Hippunen Himalajaa

Seikkailuilla on alkunsa ja niillä on loppunsa!!

Määränpäämme oli Pakistanin nykyinen pääkaupunki Islamabad.

Voitaneen puhua aikamatkasta, 
koska aloitimme sen vanhasta pääkaupungista Karachista.

Islamabadiin saapuessa silmissä alkoi siintää vuoristo - Himalaja

Eikä jäänyt ilman fillarointia tämäkään seikkailu
- vaikka Islamabadiin saakka matkaamme
suorastaan "YLIsuojeltiin" - kaiken varalta!

Poliisisaattueet edessä ja takana,
vaihtuivat aina uuden hallintoalueen rajoilla.

Välillä edessä ajavaan turva-autoon napattiin rikollisiakin, 

ensin yksi ja sitten toinen...
Kuulostaa absurdilta, mutta on täysin totta.

Mahtoivat miettiä - ketä siellä takana oikein kuljetetaan.
Toisaalta, mikäpä kiire heillä olisi ollut
kenties varsin kovakouraiseenkin nuhteeseen tekosistaan.

Ramadanin ansiosta aamiainen majoituksissa
tarjoiltiin jo klo 03.00 - 05.00
- se sopi vallan mainiosti pyöräilyaamuna(kin)
Olimme ennen kuutta valmiudessa hyppäämään satulaan
ja suunta vuorille - minnes muualle.

Margallah hills kohoaa upeana suoraan kaupungista.

Citykorkeudeksi kännykkä näytti 540m merenpinnasta
ja kyllä vain - päästessämme tämän ensinnä näkyvän vuoren päälle,
takana siinsi toinen - vielä pikkuisen korkeampi...
joten ei muuta kuin sinne
ja olimme korkeudessa 1120merenpinnasta.

Rehellisesti sanottuna; "Hyvin talutettu!"

No ei, kyllä oli paljon polkaistaviakin kohtia!!

Startti ennen auringonnousua todella kannatti...
maisemat olivat jo parin sadan metrin nousun jälkeen
 aivan uskomattomat myös kaupungin suuntaan.

Huipulle päästyämme nähtiin aina vain seuraavia huippuja
ja niitä lumihuippujakin. 
Tosin niin kaukana, että ensin näyttivät kolmion muotoisilta pilviltä
ja kameralla en saanut niitä vangituksi.

Arvatkaa vain,
jäikö palo päästä polkaisemaan joskus ihan oikeasti K2:sen soliin?

Vuoristoisilla poluilla rämpimisen väliin löytyi näköalatasannekin,
asfaltoitu - toki siellä piti piipahtaa

Oikeita linssilude-kavereita siellä riitti...

ja eikun takaisin poluille ja yhä ylemmäs.

Ja siinä ne sitten siinsivät edessämme - vuorijonot jokaiseen suuntaan.
Tämän ylemmäksi oli mahdoton päästä ilman seuraavaan solaan laskeutumista!

Alaspäin ei rämmitty polkuja pisin,
vaan varsin liukasta serpentiini tietä
- välillä jarruja jäähdytellen. 

Kuinkahan monta peukkua saimmekaan autoilta ja mopoilijoita - satoja!!

Oltiin ilmeisen eriskummallinen näky niissä maisemissa.

Kaupunkia lähestyessä silmiin siinsi mielenkiintoinen valkoinen rakennus
- sehän se piti ensimmäisenä mennä tsekkaamaan.

Faisalin moskeija olikin aika uusi 1987 avattu 

beduiinitelttaa mukaillen suunniteltu arkkitehtuurinen nykymoskeija. 

Pakistan monumentille piti polkaista vuorien vastaiselle kukkulalle.
Kannatti polkaista ihailemaan tätä taivasta kohti avautuvaa 20m korkeaa "kuorta"
upeine veistoksineen. 

Moottoriteiden ylistys oli tehty käteväksi kävelysilloin.
Joskaan eivät pahastuneet, vaikka me turistit poljettiin välillä moottoritien reunaakin
- peukkuja ja hymyjä sateli sielläkin. 

Islamabadissa ei nimittäin ole pyöräilijöitä.
Koko 60kilsan fillarilenkillä näimme 4 muuta pyöräilijää!!
Vuoristossa ei yhtään, kaupungissa 2 lasta ja
toiset 2 MTB-reitillä metsässä - vaikuttivat aksentiltaan jenkeiltä.
Eli jee.... me nähtiin sittenkin TOISET TURISTIT!

Ystävyyttä kiinalaisten kanssa osoitetaan myös melkoisella monumentilla, 

joka komeilee China Friendship centerin edustalla. 
Taiteen ja konferenssien keskus.

Sattumalta näimme mielenkiintoisen kyltin... ja tietty sinne. 
Netistä jälkikäteen tarkastellen sehän oli ihan merkitty MTB-reitti.
Todellinen satumetsä, viidakko linnunlauluineen ja kahisevine lehtineen. 

Uskomaton seikkailu on tullut päätökseensä 
- kiitos mielenkiinnostanne!!

Kotimaasta käsin vastailen kyllä ihaniin lukuisiin kommenteihinne!!