Malolotja piti saada matkan varrelle keinolla millä hyvänsä.

Ensinnäkin se on maan suurin suojelualue:
18 tuhatta hehtaaria ja puiston korkeusvauhtelut
Ngwenya-vuoren 1829 metristä
N-komati-joen laaksoon 640m
tarjosivat kyllä silminkantamattiin
ihmisen pienuutta luonnon kauneuden edessä.


Ei muuta kuin kuva karttakivestä ja seikkailemaan.



Maailman vanhimpiin kallioperiin kuuluva Malolotja
on muodostunut yli 3,5 miljardin vuoden
takaisista valtameren pohjasedimenteistä.
Lämmön ja paineen vaikutuksesta maastio
on muokkautunut liuske- ja kvartsiittikiviksi.


Lukuisissa kohdin kivi-möhkäleet
toi mieleen Pääsiäissaaren moait.
Nämä "ukkelit" muotoineen ja ilmeineen
oli muotoillut luonnonvoimat!

Heinätupsut vain heilui ja ratisi renkaiden alla
lasketellessa laaksoihin



Kyllä senkin huomasi milloin oltiin alhaalla, hih

ja milloin tie nousi pystyyn...


ja jokaiselta huipulta
avautui näkymä seuraavaan laaksoon
ja alati virtaavaan Nkomat-jokeen.
Nimi Komati, N-komati tarkoittaa swasin kielellä lehmää
- vertauksena, että lehmästäkin riittää maitoa ympäri vuoden,
niin riittää joessakin vettä!
Aluetta kutsutaan myös nimellä Highveld:
tarjoaahan se vehreitä, jyrkkiä ja
poikkeuksellisen kauniita maisemia kivien lisäksi.


- siellähän olisi päässyt liukumaan rotkon yli vaijerilla.
Olivat juuri sulkeneet
- kun aurinko alkoi päättää paistettaan.

muttei tajuttu sen merkitystä!
Vaijeriliukujen hurmaa koettiin Costa Ricassa covidin aikaan.
No, reidet kiittää ja kumartaa enemmän fillaroinneista.
Huikea päivä huikessa maisemissa!
Aiemmat postaukset Eswatinin elokuisista seikkailuista
14-vuotta myöhemmin
Liikuttavinta
Eläimellistä menoa Eswatinissa
Siis vautsipautsi, mitä maisemia! Tuolla varmaan tuntuu kuin olisi maailman ääressä.
VastaaPoistaSiirtolohkareita ja luonnon muovaamia paikkoja ollaan bongattu ahkerasti Suomessakin - jokin niissä vain vetää magneetin tavoin puoleensa.
PoistaRakennettu ympäristö häviää mennen tullen luonnon muovaamalle taiteelle.
Wau miten upeat maisemat
VastaaPoistaLuonto osaa!
PoistaIhania, karuja maisemia. Tykkään.
VastaaPoistaTosiaan karun kaunista!
PoistaKivi-päivitys osui melkein Aleksis Kiven päivään - hyvä juttu! Ettekö te pelkää, että eksytte tuonne? Joo, on kartat ja GPSsät ja muut, mutta silti.
VastaaPoistaNo niimpäs olikin - kivistä lähellä Kiven päivää! Ja lisää kivijuttuja tulossa!
PoistaEi epäillä eksymistä - Ukkokulta on ihan mestari jopa ilmansuunnissa, auringon mukaankin osaa suunnistaa. Mutta hyvät on kartatkin.
On ollut karuja, mutta kauniita, maisemia pyöräilyreitillänne.
VastaaPoistaLuonto vetää magneetin tapaan puoleensa!
PoistaMahtavat maisemat !
VastaaPoistaKomppaan Puikoillakin kysymyksellä että eikö pelota eksyminen, loukkaantuminen , pyörän rikkoutuminen noin karussa ja autiossa paikassa ?
Ei kyllä osata pelätä mitään, eksymistä ja loukkaantuminenkin tuntuu mahdottomalta, kun on järki mukana polkiessa. Uusi fillarin sisäkumi ja hiilioksidipatruunoita aina matkassa.... no, Normandiassa kyllä sain vaihteiston niin solmuun, että tulikin sitten pidempi taluttaminen - mutta kävelykin on mukavaa, hih... Kokemuksia ne on kommelluksetkin ja ulkomailla saa kyllä aina paljon helpommin apua kuin Suomessa...
PoistaTosin Malolotjessa ei nähty kuin 2patikoijaa...
Todella mielenkiintoiset ja mystiset maisemat pyöräilyyn! Noista isoista kivistä tuli minulle mieleen Pääsiäissaaren moait ja teidän upeat valokuvat niistä. Näkyikö tuolla luonnonpuistossa mitään eläimiä vai saitteko ihan kaksistaan polkea eteenpäin? Vuokraatteko pyörät aina kohteessa vai onko teillä ihan omat menopelit mukana?
VastaaPoistaMoait meillekin tuli mieleen ja mikä upeinta, nämä oli muovannut luonto itse! Malolotje on lintubongareiden paratiisi, mutta oma erottelukyky on lähinnä; iso lintu-pikku lintu tasoa. Harvinaisuuksista näimme (kuulemma) pakosti lukuisia etelän erakkoibiksiä (balt ibis), heh heh...
PoistaSinipääskyjä ja sinikurkia kuulemma myös kolonna perinnekylän takaisilla kallion kielekkeillä, jonka suuntaan katselimme paljonkin; vesiputousta ja auringonlaskua. Kyllähän siellä lenteli paljon kaikenlaisia lintuja. Antilooppeja oli montaa kokoa, mutta kaikki ujoja ja juoksivat pyörien ääniä jo kaukaa pakoon. Aiemmassa postauksessa, Mlilwanen luonnonpuistossa sen sijaan olimme ihan eläinten ympäröiminä. Ja miten ihania - varsinkin seeprat olivat (ja niitä oli paljon, melkein joka mutkan takana). Omia fillareita ei kannata raahata mukana - yleensä löytyy ihan hyvin vuokra pyöriä. Tällä kertaa tuotti kyllä hieman hankaluutta, Eswatiniin vielä ok, mutta että Mosambikiin ei... lopulta fillarit saatiin samalta firmalta kuin olivat pari vuotta sitten 5Afrikan maan pyöräilyllä, eli etelä-Afrikasta, Johannesburgista... Olikin tutun oloiset pyörät pyöräillä.