Vauhdikkaasti palattu

Ehkä vauhdikkain
ja nopein arkeen (vaiko juhlaan?) paluu!!

Onneksi lennot sujuivat suht ajallaan
- sillä herkut odottivat samantien seikkailulta kotiutuvia!!

Nuorimmaiselle puolisoineen joululahjaksi
paikalliseen ihanaan Mökkigalleriaan
herkkuillallinen joululahjaksi!!

Tuntui silloin niin sopivalta päivältä
liittyen sekä Äitienpäivään,
että ettei mun heti tartteisi käydä itse kokkailemaan.
Ihana ja niin maukas ilta kyllä,
vaikka rinkat jäi purkamatta!!

Lauantaina ennätti jo purkuhommiin ja aloitella pyykkivuortakin...

Tuliaishedelmiäkin salaatin joukkoon
- lohikäärmehedelmät on ykkösherkkua ja niitä oli Perussa jos vaikka minkä värisinä!

Aurinkosaalaatti

Ensimmäistä kotipostausta kun katsoo
- niin meillä ei muuta näemmä tehdä kuin syödään...

Kasvis-paputäytteiset paprikat Mozzarellalla

Viikonloppu tosiaan oli yhtä herkuttelua ja kilistelyä...
olihan meitä jälleen koossa useampikin ÄITI!

Tämä on kuulemma auringonlasku-soppa!
Pari punajuurta punastutti porkkana-lanttu-keltajuurisopan!

Viikonloppuun mahtui myös kulttuuria
lapsenlapsen teatteriryhmän toimesta....
Upeat JOO-teatterin nuoret ja oma rakas oikealla!!

Arki tosiaan rullaa jälleen - muutama seikkailupostaus jäi vaiheeseensa...
Julkaisen ne kyllä, kunhan kuvat ja ajatukset jäsentyvät kohdilleen.  

Lämmin kiitos seikkailua seuranneille ja mukana eläneille.
Kiitos lukuisista kommenteista, kysymyksistä,
joihin tulen kyllä palaamaan...
Ne olivat ihanan kannustavia jo lukea reisun päällä
- mutta sitä eli niin kaikilla aisteilla imien ympäristöä jossa oli,
ettei muuta kuin kuvat ja pari sanaa heitti itsellekin muistiin blogiin!!

Ja kiitos Bingoilijoille - siellähän on syntynyt 
"ihan ajassa" - hih... jo monta BIngoa!!

Aikaa ihanaista toukokuun toivotellen

Repolainen jälleen kotiluolastaan...

Elämysmatkailua

Heipat sateiselle Copacabanalle, 
annoit paljon (ajattelemisen aihetta elämästä)
näytit paljon ja veit ❤️ sydämestäni taas palaisia...

Niitä on tullut ripoteltua moniin paikkoihin
- 🥰😍onneksi riittää yhä🥰😍 

Eteenpäin katseli Feliz Retornon jättimäinen Inkapatsas.
Samaan suuntaan katsoimme mekin ja sinne oli mieli,
mutta mielikuva lautasta/lossista,
jolla sen ylitämme
- hih.... xitä ei osattu kyllä kuvitella.

Nämä on niitä uusia kokemuksia
- näiden peräänhän me olemme!!

ja niin sitä päästiin vielä kerran Titicacan vesille,

Silta suunnitelmat ovat olleet jo kauan
ja hyväksytty - päätetty,
mutta molempien satamien väki vastustaa...

Ymmärrän hyvin - kuinka monelle "lautta työntekijälle"
ja "markkinaväelle" se olisi toimeentulon loppu?

Ja emme mekään olisi saanut näin ainutkertaista kokemusta, 
jos olisimme hurauttaneet salmen yli korkeaa siltaa pitkin parissa minuutissa.
Tästä elämyksestä ehti nauttia liki tunnin "shoppailuineen"! 

Sekä kilohailit, että paikalliset "popcornit" olivat todella hyviä.
Samoin kuivatut hedelmät ja pähkinät
- myyjä tosin ei innostunut kuvasta. 

Kaksi kohdetta kerralla

Kaksi kohdetta kerralla (samana päivänä)
molemmat on Titicacan rannalla...

Aamulla jätimme tanssivan Copacabanan aaltojen taa
ja suuntasimme Christianin kanssa Isla de la Solille

Aurinkosaari odotti meitä kutsuvan aurinkoisena
ja mukavaa kapuamistakin näytti olevan luvassa. 

Ei muuta kuin töppöstä toisen eteen yhä kapenevilla poluilla

Titicacan upeat maisemat avautuivat 

askel askeleelta yhä ylempää.
Huippu oli 4004metrin korkeudessa

Kiikareilla olisi huipulta voinut nähdä liki 20km päässä olevaan Copacabanaan
Omin silmin se ei siintänyt
 - mutta kaunista katseltavaa riitti
suuntaan jos toiseenkin.

Saaren härkäpapu viljelmät olivat parhaimmillaan
- jestas miten suuria ja maukkaita!!

3h trekkauksen jälkeen paluumatkalle

Kaupunkiin palatessa edessä siinsi houkuttelevan näköinen vuori

Andien vuorijonot ympäröi Copacabanaa 

ja kun kello oli vasta kaksi - niin ei muuta kuin jatkamaan kapuamista.

Ei tuota jyrkkyyttä saanut millään kuvattua...
mutta jos olet käynyt Maideiralla,
jossa aikanaan kuntoutin kolmannesta leikkauksesta kinttuani
- niin ne tiet oli tähän verrattuna loivia!!
Kymmenisen askelta, puuskutus - syvä hengitys 
ja toiset kymmenen askelta. 

Lopulta huiputettiin Copacabanan pyhä vuori (4064)

Sanovat, että sieltä avautuu koko maailma...
No, ainakin Titicaca sieltä avautui uskomattoman kauniina.
Ihmetyttää kyllä, että miten kaikki tuo vesi pysyy niin ylhäällä. 
Maailman korkeimmalla sijaitseva järvi on kyllä ihme
- ihan livenäkin!! 

Ei sieltä olisi halunnut koskaan laskeutua alas
- mutta reitti oli sen verran haastava,
ettei uskallettu jättää pimeään.
Aurinko kun laski, niin pimeys tuli hetkessä.