Juuri ennen mitä upeinta Sinistä hetkeä
ehdimme ”tiputtaa” äidin kyydistä
ystävänsä tykö viettämään pidennettyä viikonloppua vihdoin viimein.
Siitä tulee nimittäin pian 4-vuotta,
kun äiti muutti lähemmäksi meitä länsi-Suomeen!
3. suunniteltu kerta toden sanoo!
Saas nähdä miten rätti-poikki on,
sillä hänen treffikalenteri kuulosti niin-niin täydeltä!
Yhtäkään viestiä tai kuvaa ei ole
meille ennättänyt laittaa ja se on hyvä se!
Yhtäkään viestiä tai kuvaa ei ole
meille ennättänyt laittaa ja se on hyvä se!
Meidän kanssa nyt saa olla aina Hih!
Meidän ”mökki” stopattiin
ensimmäiseksi yöksi Putikon puskiin!
Maisemat riitti iltaviihteeksi
- luonto on kyllä paras ihan ”valomestari”
Luo sellaista taidenäyttelyä
valoineen ja varjoineen,
etten kyllästy siihen koskaan!
Oli helppo lumoutua näihin
”interaktiivisiin”😅😍
”eläviin tauluihin” pimeään saakka!
Aamulla oltiinkin reippaana
polkemaan minullekin uusia suuntia.
Vaikka Punkaharjulla olen syntynyt
-niin Kesälahden ja Putikon suuntaan
on näemmä ollut harvoin asiaa!
on näemmä ollut harvoin asiaa!
Ja mikä hauskinta,
niin tuosta Ukkokullasta,
jonka kanssa on samoja polkuja poljettu
vuodesta -82 paljastui taas uusia juttuja!
Hänelle Huviniemen ympäristö
nostatti muistoja vaikka ja kuinka!
Minä olen ollut niin pikkutyttö vielä,
että nimi oli kyllä tuttu,
mutta kertaakaan en ollut käynyt!
Kai, kun "siihen ikään" vartuin,
niin asuinkin jo Savonlinnassa!
veivät kyllä ihan aikamatkalle heinäseipäineen
tukkilautoille!
Jos illalla koki olevansa taidenäyttelyssä,
niin nyt poljettiin Suomi-Filmissä!
Ruskaretkeksi voisi varmaan myös nimittää!
Eikä tässä ollut vasta kuin
puolet päivän polkaisusta, joten
to be continued….
Äiteelläsi on pitänyt kiirettä. 🥰
VastaaPoistaMutta nyt oli niin tuttuja paikkoja, että! Mun vanhemmathan asuivat melkein 20 vuotta Kesälahdella, joten ne seudut on mulle erittäinkin tuttuja. Pivangassa on syöty lukemattomat kerrat. Putikosta taas iskä osti tontin, kun me oltiin vielä lapsia, ja iskä suunnitteli, että me muutetaan sinne asumaan. Suunnitteli vissiin isompiakin rakennusprojekteja sinne. Tontilla oli rähjäinen talokin. Kerran paikalliset metsästysmiehet lähettivät meille hirvenlihaa postissa, kun olivat saaneet tontilta tai jostain siitä liepeiltä hirven, mutta paketti juuttui viikonlopuksi postiin, ja lopputuloksen voi varmaan arvata. 🤣 Äiskä teki kuitenkin stopin iskän Putikko-projekteille, kun meillä oli koulut ja kaikki, ja lopulta iskä myi tontin pois. Varmaankin hyvä niin. 🤭
Jatkoa odotellessa! 🤗
Vai on se postin kulku ollut jo silloin "viikonlopuksi juuttuvaa" - voi ei!
PoistaPiti heti googgeloida Pivanka - sinne saakka ei poljettu. Hiukkajoelle vain, koska maisemat näytti Putikon suuntaan
vetisemmiltä. Kiitos sinun - löytyipä taasen uusia mielenkiintoisia "lätäköitä" poljettavaksi; Pihlajaniemenselkä ja jälleen yksi Pyhäjärvi (niitä on Suomessa muuten M.O.N.T.A.!) - joten taitaa äitee päästä halutessaan uudelleekin kotiseutumatkalle, mikäli vain voimavarat riittää. Nyt tuntui vain saavan energiaa - sielun ravintoa. Ehkä jännittävintä on lähteminen ja se etukäteen murehtiminen "mitä jos??"
Olipa mukava kun kerroit lapsuudesta/nuoruudesta... idearikas, kekseliäs ja yritteliäs on isäsi ollut - äitisi jalat maassa pitävä muusa!!
Samaa voin sanoa omista vanhemmista - isän ideat lenteli joskus ihan omissa atmosfääreissä... ihailin häntä ja pienessä määrin taisin periö sitä verta enemmän.... Kotiseudulla käyden sitä aina miettii omaa kehitystäänkin-mistä ja miten ne tämänhetkiset mielenkiinnonkohteet on syntyneet.
HIh, eli syntyjä syviä oli viikonloppu pullollaan... sun jalanjäljissä oltiin vielä enemmänkin.... kiitos vain. Kunhan ennättää kaikille kuvaamilleen jutuille saada muutaman saatesanan - niin blogiin tulee riittämään juttuja enemmän kuin arki antaa aikaa niitä naputella, hih...
Energisen iloista syyskuun jatkoa!
Tämän ja tuon seuraavankin postauksen kuvat ja videot ei millään meinaa latautua ainakaan minun koneelleni. Tosin Touhulassa saattaa olla vähän hidas nettiyhteys ? Mutta kannatti yrittää monta kertaa....niin upeita kuvia ja tosiaankin ihan ruskaretkimeininkiä !
VastaaPoistaKun näen tuollaisia vanhoja hirsitaloja niin lähestulkoon aina syttyy tarve pelastaa kyseinen talo. Pelastettavia riittääääää ja onneksi on Kari joka sammuttaa syttyneen palon ja innon. Kaikkia vanhoja kauniita taloja ei voi pelastaa ? !!
Sinnikäs sinä.... minä suollan noita videoita tänne blogiin muistoksi, kun kännykkä huutelee niin täyttä.
PoistaJa mitä tulee tuollaisiin hirsitaloihin, niin meillä Ukkokulta tuumasi, että tuossa riittäisi eläkepäiville hommia....
Minun ilme..... no, keskustelu loppui siihen...
Vanhojen hirsitalojen lumo saa kyllä silmät seisahtumaan minullakin, mutta se on niin totta, ettei niitä kaikkia pysty millään pelastamaan!
Ihanaa kun osa saa olla kuitenkin ILONA noin - ajan patinana!
Onpas se hienoa käydä vanhoilla kotiseuduilla. Olen harrastanut omillani kotiseuduillani käymistä. Joskun käytiin miehen kanssa noillakin seuduilla. On kyllä hienot hirsitalot, melkein kuin ulkomailla.
VastaaPoistaNäemmä kun ikää tulee lisää, niin entistä enemmän kokee tärkeäksi palata sinne alkujuurille, tosin vain käymään!
PoistaHirsitalojen lumo säilyy...
Suomi-filmiä kaipaan. Täällä Oulussa ei ole mäkiä, ei notkelmia, vaan pajukkoa ja rantaruovikkoa. Merenrannan auringonlaskut sentään ovat komeita!
VastaaPoistaJärvet on vaihtuneet mereen ja harjut tasoittuneet tälläkin pikkutytöllä... Molempia maisemia rakastan ja elämän vuodet on tuoneet siihen lisäksi vielä monenmoisia maisemia joita halajaa päästä näkemään.... Luonnon magneetti se kai on, joka vetää puoleensa.
PoistaOi, mitä kivoja maisemia!
VastaaPoistaSyksy saa Suomen hehkumaan!
Poista