Kolmen Koon seikkailut

Kreikan saarista olemme nauttineet useampana vuosikymmenenä ja jätimpä jopa takakannen odottamaan tyhjänä sitä seuraavaa kertaa; lastenlasten kanssa.
Jo viime kesänä sinne piti kahden vanhimman kanssa mennä, mutta peruuntui ja samaa jännätään tulevan kesän osalta - pääsemmekö vieläkään?

Kyllä oli ihanaa kaivella vanhoja kuvia - nuorena parina ihan kaksin
ja sitten jo kolmilapsisena perheenä 15-vuotta myöhemmin

Ja jos aakkosjärjestyksessä nyt edetään, niin seuraavana on Kroatia.
Upea rannikko saarineen, siellä tutkittavaa riittäisi.
Pojan leijasurffaus on vienyt tuulisille saarille, 
Bra' ciin ja Hvarille.

Itse on tullut tutkittua tarkimmin Kotorin ja Cavtatin ympäristöä
ja meille tyypillisellä tavalla, että aina on kiivetty niin ylös kuin vain suinkin päästy...
linnoituksen ikkunasta "karattiin" Kotorissakin ylemmäksi vuorelle, niin että jo itsessään korkealla oleva linnoitus näkyi "pienenä hiirenkakkana" alapuolellamme.

Muutoinkin liikuimme tuolla "tutkimusmatkalla" paikallisbussilla,
joten tutuksi tuli myös pienemmät kaupungit nopeilla
ja välillä hitaammilla pysähdyksillä.
Jotain hihnaakin bussin takaosassa vaihdettiin upealla ylängöllä yli 4h.... hih...

 
Kyproksen matkalla mukana oli myös äitini...
sillä isäni serkku oli aikanaan Kyproksella rauhanturvaajana.
Hänen kertomukset maasta ja upeat matkamuistot meidänkin kirjahyllyssä
tekivät Kyproksesta niin kiehtovan, että kun olisi turvallista sinne matkustaa,
niin äiti ja isä päättivät sinne lähteä. 
Se ei vaan koskaan toteutunut, sillä isäni nukkui pois
ihan liian aikaisin, juuri täytettyään 60.

Niimpä päätimme toteuttaa tuon äidin haaveen ja käydä kaikki ne paikat,
joita he olivat isän kanssa haaveilleet.

Vasemman puoleinen liikenne teki sen, että minä en uskaltanut ajaa lainkaan,
mutta onneksi mieheni oppi aika nopeasti 

pienten hymyjä herättäneiden kommellusten jälkeen taitavaksi kuskiksi.
Tosin aina kun oli tarkoitus laittaa vilkku päälle, niin alkoi pyyhkimet pyyhkiä tuulilasia. 

Pikku Nissanilla tuli kierrettyä Itään ja Länteen...

Kaikkia upeita kohteita on mahdoton kuvin liittää pieneen kamera-albumiin,

mutta äidille tein oikein kunnon skräppialbumin matkasta...

siellä on kaikki yhteiset muistot tallessa.