikaa, 
mutta ehkäpä on kiva nähdä äidin valitsemia kuvia matkan varrelta!
Ensi kesänä saa tämän albumin lahjaksi.... klups... jo 35-päivänään!
Isosisko sai vastaavan albumin JO 3-kymppisenä...
mutta en millään ennättänyt tätä niin nopeasti perään...
ja tässäpä tämä luonnos

Valmiina kouluun

5-vuotta sitten tämä mummo pääsi viettämään 

Unelmien shoppailupaivää
kouluun lähtevän lapsenlapsen kanssa 

ensimmäistä kertaa!

Perinnehän siitä tuli ja ihana perinne tulikin!!

Tämä kollaasi on vuodelta 2017

Tämä nuori herra aloitti jo kutosluokan, mutta ikävä kyllä etänä!
Viikonlopun futisturnauksesta kannettiin pois kentältä
ja tänään selviää magneetin tulokset polvesta! 

Polvilumpio on ollut ainakin pois paikaltaan

- mut onko yhä???😢😭

Kipeä-kipeä on, ei taivu-ei kanna!

 Pitääkö meidän suvussa aina olla joku, 

joka perii nämä mun polvet! 

🙏🏻

Toivotaan parasta ja pikaista toipumista

sekä rakkaan harrastuksen jatkumista!

Tämä kollaasi on puolestaan kolmen vuoden takaa 2019

Mitä shoppailupäivään sitten kuuluu?
Laatuaikaa, kiireettömyyttä ja tietty sitä shoppailua!

Koulutielle tarvittavat: mieluisa reppu, vaatteita, kengät jne.

Ja tietenkin käydään yhdessä syömässä 

ja pohtimassa millaista on lähteä kouluun
- odotukset, mietteet
ja joka kerta jutut on menneet myös mummon omaan kouluun lähtemiseen 

- millaista se oli vuonna 1970?

Eilen koulutielle asteli myös tämä energiapakkaus! 

Ja mitä shoppailupäivään tulee
niin kylläpä olikin erilainen kahteen edelliseen verrattuna! 

Johtuiko sitten siitä-että kyseessä oli eri sukupuoli, 

vai siitä, että on perheensä kuopus 

(kaikki ovat siis sisaruksia)

MUTTA

tiesi todellakin mitä tahtoi - ja mitä EI!

Myyjättäretkin hymyili

-sillä turhaan yrittivät erilaisia värisävyjä tai malleja ehdotella:
”Y-yy” kevyellä pään sivuttaisella heilautuksella oli selkeä vastaus"!
 

Siis niin ihana päivä ja pakkokertoa miksi ostimme myös ”silmälaput/unilaput”

-sillä kriteerit ostoksille ovat todellakin olleet vain mitä kouluun tarvitsee? 

Mummona tietty epäröin

-että eihän kouluun nyt nukkumaan mennä?

”Kuule mummo, mul on kaks isoveljee ja meil o niin kova meteli illal.

Vaikee kuule nukahtaa jos mul ei ole pandalappui, 

ja sit mä oon ihan väsynyt kouluaamuina?”

Pakkohan ne oli ostaa-mitä nyt jälkikäteen tää mummo mietti,
et olisko sittenkin pitänyt ostaa korvalaput/kuulosuojaimet?🤣😅😂! 

Ihanat RAKKAAT-enkeleitä ja ihania ystäviä koulutielle
- jaksamista läksyihin ja päivän rutiineihin!

Sitä toivon kaikille tällä viikolla koulupolulle astelleelle ja polkaisseelle!

Ollaan me isot kans tarkempia liikenteessä!

Porvoo upeissa väreissään

Aiemmista postauksista tuli selville, että viikonloppumme vierähti Porvoossa.
Ja koska viikonlopun teema oli hyvä ruoka, vanha kaupunki ja
sen luontoon tutustuminen pyöräillen

- niin mikäpä olisi voinut olla mukavampi ostosn kuin vanhoilta mukulakivikaduilta
löytynyt Porvoo-kauppa ja taiteilija Niko Laurilan Porvoo-servetit. 

Tulihan niinhin jo suutkin pyyhittyä,
mutta oli kyllä jo ostohetkellä aikeissa käyttää niitä askarteluun. 

Poistin servetistä ohuen valkoisen kerroksen ja taitoin kuvapuolet vastakkain
ennen laminointitaskuun laittamista ja koneen läpi rullaamista.

Kuvaosa servetistä on niin ohut, joten kuultaa läpi ja kun taustalle liimasin eriväriset pahvit
- niin jokainen kortti sai hieman erilaisen "TAIVAAN!" 

Ensimmäinen, jonka liimasin valkoiselle oli valmis heti kaikessa yksikertaisuudessaan.

Toinen, jonka liimasin vaaleansiniselle taustalle sai vielä sinisiä leimamusteita reunoihin,
taivaalle ja veteena - pilviin glitteriäkin. 

Kolmas pinkille liimattu oli aikomus saada näyttämään lauantaiselta iltataivaalta
- sillä se oli todella pinkin ja liilan puhuva!
Talotkin hohti punaisuuttaan, joten lisäsin niihin kynsilakkaa ja glitteriä.


Neljäs kortti keltaisella pahvilla näytti jotenkin ihanan vanhalta
- aivan kuin oltaisiin menty vuosisatoja taaksepäin. 
Niimpä lisäsin ruskeansävyisiä leimamusteita, sekä kuparin-, että vihreän väristä kimalletta.

Kylläpä olikin hauskaa tehdä pitkästä aikaa pikkukortteja
- tähän kokoon minut inspiroi TheMaleRoom-165-Atc's haaste!

Polkaistiin Porvoossa

 Elokuun ensimmäinen viikonloppu vierähti tosiaan Porvoossa, 
ensin popsien ja sitten polkaisten..
eli tämä on kuin jatko-osa edelliseen postaukseen.
Pyöräthän meillä oli tietty taas matkassa 
- kesälomareisulla kun ei ennätetty polkaista kuin Porvoon saaristossa, 
upeaa oli sekin, joten ei ihme... että Porvoossa on kuulemma yli 3500mökkiä.

No meidän "mökki" on paku - sen saa parkkiin milloin minnekkin...
nyt jopa mukulakivikaduille kirkon taa...

Porvoossa riiti kyllä nähtävää satulastakin käsin. 
Sikosaaren ympäriajo (vaikka onkin iso luonnonsuojelualue sen itäpuolella
ja merkitty oikein maastoreitiksi) ei onnistunut!
Sillä luonnontilassa olevia puita on poikittain poluilla sen verran tiuhaan,
että tehtiin u-käännös tai parikin.
Sikosaaren puodille kyllä polkaistiin
- sillä useammalta ystävältä olen kuullut, että sieltä saa niin hyvää/tuoretta, ja valmistettuakin kalaa ja riistaa - että kannattaa ehdottomasti poiketa
- vaikka maistelemaan, sillä palvelu on yhtä hyvää kuin tuotteet.

Mutta voi kuinka suloinen kyltti olikaan ovella...

Ei ollut maistiaisia, eikä kalaa/riistaa tällä kertaa.
Nähdessään kypäräpäiset haahuilijat pihallaan isäntä tuli ihanan pikkukalastajan kanssa juttusillemme. Nelivuotias kalastajan alku on ongella vetäissyt 5 "mutakalaa"
ja supin loukkuun olivat niitä viemässä.
Kyllä esitteli poika innoissaan niin kalasaalista,
kuin nappasi kädestäni ja halusi näyttää loukun ja vielä riistakamerankin...
Sinne siis mekin ja tosiaan videolla näkyi öisiä läheltä-piti tapauksia.

Kylläpä oli mielenkiintoista kuulla saaren elosta.
Ja niin pahoillaan isäntä oli, kun pari viimeistä kuhaa oli mennyt jo aamusta.
Nyt ei oikein kala syö, eikä jää pyydykseen
ja riistaakaan ei vielä ole, kun metsästyskausi ei ole alkanut.

Meidän kokemuksiin tuo kaikki muu esittely oli jo enemmän kuin upeaa...
ja Facebookista kehoitti seuraamaan koska on muutakin myytävää puodilla kuin "Ei joota"

Mielenkiintoisia kuvia olisi voinut napsia vaikka kuinka
- mutta pidin kännyni taskussa ja keskityin täysillä tuon innokkaan nelivuotiaan esitelmöintiin
- oi sitä intoa!! 

Luontopolkua riitti poljettavaksi jokivarsia pisin ja pakaroista paukkuja
kulutti korkeuserot niin Linnamäelle kuin hautausmaanrinteelle oikeaa serpentiinitietä.

Linnamäki on yksi Uudenmaan suurimmista muinaisjäänöksistä - vaikkei keskiaikaiseta linnasta ole jäljellä kuin vallihaudat - joita kiertää linnan ympäri kaksi.
Alueen eroosio on voimakas, joten maaperää ja kalliota vahvistetaan ja suojellaan
nyt rajoittamalla sen käyttöä - kävelykään ei kuulemma hyvää tee - mutta sallittakoon.
Pyöräily on ehdottomasti kielletty 
- joten kiltisti talutimme upean reitin kuvaillen tuplavalleja
ja "Albert Edelfeltin" männyksi nimettyä puuvanhusta.
Edelfelt ikuisti männyn jo 1892 tauluunsa - jonka moniste komeilee hautausmaanpuoleisella nököalapaikalla.  

Vanha Porvoo on vanha Porvoo
- jos oli kaunis iltavalaistuksessaan, niin sitä oli päivälläkin.
Mutta kuvaaminen ei ollutkaan yhtä helppoa - väkeä oli-oli-oli!!

23,5km polkaistiin ja todettiin kumpikin, että Porvoo on nyt nähty ja käyty!
paku jokivarteen vielä parkkiin ja risukeitin hommiin
- popsittiin perinteisempi pakulounas nokipannukaffein puupölkyille kattaen.
Suupielet pyyhkäistiin taiteilija Niko Laurilan upeisiin Porvoo-servetteihin!
Kiitos Porvoo - tarjosit mielenkiintoisen viikonlopun

ja kotimatkalla poikettiin yllättämään ystävät entisille kotikonnuille Hyvinkäälle!
Saatiimpa sinnekin kutsu pyöräilemään
- kivaa olisikin lähteä polkaisemaan Sveitsin rinteet - siellä kaksi lapsistamme on syntynyt
ja vaunuja tuli lykittyä kyllä ahkerasti Sveitsin rinteillä - mutta ompa siitä aikaa.

Kotimatkalla Forssan kohdassa taivas teki temppujaan siihen malliin,
että oli pakko pysähtyä ja napata kuva!