keskiviikko 11. tammikuuta 2023

Kitemuistoja

Sunnuntainen Ukkokullan kiteily vei kuvamuistoihin tammikuulle 2009,
aikaan ennen tätä blogia,  jolloin leijasurffaus tuli osaksi perhe-eloamme
ja aloitti aikakauden, kun tuulten perässä matkattiin "melkein ympäri maailmaa"

Tämän Bloggeriin naputtelun aloitin toukokuussa 2012
ja vuosia tämä oli "vain kässä-blogi" räpellyksistäni,
koska Vuodatuksen puolella olleet Repolaiset Reissaa muistot katosi taivaan tuuliin.
Harmi tulee edelleen....
mutta kai se aika on siinä mielessä parantanut haavoja...
että sittemmin tästä blogista on tullut yhdistelmä räpellyksiä ja reissaamisia...
Jutut muuttuneet monipuolisemmaksi - samalla itselle muistoiksi/päiväkirjaksi.

Joten palataanpa yhteen meitä eniten "LIIKUTTANEESEEN" harrastukseen.
Perhe oli tuolloin supistunut kolmeen, kun isosiskot asuivat jo omillaan.
Reissut halpenivat ja pitenivät perheen pienuuden vuoksi...
Malediiveilla asuessamme pienellä saarella näimme ensimmäisen kerran kiteilyä
ja sehän valloitti sällin mielenkiinnon totaalisesti.
Kyllä sitä kelpasi katsella 
Vietti kaikki päivät siellä parin surffipojan kanssa - tosin pääasiassa wakeboardingia,
kun tuulisen puolen ranta oli kovin korallinen ja siihen ei aloittelijaa juurikaan päästäneet.
 
Mutta kipinä lajiin jäi ja näissä ensimmäisissa kuvissa harjoitellaan leijan ohjaamista kotirannassa lähestulkoon hetimiten kotiin palattua...
- pari viikkoa taisi joutua odottamaan omaa leijaa ja trapetsi löytyi kiteforumilta.
Olihan se jäällä hieman erilaista kuin matalissa lämpimissä vesissä.
Lumilautailu taustalla oppi lajin todella nopeasti
isukilla, eli ukko-kullalla vei huomattavasti kauemmin...
ei kesälajina suju kovin mallikkaasti vieläkään, mutta jäällä vetelee komeasti.

Hypyt, temput ja kilpailut ovat kuuluneet vain nuorimmaisemme repertuaariin



Upeat aurinkoiset kuvat antaa väärän kuvan lajista - ainakin Pohjoismaissa.
Rantapäiviä useampiakin on vietetty putkeen säässä kuin säässä, ensilumen kerakin Pärnuussa. 

Aurinko ja kova tuuli on harvinainen yhtälö....
Isoimmallakin leijalla vaaditaan vähintään se 7-8m/sek tuulta.
Kyllä on "muusalla" - kuvaajallakin kumpparit, märkäpukukin välillä ja monta-monta kerrosta päällä vaatetusta - mutta opin rakastamaan tuulta, tuiskua....
monen mielestä "ehkä huonoja säitä"!
Mutta ne on ne parhaimmat Kite-säät....
Ja yhä edelleen olen oikeasti sitä mieltä; "Ettei ole huonoja säitä, on vain huonoja varusteita!!


Varusteista puheenollen, heh heh... toinenkin klisee pätee lajiin. 
Tämä todella ON Välineurheilua!!

Kuvakimaraa löytyy Suomesta eniten Porin Yyteristä ja Hangon niemestä
- kotirannan tuulet riittävät oikeastaan vain talvisin - kesätuulet ovat liian mietoja.

Kisakuvissa on vilskettä

Useimmat kitematkat suuntasivat Viron rannikoille,
eniten Pärnuuseen joka kevät ja syksy
- takuuvarmat tuulet!
 
Shortsikeleissä tuulet ovat riittäneet vain Kroatiassa

Kap Verdellä
Keniassa 

Kuubassa 
Sri Lankassa

Kyllä on kertynyt paljon ihania muistoja niin kotimaasta kuin kauempaakin
- välillä välineet ovat jääneet tulematta,
välillä on leija hajonnut ja sitä kuskattiin tuk-tukilla simmoisille sivukujille
ja singerille, että sälli katteli kauhusta kankeena; "Hänen leija!" The End!! 

mut kaikkea muuta... samainen leija on yhäkin kunnossa. 

Välillä on ollut välinerikkoja
- välillä raajarikkoja, 
kaikki kokemuksia, joihin riittäisi kuvia vaikka kuinka!!
Kylläpä oli ihanaa kuvien kera muistella menneitä.

Äitin kuvausajat jäivät jo vuosia-vuosia sitten...
Tämä ihana neitokainen on toiminut kuvaajana jo vuosikymmenen

Tämä kuva on Kroatiasta vuodelta 2012
ja lienee ensimmäinenä reisu, kun miniä oli matkassa mukana!! 

7 kommenttia:

  1. Olipas hienoja kuvia! Kiitos kite-infosta! En ollut edes kuullut moista sanaa - nyt olen viisaampi. Toki olen nähnyt joskus noita varjoja rannikolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhoja kuvia innostuin kaivelemaan.... alkaa se harmi pikku hiljaa häipyä vanhan blogin katoamisesta!

      Poista
    2. Mulla katosi kaksi TÄRKEÄÄ blogia Ajatukseni.net'in myötä. Ne harmittaa edelleen. Ei ehkä juurikaan niissä olleet kuvat, mutta tekstit!!!

      Poista
  2. Hienoja kuvia, mutta on hurjan näköinen harrastus. Olen joskus nähnyt näitä kite-ihmisiä Lauttasaaren edustalla Helsingissä. Se on myös usein tuulinen paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä olet nuorimmaisemmekin nähnyt - siellä Lauttasaaressa ja Kalvikilla nykyään tätä eniten harrastaa.

      Poista
  3. Tuo on varmasti upea laji. Olisinpa tiennyt sen olemassaolosta nuorena, silloin olisin voinut oppiakin sen. Nykyisin täytyy tyytyä vain ihailemaan muitten menoa. Käy säännöllisesti Itä-Helsingissä Kalvikin rannalla ja siellä on sen verran hyvät tuulet, että usein on kite-harrastajia paikalla.

    Hienoja kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - hih... mulla tuskin olisi auttanut nuoruuskaan, mutta rakastan kyllä lajia kuvata ja "notkua" useammankin päivän rannalla - tuulessa/tuiskussa... luonnon voimat on niin mahtavia! Ehkä sinäkin olet nähnyt tämän saman tyypin.. Kalvikissa käyvät myös.

      Poista

Kiitos kiinnostuksestasi sivujani kohtaan.
Pienen pienikin kommentti
lämmittää AINA SUURESTI mieltä!

Näitä on luettu ja tutkittu eniten

Tanssien (K) APUA!!!

TÄNÄÄN oli se ODOTETTU The Tanssien (K) APUA päivä! Syvälahden koulun sali täyttyi n 70:stä HYVÄÄ TEKEVÄSTÄ Tanssijasta! Sanat ei riitä kert...