Seikkailut A-Ö 2024

En tiedä mistä juontaa rakkauteni Aakkosiin?

Pikku Kepponen on Vuoden matkailu Aakkosia tehnyt aiemminkin. 
Aikomus on ollut tarttua tähän jo aiemmin(kin),
mutta vasta nyt (mies)flunssan kourissa ennätin
ja tämän toivon kohentavan oloa ja eloa...

Oikeasti olen kuluneet kolmen viikkoa "seikkaillut"
lähinnä petin, sohvan ja vessan väliä...
Siksi lähes kaikista "kirjaimista" löysin 
kuvia vuodelta 2024!

Aiempien vuosien matka-aakkosia on koko laatikollinen
- kiva näitäkin olisi joskus ennättää tehdä lisää...

Ais-Ais

Aamuauringon kultasia säteitä Namibiassa
maailman toiseksi suurimman kanjonin rotkossa Ais-Aisissa 1.6.2024

Illalla olimme fillaroineet uskomattomassa auringonlaskussa
kanjonin reunalla strutsien ja seeprojen koikkelehtiessa tien yli  

Eläinten ilmeet oli kyllä yllättyneitä nähdessään oudot matkaajat. 

Bo-Kaap
ilahduttaa kirkkaan värisillä kivitaloillaan
Signal Hillin rinteillä risteilevine katuineen.
Bo-Kaap on ollut jo Hollannin siirtomaavallan ajoilta (1760 alkaen)
islaminuskoisten siirtolaisten kaupunginosa Kap kaupungissa.  
Itä-Intian laivasto toi siirtolaisia, niin Intiasta, Sri Lankasta,
Jaavalta ja muiltakin Indonesian saarilta
työvoimaksi Eteläisimpään Afrikkaan.

Cederberg
Namibian jäätyä taa oli tarkoitus päästä fillaroimaan oikein kunnon maastotyyliin 
Cederbergin vuoristoon, kivimuodostelmille ja vesiputouksille
nippa-nappa Etelä-Afrikan puolella.
Vettä alkoi "pudota" muutenkin kuin vain putouksista. 

Myrskyvaroituksen myötä majoituksemme vaihdettiin teltasta mökkiin.
Fillarit pysyivät trailerissa, mutta se ei estänyt meitä talsimasta niin pitkälle
kuin vain valoisan aikaan oli mahdollista.

Toiveet olivat korkealla, josko seuraavana päivänä 
- mutta ei... paheni vain...
Aamulla tuli äkkilähtö: vartissa kamat kasaan
-> poistuminen samaa reittiä kuin tulimme,
jos vielä onnistuisi. 
Eteenpäin vievä reitti tulvi jo siten,
ettei henkilökuntakaan päässyt majapaikkaan.
Lehdestä luimme myöhemmin,
että alueen 16 perhettä oli jouduttu evakuoimaan
kodeistaan liki kuukaudeksi. 

Äkkilähtö oli siis todella aiheellinen

Afrikan kansalliskukka Protea luonnossa

Dombo

Yksi aidoimpia luontokokemuksia koettiin 
toukokuussa Dombossa, Hippo-poolilla Botswananassa

Telttaleirimme pystytettiin turvallisuussyistä ympyränmuotoon
- se oli vajaat 50m tuon norsun takana.
Öisiä ääniä saattoi vain arvailla - hyeenat ainakin tunnistin. 

Katkeilevien oksien äänet viesti ruokailevista norsuista lähipuissa.
Ihanat ja uteliaat Bumbat juoksenteli antennit (lue =hännät) pystyssä
telttaleirin läpikin... ja kyllä tuli tutuksi virtahevon haukotuksen äänikin!!

Eura
Ei kesää/vuotta ilman Euraa.
Siitä on tullut kyllä niin vakikohde pakulla&pyörillä.
Laskeskelin, että viime vuonna poljettiin siellä kolmasti.
Kerran kaksin Pyhäjärven ympäri 78,4km 🚴🚴‍♂️
Pari muuta kertaa pienemmän fillaroijan kanssa. 

Unelmien pakuöistä mummon ja ukon kanssa on muodostunut perinne.
Saas nähdä lähteekö ensi kesän rippilapsi vielä mukaan...
Alkaa kyllä tehdä tiukkaakin,
lähentelee pituudeltaan 190cm jo nyt
- varmaan yli ensi kesänä!

Fish River -kanjoni

Kuinka pieneksi sitä tuntisi itsensä Grant kanjonilla, jonka mitat
pituus: 446km, leveys: 16km, syvyys:1,5km

Tämän maailman toiseksi suurin sijaitsee Namibiassa, mitat 
pituus: 160km, leveys: 27km, syvyys: 550m 

Vaikutuimme!!
Ympäri ei jaksettu ajaa, mutta huipulta pohjalle "lasketeltiin"
liki 70km ja missä maisemissa!
Viimeiset 15km oli pelkkää alamäkeä noiden vuorijonojen keskellä!!
Sen ei olisi halunnut loppuvan lainkaan,
vaikka ajettuja kilometrejä kertyi sille päivälle 124.

Garieb-joki
joka myös Oranje-nimellä tunnetaan
on Afrikan pisin (2432 km) valuma-alue.
Makeanveden muodossa se suo elinolosuhteet
Lohikäärmevuorilta Malutilta läpi koko eteläisen Afrikan
aina Lesothosta-Namibiaan. 

Viimeinen yö Namibian puolella vietettiin virtaavan joen suistossa.
Joen toisella puolella on Etelä-Afrikka, joten meloen olisi voinut jo piipahtaa naapurimaassa, mutta me hypättiin satulaan.

Ja fillaroitiin uskomattomien viinirypäleplantaasien
ja niiden työntekijöiden asumusten keskellä.

Makean veden tärkeys konkretisoitui todella.

Helvetinkolu

Helvetinkoululla tosiaan kolusimme...
Viisainta olisi varmaan ollut lähteä kävellen
se matka Haukkajärven puolelta Helvetinjärvelle,
sillä yösade oli tehnyt maastosta ja varsinkin puunjuurista liukkaat.

Minähän sitten päädyin tutkimaan maastoa lähempää
- takarengas muutti suuntaa märästä juuresta 
ja Repolainen oli pisin pituuttaan
osin tukin, osin fillarinsa päällä.
Eniten pelästytti se kova rusahdus, joka kuului...
Jos se tuli päästä, niin kävi pahasti...
Olihan se pää - mutta onneksi oli kypärä!!
Päällikuori halki ja ne sisätyroksit tipahteli palasina.

Wau - säikähdyksellä taas selvittiin.
Pakko myöntää, että se hillitsi loppukesän vauhteja
 ja tarkemmin mietti reittejäkin!
No, ne kuuluu tuohon lajiin!
Sattui vain olemaan mammografia seuraavalla viikolla
ja hoitajan ilme oli melkoinen, kun sinisenkirjavan tissini ja kylkeni paljastin...
No, hyvä ruoka  ja parempi mieli oli helppo toteuttaa pakulle saavuttua risukeittimen kera.

Pakuelo on vaan niin.... meidän juttu! 

Ikaalinen
olikin varsin viehättävä paikka.
Ensinnäkin järviä riitti kierrettäväksi fillarein useampikin. 
Puskaparkki tarjosi upean auringonlaskun rantakivillä leikkien.

Johannesburg/Jakkula

Kaksi Jiitä... ja syystä siksi, että eihän me oikeasti Johannesburgissa käyty
- vaikka yö nukuttiinkin lentokentällä Bed&Pillows "kapselissa"
Joskin meille olisi riittänyt se pelkkä peti - meillä on aina omat tyynyt mukana!

Siksi kunnon J-bongaus Jakkulasta
- tiedätkös missä se on?
Meistä se oli niin hauska paikannimi,
että jäi mieleen Juhannukselta 2024,
kun kiersimme fillarein kaunista Oinasjärveä.

Karakorum

ei poljettu maailman korkeimman vuorijonon maisemissa,
vaikka nimi on sama kuin missä K2 yli 8km nouseva huippukin sijaitsee.

Ihan riittävästi korkeutta, taigaa ja tundraa
silmänkantamattomiin sai polkea
samaa nimeä kantavan maailman suurimman imperiumin
vanhassa pääkaupungissa, Karakorumissa,
Tsingiskaanin jalanjäljissä villihevosten mailla.

Sanonta Mongoliassa ei ole teitä - on vain suuntia, 
piti paikkaansa.
"Tiet" olivat tyypillisimmillääm renkaanuria.
Välimatkat mitataan kilometrien sijaan tunneissa. 

Tapa liikkua aroilla, taigoilla ja tundrilla erämaasta toiseen
on vuokrata maastoauto, hevonen tai fillari.
Me kokeilimme kaikkia ja saimme tosi monipuolisen kattauksen maasta. 

Jurtissa asuminen oli myös tämän seikkailun yksi kohokohta!


Lions head
joskus järki sanoo, että nyt ne fillarin lukot käyttöön.

Monasti sitä vaan tahtoo sen menopelinsäkin raahata paikkaan jos toiseen.
Syy; harvoin palataan samaa reittiä, mutta nyt näytti siltä,
ettei reittivaihtoehtoja Leijonanpäälle ole useampia.  

Ihan ylpeä fiilis oli huipulla!

Alas tulessa varsinkin osasi arvostaa näitä "helpotuksia"!
Ilman niitä, OMG!

Mynäjärvi 

Suomi on pullollaan upeita kansallispuistoja.
Miten sitä lähimmät usein jääkin viimeisimpien joukkoon.
Lapset ovat olleet Kurjenrahkalla koulun kanssa,
mutta meiltä se oli kokematta - vaikka nurkilla asuttu yli 30v.

Fillaroidessa ympyräreitit kiehtoo... ettei tarttis ajella samaa takaisin.
Mynäjärvi näytti kyllä jo kartalla aika kostealta - mutta...
Ukkokullan tyypillisin lausahdus: "Kyllä sen varmaan pääsee....

ja pääsihän sen, aikalailla vielä ajamalla,
mutta tasapainosta ja puskien pelkäämättömyydestä oli hyötyä!
Monipuolinen hieno reitti!!

Noordhoek Peak
Noordhoek Peak lukeutuu niiden reittien joukkoon
- jonka polkaisusta olen todella ylpeä!!

 
Turhaan ei Etelä-Afrikan eteläisintä rannikkotietä Champmans's Peakiä
tituleerata yhdeksi maailman kauneimmaksi reitiksi. 

Satulaan hypättiin Afrikan pingviinien luota
Muizenbergistä, Boulders Beachiltä. 

Paikallisoppaiden pyöritellessä päätä hulluille suomalaisille
- sään vuoksi, tihuutti vettä ja lupaili yltyvän.

Mutta kyllä niissä nousuissa kastui muutoinkin - hiestä!

Poljimme Hyväntoivonniemeä aina 
Noordhoek beachin kautta Noordhoek Peakille saakka. 

Maisemat olivat suorastaan mielettömän upeat!
Epäilen vahvasti, että vielä upeampi fillarein, kuin autolla, 
sillä kokemus kesti kyllin kauan - ehti aistia sen jokaisen mutkan,
kallionkielekkeen ja kaarrokset nousuineen ja tunneleineen.
Jarrut pohjassa lasketellen lopulta toiselta puolelta alas.
Ikimuistoisin pyöräretki elossamme.  

Oripää
Oripää kuuluu näihin vuotuisiin fillarikohteisiin. 
Lähellä ja monipuolisia maastoreittejä lastenlastenkin kanssa laavuineen. 
 

Ensimmäisen kerran sinne eksyimme "kutsuvan tienviitan" johdattamina.
 Ketunhautaintie ja yllätys olikin suuri,kun sieltä löytyi Endurorata
- josta varsinkin vanhin lapsenlapsi on ihan innoissaan...
hyppyrit parhaita.
Mummo sen sijaan ajelee ihan kieli keskellä suuta niissä urissa.

Pohja

Syksyllä meinasi jo loppua lähitienoilta ympäriajettavat reitit, 
kun lämpimiä viikonloppuja riitti lokakuun alkuun saakka.

Työkamun vinkistä lähdettiin polkemaan ihan "pohjalle",
Suomen entinen kirkkopitäjä POHJA,
joka nykyään osa Raaseporin kaupunkia
tarjosikin ihan huikeat merimaisemat.

Hauskan viikonlopusta ja paikkakunnan nimestä teki sekin,
että majailtiin aika POHJAmaisesti,
kun sapuskaa tehtiin risukeittimellä
missäs muualla kuin sillan alla - syynä oli tuuli!

Queen river in Chobe
Runsas eläimistö oli tarjolla myös vesireitiltä

Robben Island

Robben Islandin vaikuttavuutta lisäsi oppaamme Andréas
omakohtaisine kertomuksineen vankina olosta saarella
ja Nelson Mandelan selli - jossa hänen käyttämänsä vilttikin oli näytillä.

Mikä etuoikeus kokea vankilasaaren karu menneisyys
tukka hulmuten villinä ja vapaana
kuin taustalla lentävät linnut
ja vakaana vaikuttavana pysyvä Pöytävuori!

Sossusvlein suolapannu
sijaitsee Namib-aavikon eteläosassa uskomattomien dyynien ympäröimänä
on antanut maisemansa lukuisille elokuville ja filmeille.
Samaan puuhun sitä tuli nojailtua kuin Jennifer Lopez
Kalaharin kuivuudessa.
 


Table Mountain

päätepiste yhdelle elämämme huikeimmalle fillariseikkailulle
Kolmessa viikossa 1101 poljettua kilometriä. 

Kokonaisuudessaan upea 5 maan polkaisu.

Monipuolisuudellaan yllätti Pöytävuori, 
jos tässä kohtaa piti käydä kerrospukeutumista riisumaan.
Suurelta osin polkaistavissa serpentiini polkuineen. 

Ulan Bator
maailman kylmin pääkaupunki kuuluu Mongolialle (1,6milj. asukasta).
Sekoitus uutta ja vanhaa!
Mausoleumit ja pilvenpiirtäjät sopusoinnussa
- sekä järkyttävät liikenneruuhkat
ja silti siellä ei ollut fillaroijia
- muuta kuin lapsia meidän lisäksi

Vaurastuminen on usein helppo osoittaa The AUTOlla!
Me budjettimatkailijat suihkimme mieluusti ohi jonojen...
Kääntäen kyllä katseita - kuka hullu siellä fillaroi....
Pysähtyessä saimme tuon tuostakin vastailla kysymykseen:
"Mistä maasta me ollaan?"

Tola-joen toispuolelta löytyi liki 20km pitkä pyörätiekin.
Joka tarjosi upeat ruskan sävyt syys-lokakuun vaihteessa.

Kuin huomaamatta olimme polkaisseet jokivartta Zaisan kukkulalle,
josta avautuikin näkymä koko kaupunkiin. 

Victoria falls

Seitsemän samanaikaista sateenkaarta, 
käsittämätön veden kohina!
Satua - mutta silti ihan totta!

Windhoek

Namibian pääkaupunki, jonne saavuimme "liian myöhään", n. klo 16
Martti Ahtisaaren koulu oli suljettu... ja edessä viikonloppu!

Tulen varmaan ikuisesti muistamaan,
että Afrikan Unioni on perustettu
25. toukokuuta 1963.

Siitä lähtien 25.5. on juhlittu Afrikka päivää
ja näinollen koululaiset saapuivatkin parhaimpiinsa puettuina
lähteäkseen kaupungin aukiolle juhliin.  

  

Windhoekiin jäi myös ns. sivitys.
Tankkasimme 5 kärryllistä ruokaa

- sillä edessä oli 8 vuorokauden aavikko-osuus... hiekkaa-hiekkaa-hiekkaa

Kauriin kääntöpiiri

Hiekkaa löytyi vielä kotiin palattuakin kengistä,
taskun pohjilta
- mutta muistot, jotka tämä seikkailu piirsi sydämeen
ovat jotain aivan käsittämättömän ainutlaatuisia!

X

X:llä alkavat paikat pysyivät kuluneena vuonna totaalisen piilossa!
Karttaselaimessa osumme kyllä useinkin poluille, 
joissa X tai sulkuportti
Joskus niistä pääsee - joskus ei...
joskus pitkospuu ritisee ja kestäisi ehkä toisen, mutta toista ei...
Itseasiassa Äksät on aika jännittäviä kartalla!!

Ylöjärvi

Ylöjärvelle stopattiin, kun fillarikierroksella Keijärven
ympäri löytyi suorastaan huikea puskaparkki.

Ei pal rannempaan pysty parkkeeraamaan.
Meidän mökkimaisemat on kyllä omaan silmään niin sopivat
- vaihtelevat ja palovaroituksen aikaankin sapuska syntyy vesirajassa
minimaalisella risukeittimellä - turvallisesti!!

Zimbabwe

Zimbabwe-Sambia-Zimbabwe, jne.
Zimabwe lienee maa, johon olen useimmiten "tullut"
Kuinkahan monta Zimbabwen leimaa passissa onkaan?
Eli syystä hommattiin double-entry visa!

Olimme juuri lentäneet Victorian putouksille
- kyllä, lentokenttä on Victoria Falls...
niin pikimmiten rinkka ja siltaa pitkin Sambiaan...
tai ehkäpä sekin oli tällä kertaa Zambia... eli kaksi Z maata.

Se miksi näitä kahta maata tuli seilattua edestakaisin johtui putouksista
- niitä teki mieli kuvata auringon noustessa, -paistaessa ja -laskiessa.
Ja putoukset hoitivat kyllä mitä parhaiten 
fillaroinnin päätteeksi myös luonnonmukaisimman suihkun
mitä olen koskaan kokenut!

Z-suihku

Åland

Kerran kesässä on päästävä Ålandin saaristoonkin polkemaan
Ja eikös se Jurmo ole jo Ahvenanmaata? On se!!

Äänekoski
Tahkovuorella oltiin fanittamassa suvun yhtä maastopyöräilijää.

Paluumatka haluttiin tehdä jotain toista reittiä kuin Kuopio-Leppävirta.

Niimpä pakun nokka Pielaveen kautta Äänekoskelle

Keiteleen rannoilla kelpasi kyllä!

Ö
ÖÖt jäi kuluneena vuonna käymäti...
2023 viimeksi Örössä...
Enkä löytänyt yhtään jokea tai järveäkään Ööllä alkavaa,
jonka ympäri oltaisiin ajettu tai rämmitty...
täytyypä laittaa tälle vuodelle etsintään...

Mistäs asiasta sinä saisit helpoimmin aakkoset kokoon?

Minä luulen, että omaa mieltä ja sydäntä kiehtoo
eniten tänäkin vuonna saada aikaan
Seikkailun Aakkoset mailla ja mannuilla!