Kaksi kohdetta kerralla (samana päivänä)
molemmat on Titicacan rannalla...
molemmat on Titicacan rannalla...
Aamulla jätimme tanssivan Copacabanan aaltojen taa
ja suuntasimme Christianin kanssa Isla de la Solille
ja suuntasimme Christianin kanssa Isla de la Solille
Aurinkosaari odotti meitä kutsuvan aurinkoisena
ja mukavaa kapuamistakin näytti olevan luvassa.
ja mukavaa kapuamistakin näytti olevan luvassa.
Ei muuta kuin töppöstä toisen eteen yhä kapenevilla poluilla
Titicacan upeat maisemat avautuivat
askel askeleelta yhä ylempää.
Huippu oli 4004metrin korkeudessa
Huippu oli 4004metrin korkeudessa
Kiikareilla olisi huipulta voinut nähdä liki 20km päässä olevaan Copacabanaan
Omin silmin se ei siintänyt
- mutta kaunista katseltavaa riitti
suuntaan jos toiseenkin.
Omin silmin se ei siintänyt
- mutta kaunista katseltavaa riitti
suuntaan jos toiseenkin.
Saaren härkäpapu viljelmät olivat parhaimmillaan
- jestas miten suuria ja maukkaita!!
3h trekkauksen jälkeen paluumatkalle
Kaupunkiin palatessa edessä siinsi houkuttelevan näköinen vuori
Andien vuorijonot ympäröi Copacabanaa
ja kun kello oli vasta kaksi - niin ei muuta kuin jatkamaan kapuamista.
Ei tuota jyrkkyyttä saanut millään kuvattua...
mutta jos olet käynyt Maideiralla,
jossa aikanaan kuntoutin kolmannesta leikkauksesta kinttuani
- niin ne tiet oli tähän verrattuna loivia!!
Kymmenisen askelta, puuskutus - syvä hengitys
ja toiset kymmenen askelta.
mutta jos olet käynyt Maideiralla,
jossa aikanaan kuntoutin kolmannesta leikkauksesta kinttuani
- niin ne tiet oli tähän verrattuna loivia!!
Kymmenisen askelta, puuskutus - syvä hengitys
ja toiset kymmenen askelta.
Lopulta huiputettiin Copacabanan pyhä vuori (4064)
No, ainakin Titicaca sieltä avautui uskomattoman kauniina.
Ihmetyttää kyllä, että miten kaikki tuo vesi pysyy niin ylhäällä.
Maailman korkeimmalla sijaitseva järvi on kyllä ihme
- ihan livenäkin!!
Ei sieltä olisi halunnut koskaan laskeutua alas
- mutta reitti oli sen verran haastava,
ettei uskallettu jättää pimeään.
Aurinko kun laski, niin pimeys tuli hetkessä.
- mutta reitti oli sen verran haastava,
ettei uskallettu jättää pimeään.
Aurinko kun laski, niin pimeys tuli hetkessä.
Huikeita maisemia!
VastaaPoistaOhhoh. Mitä kauneutta! Kylmät väreet ja kyyneleet silmissä!
VastaaPoistaSiis niin ihanaa, että raportoitte kaikesta tästä ihmeellisyydestä. On tuollainen jättijärvi noin korkealla tosiaan ihme. Eilen tutkin karttaa, kun etsin teidän Uros-saaria – löysinkin ne, ja samalla havaitsin, että Titicacassa on myös oikeita saaria. Olipa mukavaa päästä sinne sitten heti seuraavaksi teidän kyydissä!
Muutenkin on huippua katsella aurinkoisia kuvia selvästi lämpimämmästä seudusta, täällä kotimaassa kun on varsin koleaa ja pilvistä. Aurinko välillä tulee esiin, mutta jotenkin siltä tuntuvat puuttuvan tehot.
Kotoisissa maisemissa katsellaan täälläkin jo maailmaa ja muistellaan kokemuksia. Iso kiitos, kun olet ollut mukana matkassa...
Poistamuutama postaus jäi vielä vaiheeseen ja putkahtaa ilmoille, kunhan saa arjen haltuun... blogista kun ollut päiväkirjakin...
Ihan huikean kaunista ja monin tavoin mielenkiintoisia paikkoja. Suuri kiitos, että kerrotte sanoin ja kuvin kokemistanne.
VastaaPoistaKaunis kiitos, kun kiinnostaa seurata seikkailuitamme!
PoistaHuikean näköistä! 😍🖐🏻🌞
VastaaPoista😍
PoistaSeuraan tiiviisti tätä teidän huikeaa seikkailua ja ihastelen häkellyttävän upeita kuvia vaikkei jokaiseen tule aina kommentoitua. Olen lähes sanaton.
VastaaPoistaJa voin kuvitelle sen, että kun näkee ja kokee kaikkea noin hienoa niin ei edes pysty sulattamaan heti kaikkea ja siksikin on hyvä tallentaa kaikki samantein jotta voi myöhemmin kotona palata uudelleen seikkailuihin. Ja jaettu ilo on kaksinkertainen ilo tai jopa monenkertainen; ainakin näin lukijan kannalta :-).Eikun eteenpäin ....:-)).
Lämmin kiitos mielenkiinnostasi kulkea mukana seikkailuissa.... vauhti kiihtyi loppua kohden, että pari-kolme juttua jäi vaiheeseen, mutta vielä nekin putkahtaa muistoksi blogiin - josko niiden avulla joskus saisi tehtyä ihan skräppialbuminkin....
PoistaMiten sitä ei nykyään enää meinaa mitään ennättää... ja joskus ennätti, vaikka oli lapset ja... heh heh!!
Olen kananlihalla. Mielettömät maisemat!
VastaaPoista😍
PoistaUpeita maisemia ja hurjia nousuja! Teidän seikkailua on ollut todella mielenkiintoista seurata ja samalla mietin "Mitä mahtaa tulla seuraavalla kerralla?"
VastaaPoistaIhanaa kun "päiväkirjamme" kiinnostaa... pakko tosiaan edes lyhyesti saada reisun päältä johonkin järjestykseen kokemaansa... joskin jälleen kävi niin, että vauhti senkuin kiihtyi loppua kohden ja 3 postausta on vaiheessaan....
PoistaVielä nekin putkahtaa... Iloa toukokuuhusi!
🙏
VastaaPoista😍
PoistaMaailma on kaunis. Tässä taas mielenkiintoisia kohteita.
VastaaPoistaNyt tuli korvamato:
Poista"Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus ja mielen vapaus
On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kuultaa kallioita
Ja elää elämäänsä x2
On vapautta valvoa kesäisiä öitä
Ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
Ja elää elämäänsä x2
On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea, tutkia omaa sisintänsä
Ja elää elämäänsä x2
On vapautta vaistota viesti suudelmasta
Ja olla kuin kaipua aina jatkumasta
Ja elää elämäänsä x2
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus ja mielen vapaus!"