Oletkos kuullut Sumiaisista?

Konneveden kansallispuiston maisemista jatkoimme matkaa etsien uusia maastopyöräilyreittejä. Jälkiä.fi sivusto tarjoaa mainion maastokartan

- sen avulla ollaan löydetty monta upeaa kohdetta ja myös löydetty itsemme POIS mitä ihmeellisimmistä paikoista. Sillä kartta näyttää pienimmätkin kinttupolut. 
Jo kartalla Sumiainen näytti uskomattoman "vetiseltä/harjuiselta"
- juuri meidän rakastamalta maastolta ja niinhän se olikin!! 
Aivan ihana ranta löytyi puskaparkiksi...

Tuli taas todistettua vääräksi, että olemme "seikkailleet" Suomen niemen joka kolkan... väärin...
Sumiaisista ei olla kuultu koskaan-oletkos sinä?

 Ilman maastopyöriä sitä olisi ollut ainakin meidän ihan mahdoton löytää...
pyörän hankittuani latasin tuon jälkiä.fi sivuston 

ja se on kyllä avannut polun jos toisenkin!!
Eli lataa ihmeessä jo laulunkin sanoin: 

"Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt..."

Käsittämättömän kaunis vesistöjen väliin jäävä piskuinen paikkakunta
Aivan pakko jäädä puskaparkkiin - sillä jo niin kaunis auringonlasku teki tuloaan.

tällaista tää pakuelo on...

Fillareita ei otettu enää esiin... vaan tallusteltiin uimarannalta kirkolle

ja VoiKukka -kyläkaupalle, josta ikävä kyllä jäi kuva ottamatta
(harmittaa itseänikin)

Elossa olevat, komeasti järven päälle kääntyneet pitkospuut...
ja päässä odotti jättisuuri sininen hämähäkki!!
Tästä Sumiaisten upeasta  kierrätystaiteesta tulee vielä oma postauksensa!!

Sumiaistenkin aurinko laski mailleen... 

ja me siirryimme keräämään voimia huomiselle...
ehkä kesän kuumin päivä, mutta samalla houkuttavin "keskivaativa" maastopyörälenkki
Laulavan Mörön reitti tarkoitus polkaista huomenissa...

Lomaherkuttelua

Ettei elo olisi pelkkää ”Satula-näkökulmaa”, niin loman yksi tärkeä elementti on RUOKA!
Rakastan leikkiä ruoalla kotonakin-mutta luonnossa se on vieläkin hauskempaa ja itsellekin yllätyksellistä… mitä milloinkin!
Retkimenuiden yllätyksellisyys johtuu kahdesta seikasta: ensinnäkin: pakussa on minimaalisen pieni jääkaappi
-eli kauppareisu vasta ”määrää” mitä kulloinkin syödään! 

Utulan kyläkauppa, ennen Kyläniemen lossia ja Saimaan Rivieraa Huuhaata!

Kyläkauppojen valikoimat poikkeaa marketeista, 

mutta rakastan juuri tuollaisia aitoja/oikeita putiikkeja, joista löytyy ”kaiken tarvittavan lisäksi”
myös ”kaikki” palvelut

Suloinen Södersby Boden butiken vanhan Södersbynvägenin varrella
Pellingenissä tarjosi kaupan takana jopa puuceen asiakkailleen!

Mikäli kyläkauppojen tarjonnasta voi päätellä mitään ruokailutottumuksissa-niin oma tulkinta tarjonnasta päätellen olisi,
että Itä-Suomessa ei syödä niin paljon ainakaan kaupan salaattia ja kaalia.

Huoltamon marketeissakin oli vain yhtä lajia, tyypillisimmin nahjistunutta jääsalaattia 

 Haminassa tarjonta laajeni lukuisiin eri lajikkeisiin

- ehkäpä olisi pitänyt osata kysellä tiloilta suoraan!
Herneitä&mansikoita myytiin kyltein mainostaen tuon tuosta, mutta miksen älynnyt kysyä vihannespuolta!

Kaaleja ja salaatteja jemmailin isommista kaupoista-sillä ne on vaan niin ihanaa ja helppoa kesäruokaa 

ja näyttävät hyvältä! Sopivat niin moneen muotoon-kuoharilaseihin tekaisin söpöt suippoparika/feta ”shotit”!
Paprikan ympärille lollorososalaattia ja kevätsipuleita varsineen halkaistuna!
Majoneesia oli aivan suippoparikan kapeimmassa kärjessä=pohjalla!

Jäävuorisalaatista saa kivan kupin vaikka perunasalaatille (kaupan valmis), jota jatkoin edellisen päivän uusilla potuilla ja sinappikurkkusalaatilla. 

Kiinankaalista tai Roomansalaatista tulee hauskoja veneenmallisia syötäviä alustoja lisukkeille tai vaikkapa pääruoallekin-kuten alla!
Lohta, sipulia, kukkakaalia ja kevätsipulin varsia!

Josko vihdoin siirryttäisiin. lämpimään pakuruokaan ja RISUkeittimeen johon rakastuin reilu vuosi sitten… 

se oli menoa se… 

Aamukaffesta lähtien se on palvellut meitä 100%:n täydellisesti! 

Vaikka löytäisimme kuinka komean laavun…

 niin valtavan puumäärän polttamisen ja niistä hiilloksen odottamisen sijaan
asetamme laavullekin oman ”Risu-rakkaamme"

Käsittämättömän pieni määrä puita tai oikeasti ihan maasta löytyviä risuja valmistaa hetkessä ruoat!

Tyypillisimmillään kokkailaan kuitenkin veden äärellä, kivellä, hiekalla…
Käsittämätön pieni peltipurkki; ei polta edes heiniä ympäriltään tai altaan…
Maailman paras retkikaveri! 

Savotta risukeittimet ovat niitä alkuperäisiä ja kestää kovaa käyttöä! 

Purettuna menee lähes farkun taskuun…

Josko siirryttäisiin kattamaan… sekin on hauskaa lomapuuhaa! 

JättiRätissä oli keväällä ihanaa puna-valkoruudullista kangasta-maksoi huikeat 2€/m, joten ostin lopun pakan!
Kolme eri kokoa matkassa nyt… huolettomia heittää kiven, kannon, ties minkä päälle…
ja paljon muuta sitten ei tarvitakkaan-tunnelma on valmis!

Juomapuoleen ajankohtaisia somisteita löytyy luonnosta!
Mustikat alkaa olla muuten jo kypsiä…
ja valkoisia paperipillejä löytyy Puuilosta ja permanet tussilla niistä saa helposti koivuja!!

Ukko-kulta löysi Kukon ihan kolosta!

Tällaisia hassuja ruualla leikkijöitä me olemme!

Maukasta ja makoisaa kesän jatkoa

 ja muistakaa juoda tarpeeksi! 

Toivottelee Repolainen Reissun päältä!

Savon ❤️messä!

Savon ❤️meen ajelimme tapaamaan ihania Ystäviämme!

Kesän parhautta viettää yhteistä aikaa luonnossa: Auringonlaskuun saakka Honkalahdessa!

Satulasta käsin houkutteli kovin Puijon kehutut maastopyörälenkit, joten sinne suuntasimme ensin! 

Mutta Auts…. Kuusimetsä ja hyttyset hyökkäsitte kimppuun kuin Linnut Hitchcockin leffassa! 

Varsinainen komediasuoritus Suomesta voisi olla nimeltään: ”Puijon itikat!!!

Eikä ollut etelän eukko unohtanut Offia

- mutta siitä ei olut kyllä mitään apua!!!

Puijon metsäreitit jäi siis varsin lyhyeksi-toinen syy oli, ettö Puijolla ISO REMONTTI! Hyppyrimäen torniin on rakenteilla hissi myös turisteja varten! Wau, sieltä tulee avautumaan upeat maisemat-olisihan ne auenneet myös Puijon tornista, mutta siellä on käyty useita kertoja ja MYT ollaan tosiaan liikkeellä:”Minne pyörillä pääsee!”Ja niillähän pääsi myös pois Itikkametsästä! 

Puijon”lenkki” vaihtuikin polkaisuun kauniiden Valkeisten järvien pienen&ison ympäriajoon! 

Vesistöjen kiertämisen houkuttelee aina kauneudellaan ja seuraavan päivän lenkkimme kiertelikin sitten upean Kallaveden reunoja Rönön saarelta aina Saaristokaupunkiin ja takaisin Väinölänniemeen, 

jossa kesäkotimme odotteli upeissa Rönönsillan maisemissa! Ja lemmikkimme-pieni janoinen siili! Tyhjensi vesilautasta tuon tuosta ja haki myös nurmelle pudonneet salaatit niin vikkelästi omaan koloonsa!

Väinölänniemi muistuttaa Italiaa saappaanmuotoisrna!

Kuopiossa on todella ajateltu pyöräilijöitä! 

Kaupungin voi ”ohittaa” auvan rantaviivaa seuraten upealla sorapäällysteisellä kevyenliikenteen väylällä! 

Niin monissa muissa kaupungeissa/kunnissa maiseman puolella on autotie ja vasta sitten pyörätie.. kiitos Kuopio-huomaavaista-toinen iso kiitos: 

pyörätiet olivat päällystämättömän-nautinto ajaa kuin luonnossa kaupungin ohi!

Leppävirta satulasta

Leppävirta tarjosi Muumien lisäksi aivan huikeat pyöräilymaastot-lienevät pääosin hiihtoleikkejä, sisältäen kunnon nousuisia/laskuisia kilpalenkkejä.

sukeltavat välilä tunneleihin, joissa oikeasti piti menmä matalaksi (näin pitkien ihmisten) ja hyvä että oli kypärä!

Polkaistiin muös Puulajipuistossa-oikeasti ajettava kauniine siltoinern! 38 erilaista puulajia-aina sitä seikkailuillaan oppii uutta!

Ilta oli muutoinkin kuin morsian

Paku puskaparkkiin vanhan venevajan taa, 

bratwurstit risukeittimeen 

ja pyöräilijän ”korjaussarjaa” palautusjuomaksi! 

Muuta sitten ei tarvitakaan kauniiseen ja tyyneen kesäiltaan Suomen suvessa!

Hellepäivää lähes palellen

Leppävirralle ajeltiin kehuttujen pyöräteittien perässä ja olisihan se jo lähellä Kuopiossa asuvia ystäviämme, joiden luo olimme jatkamassa matkaa! 

Mutta M-I-T-Ä löysimmekään ennen fillarin satulaan hyppäämistä! Jäätyneen Muumilaakson! 

Hissillä 30m syvyyteen (hiihtoputkeen) on tehty huikea Muumiluola kansainvälisten veistostaiteilijoiden yhteis produktiona! 

Tätä kokemusta Suositellaan kyllä suurella 💙:llä! 

Kannattaa ehdottomasti ajella Leppävirralle ennen 26.8.2022! 

Runsas kuvakimara, mutta vaihtuvien sävyjen ja loistokkaan valotekniikan ikuistaminen kännykameralla on mahdotonta

- tämä on mentävä kokemaan paikan päälle!

Pienet yksityiskohdat, kuten esim. tässä lydyn sisällä ”palava liekki” -aivan mielettömän upeita! Tutkittavaa olisi riittänyt vaikka koko päiväksi

-pakko oli välillä käydä lämmittelemässä aktiivi puolella -heh heh… 

Olen nauranut, että lastenlasten kanssa sitä saa olla aina lapsi itsekkin-mutta ei siihen näköjään tarvita ”esiliinoja” - osaamme ja ilkeämne ihan kaksinkin! Oltiin todella muuten ainoat kuusikymppiset ja yleensäkin ”aikuiset” siellä liukumäessä ja napakelkoalla!