maanantai 7. syyskuuta 2026

Lentoon lähtö

St Helenan lentokentällä tuli mieleen sanonta "kanan lennosta"
Onneksi nyt ei viitattu kuitenkaan lentokoneeseen,
vaan vain sen kenttään - kiitotien pituuteen, 
joka on alle 2km (versus Helsinki-Vantaa 3,5km)
Siiven kärki viiletti meren päällä sen kääntyessä nousuun.
Riitti! Ja itseasiassa nousumme oli todella leppoisa
sään ollessa näin kirkas, lähes tyynikin
.


Jännitystä oli paljon enemmän ilmassa viikko sitten
Johannesburgin kentällä.
Aamuvarhain sinne innoissamme saavuimme,
mutta meitä ei huolittu turvatarkastukseen,
vaikka check-in oli tehty.
Tietoa lennon toteutumisesta piti odottaa 2h
- ne oli pitkät tunnit...
2tuntia oli rajapyykki siinäkin,
sillä klo 16 jälkeen saarelle ei koskaan pääse laskeutumaan
- laskut ja nousut on tapahduttava aina päivän valossa
- kirkkaimpaan aikaan!
 
Se huojenus, kun meidät otettiin eteenpäin...
Mieleen palasi ystävätär, jolle helmikuussa kävi toisin.
Olihan se ihan siinä- ja siinä...
Pilven rakoset avautuivat sen verran
45min kierreltyämme saarta,
että pääsimme laskeutumaan!

Onnellisten tähtien,
vaiko pilvenrakosten alla
tämä seikkailu - että toteutui!
Iki-Onnelliset!!

Tässä liidelläänkin jo Namibian yllä auringonlaskussa.
Johannesburghiin laskeuduttiin pilkkopimeällä
- yö tutussa lentokentän läheisessä
Airport Bird&Game Lodgessa, Kempton Parkissa.

Käsittämättömän ihana majapaikka
n. 20minsan päässä jättimäistä lentokenttää. 

 J
ossa loikoilimme Repo-rankana jo odotellessa saarelle lähtöä.
Iso suositus 
 Ympärillä lukuisia antilooppeja, riikinkukkoja
 ja ties mitä lnituja - vihreä elefanttikin!!
Läskipyöriäkin vuokralle - joilla olisi päässyt
puistoon ja lähiympäristöön pyöräilemään.
Mutta meitä odotti aamupalan jälkeen tällaiset menopelit, 
joilla pääsisi vähän kauemmaksi seikkailemaan...

Alkoi matka naapurimaahan, 
jonne pääsyä on joutunut odottamaan 14-vuotta!

26 kommenttia:

  1. Iiiik,ihana lepopaikka!
    Odotan, milloin näen jonkun meikäläisen puutarhabloggaajan toteuttaneen samantapaisen unelman. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, meillä villiviinillä on ihan oma into toteuttaa jo tuon suuntaista katetta riippumaton ylle...
      sakset valmiudessa saa alapuolella olla!

      Poista
  2. Lentokoneen laskusta ja noususta kuvatut videot tuntui ihan vatsanpohjassa asti :-)....kotisohvallakin !
    Minä en tykkää yhtään lentämisestä ja nousut ja laskut on aina ne pahimmat kohdat joten nuo kuvaamiset olisi jäänyt minulta tekemättä kun puristaisin tiukasti silmät kiinnni penkistä lujaa puristaen :-)).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih - voi ei.... minä missaan nousut usein sen takia, kun nukahdan ennenkuin kone pääsee ilmaan...
      Lentokoneet ovat niin nukuttavia paikkoja....

      Poista
  3. Mun siipan veli nukahtaa myös yleensä ennen kuin kone ehtii lähteä lentoon :D
    Ihanat lentomaisemat ja upea tuo ilta-auringon sävy lentokoneen siivessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, mukavaa, että tähän biologisten tekijöiden vähemmistöön kuuluu muitakin - työkavereilta sain kerran sellaisen kortin, jossa oli lueteltu "tekijöitä" tyypeistä, jotka voivat nukahtaa heti ja nukkua sikeästi lentokoneessa. Missähän se kortti onkaan ja mitä kaikkea se fysiologisilta ja biologialtamme edellyttikään, hih.... samaa kategoriaa kuitenkin kuin vauvat/lapset, jotka nukahtavat nopeasti autossa.

      Poista
  4. Ulrika50v.blogspot.com8. syyskuuta 2026 klo 8.42

    Kivaa lomaa ! Jään odottelemaan lisää kuvia matkasta 💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tos-tos.... oli kyllä niin-niin kiva irtotto arjesta = loma. Ja mikä parasta blokkailussa; saa tehdä reisua uudelleen päiväkirjamaisesti!
      Ei olla vielä puoli välissäkään... joten kuvia ja juttua tulee riittämään....
      Kuvat heittelin luonnoksiin samantien, mutta tarinaa niiden ympärille on ihana jäsentää kaikessa rauhassa kotosalla...
      Rauhaisasta kotielosta ison osan nappaa tosin työt, toista viikkoa jo... mutta pieniä irtiottoja nämä ajat, kun saa palata blogin kera
      takaisin loman mietteisiin...

      Poista
  5. Nuo videot kävi ihan vatsassa. Itse kärsin lentopelosta, ja ei tulisi mieleenikään nukkua koneessa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitalle tuossa kirjoitinkin jo biologisista tekijöistä, hih... meillä lienee molemmilla lentogeenit...

      Poista
  6. Teillä on näitä unelmamatkoja, Kiva seurata teidän reissuja kun ei itsellä kunto enää riitä kummoisinkaan matkoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikansa aina kutakin - näillä mennään mekin ja tottahan se on, että tuo oma mittarikin raksuttaa siihen tahtiin,
      että tässä on pika-pikaa yritettävä tehdä ne pidemmälle suuntaavat matkahaaveet...

      Poista
  7. Eli kävitte vähän kääntymässä kotona tekemässä pari korttia ja sitten taas uudelleen matkaan. Ihana vapaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tässä välissä käyty kääntymässä missään muualla kuin Johannesburgissa. Hyvä risteysasema jatkaa suuntaan ja toiseen... ja toiseen lähdettiin autolla&fillareilla - siitä pikku hiljaa postauksia tulee riittämään vielä pitkäksi aikaa... saa elää ne uudelleen, kun kuvien joukkoon naputtelee hieman tekstiä omaksi päiväkirjaksi ja tuntuu, että osaa jälkikäteen jäsennelläkin asioita paremmin.
      Korttivermeet ei olleet matkassa mukana - fillarit riitti sekä käsillä, että jaloilla tekemiseen, hih...
      Kortteja urakoitiin heinäkuussa, elokuu oli lomaa niistäkin ja nyt taas sormet syyhyää.... ihanaa vastapainoa työlle.
      Ihanasta vapaudesta voi vain haaveilla.... sitä kyllä odottaa jo kovasti - mutta liian kaukana, ihan liian kaukana siintää se aika!

      Poista
  8. Lentohommat ja niihin liittyvä epävarmuus on kyllä matkoilla rasittavaa. Teillä tuntui olleen ekstrapaljon epävarmuustekijöitä ja jännitystä. Onneksi matkanne toteutui ja pääsitte toteuttamaan haaveenne. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo epävarmuus oli tälle reisulle "pakattu mukaan" niin rinkkoihin, päähän kuin ❤️
      Siksi ei kai rasittanut tippaakaan: oikeastaan teki seikkailun vain kutkuttavammaksi.
      Meillä on itseasiassa useampiakin kohteita, mihin ei olla päästy kertalaakista, eikä edes toisella kertaa...
      Kolmas kerta on toden sanonut - joten siinä sanonnassa lienee perää.

      Poista
  9. Muista eläimistä en tiedä, mutta riikinkukot ovat aika kovaäänisiä.
    Olipa jännittävä lentoon lähtö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta muuten, riikinkukko saa kyllä äänensä kera huomion!

      Poista
  10. En kestä odottelua, ehdin jo vähän hermoilla puolestanne ennen kuin luin että pääsitte eteenpäin 😀
    Vihreä elefantti ! Riemastuttava 🐘

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on tullut iän/kokemuksen myötä varsin hyvä ja maltillinen odottelija - ei ole kiire enää mihinkään!

      Poista
  11. Olen katsellut youtubesta videoita tältä lentokentältä nousuista ja laskuista näiden sinun videoidesi lisäksi. Hienoja, vaikkei lentämionen olekaan minun juttuni. Tuo odottelu ennen lentoa olisi kehitellyt mielessäni vaikka ja mitä. Paljon sinulla oli taas uutta jänskää kokemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih - täytyypä katselle minunkin, kiitos vinkistä. Googgeloippas Prinsessa Julianan kenttä St Martinilla - se se vasta jännä olikin...
      Sinne jäi minun hieno hellehattukin, lensi päästä kun kone laskeutui...
      Minusta on kehittynyt varsin leppoisa odottelija - nuorempana tuli hötkyiltyä, mutta nykyään kun jotain poikkeavaa sattuu, niin se on aika hauskaa ja tuo sitä jännitystä - kaikesta on selvitty, niin luottamus on selvitä jatkossakin!

      Poista
  12. Siis oletteko nyt Namibiassa? En ihan saanut tolkkua tuosta postauksesta. Rohkeita ja kovakuntoisia kyllä olette. Ei ole tullut leijonia tai muita petoeläimiä savannilla vastaan, kun olette pyöräilleet? Mä kun pelkään mökkimetsän karhujakin... Mikä lämpötila siellä on? Eikös siellä alkaa nyt kesä, kun meillä alkaa talvi.
    St. Helenan kenttä on siis lyhyempi kuin Madeiran nykyään. Madeira oli ennen 1,6 km, mutta nyt pilareiden varaan pidennettynä 2,8 km.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ei meidän perässä pysy…. Namibian yli vsin lennettiin paluumatkalla St Helenalta, mutta ilmasta käsin nähtiin se pitkä suora tie, jota poljimme pari vuotta sitten! St Helenan jälkeen jatkoimme polkemista Eswatinissa ja Mosambikissa-mutta niistä kirjoittelen myöhemmin, kun taas aikaa löytyy!
      Emme polje sellaisia reittejä, joissa isoja kissaeläimiä-kirahvit ja elefantit ovat olleet suurimpia joiden kanssa poljettu!

      Lämpötilat olivat Eswatinissa ja St Helenalla molemmin puolin +20, yöllä laski +12-14, Mosambikissa oli lämpöisempää! Tietoisesti valikoitui ajankohtana talvi, kiva pyöräillä, edullista, eikä turisteja! Marraskuusta maaliskuulle on sesonki-juuri kesällä!

      Poista
  13. Kiitos jälleen kun jaoit matkaanne 💖 kuvia on miellyttävä katsella, osaat kyllä hienosti kuvata 👍on teillä ihana ja ikimuistoinen reissu 💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos... matka ei ole vielä puolessakaan - joten taitaa riittää kyllästymiseen saakka.
      Mutta päiväkirjahan tämä blogi minulle on - joten pikkuhiljaa kutakin reissua etenen omiksi muisteloiksi!

      Poista

Kiitos kiinnostuksestasi sivujani kohtaan.
Pienen pienikin kommentti
lämmittää AINA SUURESTI mieltä!

Näitä on luettu ja tutkittu eniten

Yhtä monta pönttöä kuin kilometriä

Jos edellinen postaus alkoi illallisella vanhan työpaikan takapihalta, niin tässä t uijotellaan toisen vanhan työpaikan  viereistä puuta. Sa...