"Kuninkaalliset" kiittää

Katselen haikeana ja kiitollisena näitä viljavia peltoja
- meren pohjaa tuhansien ja tuhansien vuosien takaa.
Indusjokilaaksoa, jonka puhdas vesi virtaa aina Himalajalta saakka
ja osaavat ihmiset ovat rakentaneet kanavia ja patoja 
säädelläkseen, että vettä riittää ympärivuotisesti kasvattamaan ravintoa.

 

Tienvarsilta oli helppoa ostaa tuoretta guavaa, ginzejä, mangoa, figsejä, litsejä
ja nopeasti juosten tuotiin valkonaamoille mansikoitakin.  

Punaisia porkkanoita en ole ennen syönytkään
- nyt joka päivä, sekä raakana, että ruoanjoukossa. Maku sama

Ihmisten avoimuus ja se miten meidät huolittiin kaikkeen mukaan

Opettaja opiskelijoita Lahoren yliopistosta

Mun vaatevalinnat eivät aina osuneet kohdilleen...
vaan onpa sitä nyt sitten mekossa pelattu
kansallispeli crikettiäkin  ja osuttu lasten yllätykseksi tosi hyvin palloon.
Kiitos kouluajan pesäpallotuntien
- olin silloinkin varsin hyvä osumaan palloon.

Crikettiä pelattiin todella paljon... pienikin peltoaukema,
niin siellä oli lapset mailoineen ja se ilo, kun menimme mukaan. 

Ikävä kyllä en saanut yhtäkään kelvollista kuvaa
Indusjoen vaaleanpunaisista delfiineistä,
vaikka useita pyrstöjä ja puolivartaloita kohosi tuon tuosta pintaan.
Ne suorastaan ilakoivat, kun veneemme lipui hiljaa ennen auringonlaskua.
Uhanalaisen lajin kantaa on saatu hitaasti nostettua suojelulla. 

Mielenkiintoisemmaksi seikkailustamme teki sen osuminen juuri Ramadanin aikaan. 
Kännylläkin onnistuin ottamaan omasta mielestä varsin upean Ramadan-kuvan.

Kapeilla Lahoren kaduilla huomio kiinnittyi
tähän vihreäpukuiseen naiseen,
joka liiduilla kirjasi numerosarjoja oviin.
Utelias kun olen, niin tietysti kysymään - miksi?

Hän oli sairaanhoitaja ja rokottanut juuri
kyseisen kadun lapset Polio-rokotteella.

Varsin kekseliästä on myös mallinuket tietyövahteina - varottajina.

Ihan kaikissa töissä työturvallisuudessa olisi voinut olla kohentamista!

Hi-hii... minäkin nappasin kuvan
- sillä tämä oli niin-niin tyypillistä, että kaikki halusivat ottaa meistä kuvan
- ja jokaisen kanssa vielä erikseen yksin...
Joskus kaivoin nopeasti kännyn esiin ja nappasin vastakuvan!!

Niin ihania ihmisiä - niin ihania kohtaamisia...

ja sitten alkoi näkyä jo polkupyöriä....

Lahoren uudet kuninkaalliset, 
kiittää ja kumartaa!

Tämä on ollut yksi elämämme upeimpia seikkailuja
ja tämä seikkailu varmisti myös sen,
että meillä on mahdollisuus jatkaa!!

Korttitehdas odottaa innokkaana tilauksia. 
Pakistan vastaanottaa naapurimaista Tatzigistanista ja Afganistanista
tyttöjä opiskelemaan sekä Lahoren, että Islamabadin yliopistoihin. 
Heidän tukemisekseen sormeni syyhyää näpertelemään. 

Tytöt eivät halua maastaan pakoon, vaan saada vain opintonsa
 ja palata kehittämään omaa maataan ja takaisin läheistensä luo.
Tämä ei ole kehitysapua, vaan kehitysyhteistyötä!
Kiitollinen jo kaikista tähän saamastamme tuesta ja tsempistä!!

Te teette tästä matkasta entistä arvokkaamman!!
K-I-I-T-O-S-!!