Kynä käteen ja kaunoa

Kuluneella viikolla somessa pörisi Hesarin juttu:

"Sukupuuttoonko kuolevasta kaunokirjoituksesta"
jota ei enää opeteta koulussa.
Kadulla satunnaisia ohikulkijoita pyydettiin kirjoittamaan
kaunokirjoituksella sana:
 Kaunokirjoitus

kuva 1. Muistele ja kirjoita sana Kaunokirjoitus - tuntuuko luontevalta ja sujuuko kaikki kiemurat ja montako kertaa kynä irtoaa paperista?

kuva 2. Kirjoita: Tällainen on normaali käsialani. - miten kirjoitat, kun jonkun muunkin tarttis saada tekstistäsi selvää.

kuva 3. Kirjoita nopeasti, muistiinpanoja itsellesi. - Ja näin kirjoitan muistiinpanoja vain itselleni.

Kynä käteen ja Kirjoittamaan
- olisi kiva nähdä sunkin koukerot ja muistelot!


Mikä nuorena oppii - sen vanhana taitaa...
mutta

kosahti jo "ännän" kohdalla...

Tässä siis mun TYYLINÄYTTEET
- olisi hauskaa nähdä sinun!!

Meillä oli perjantaina töissä post-it lappu jos toinenkin kaffepöydällä!
Kaikki innostui kokeilemaan ja itseasiassa monta kertaa...
eli roskikseenkin lensi useita... kommentein:
"Ei se voi olla niin vaikeeta!"

😂🤣🤓

Mut oli se...
ja harmittaa, etten kerännyt lappuja, tai edes ottanut niistä kuvia...

Mut jos jotain tilastoja vetää, niin
MIEHET olivat kaunossa selvästi taitavampia.
Kaunon kirjoittaminen näytti ensinnäkin luontevammalta,
rennolta ja tahti rauhallisemmalta heille
(muistelen omilta kouluajoilta, että se oli toisinpäin!)

Ja mitä tulee tuohon omaan lappuun
- niin 14 ja 12 veet eivät osanneet lukea sitä🙈🤣! 

Itte muistelen 3-4 -luokkalaisena saaneeni palautetta
”ännän pyöreistä kaarista”!
Siihen se kosahti nytkin
- pyöreyden yrittäminen pakotti kynän irtoamaan paperista!
Ei onnistunut uusinnallakaan,
vaikka otin käyttöön tahdonalaisen hermoston! 

Toivottavasti innostut kokeilemaan ja testaamaan
(myös lähipiirissä)!!

Voi olla, että aiheuttaa hilpeyttä! 

Mut sitähän ei ole koskaan liikaa!

Kirjoittelemisiin…

Liikuttavat tuulet

Jos tässä alkuvuosi onkin mennyt monella tapaa Repo rankana,
niin viikonloppuna meillä alkoi puhaltaa todella liikuttavat tuulet.

Saimme iloksemme pari hiihtolomalaista
ja tämä parivaljakko nostatti sellaisen pyörremyrskyn,
että pitkään paikallaan pysynyt kuiva laskutuuli Föhn väistyi

Mummon askarteluhuone ja sen pöydät eivät riittäneet, 
vaan pyörremyrsky valloitti ison olkkarinpöydän.

Keittiössä puhalsi varsin sydämelliset tuulet

Mummon kaapintyhjennys-vohveleita paistui kahdessa koossa.

Työnjako oli seuraava:

mummo pilkkoi kaalit (sipulia ei lainkaan yleisön pyynnöstä)

nuoriso raastoi juuston ja porkkanat, pilkkoi paprikat
ja ihan vähän purjoa kelpuutettiin joukkoon väriksi...
"aivopesty" heidätkin (kuten oma mummini minut aikoinaan),
että se 4väriä vähintään on löydyttävä.  

"Tutkimusmatkailijat"  tutkivat vielä jääkaapin
ja sieltä löytyi sekä rae-, että fetajuustoa 
- ne ehdottomasti mukaan ja sitten ei muuta kuin testing-testing....

Aika epäileväiset ilmeet kokeilevilla kokeilla maistaessaan, 
mutta loppujen lopuksi hiihtolomaraadin kommentti:
"Ei uskois, et näis on vaan mummon mömmöjä!"

Eli nimiäiset vohveleille
"Mummon mömmö-vohvelit!
jatkoon... jopa nuorisolle, jeeeee!
On kuulemma tämän hiihtiksen menestysresepti, heh heh...

Jollain lomalla se oli Popcornkana!!              

"Liikuttavin" osio jäi tänne loppuun.

Ehdittiin hieman harmitella, kun viikonloppuun osui keilailun SM-kisat Turkuun
ja kaikki radat oli varattuna molemmat päivät.

Keilaamaan päästiin Raision uusituille radoille ja wau...
mennään TODELLAKIN toistenkin!!

Ja mitä tulee Silmukka Soikoon blogin liikuntahaasteeseen
- johon minäkin lupauksia tein...

Niin suorastaan liikutuin,
kun jaksan sairasteluiden jälkeen taas kahta mieluisinta sisäliikuntaa

tanssia ja koreografista steppiä. 

Pertsan steppiä ei voita mikään - siinä saa jumpata aivotkin!!

Liikuttavaa talven jatkoa kaikille
- itsellenne mieluisin tavoin!!

Eikä tässä vielä kaikki...

Tosiaan, ei eilisessä postauksessa vielä
kaikkia räpellyksiä esitelty...
Ystävänpäivään liittyvät vain...
Ihanimmat, ne persoonallisimmat toiveet,
joita olen pyrkinyt loihtimaan tulevat vasta tässä!

Lämpimät kiitokset näistä korttitoiveista kuuluvat teille
rakkaat blogiystävät!
Näillä korteilla useampi tyttö Tadzigistanissa

saa mahdollisuuden jatkaa koulunkäyntiään
 ja sillä on suuri merkitys hänen tulevaisuuteensa.
 
On todellakin kutkuttavan jännittävää suunnitella korttia henkilölle,
jota ei tunne, eikä ole koskaan nähnyt.

Toiveissa on usein harrastuksia, lempivärejä, persoonallisuutta...
elämänkulkua...

Kerrassaan kiehtovaa... mielikuvitus nappaa nopeasti siivet...

Eikä se jää mielikuvitukseen, vaan ihan konkreettisesti
pääsee virittelemään (nyt jopa kahdesti) kitarankieliä... 

kirjoittamaan kirjoja, maalaamaan tauluja tai jopa kokonaisen kissan!!

Pienet yksityiskohdat ovat niitä ihanimpia toteutettavia
- vaikka niissä eniten kompastelenkin...
ihan kirjaimellisesti sitäkin!
Viikolla onnistuin astumaan Italian päälle
- kompastuminen oli ainakin lähellä.

Onneksi kissa sentään seisoo jaloillaan!

Niin surkea puutarhuri kuin olenkin...

niin korteissa sentään kukat kukkii!!

Kiitos - suorastaan suunnaton kiitos, että sain nämä toteuttaa...

Jännityksellä odotan, mitä kaikkea saan jatkossa vielä "harrastaa" ja toteuttaa!!

Iloisia ja mielekkäitä tekemisiä Helmikuuhunne!!

Onnea ja Ystävyyttä

Siitä on todella aikaa, kun olen viimeksi leimaillut kohojauhein.
Kohojauhepurkissakin oli kulunut hintalappu 29markkaa...

Näillä muunneltavilla leimoillakin saa
helposti kivoja kukkakortteja!

Lopuksi vielä koko joukko Ystävänpäivä- ja Onnittelukortteja
❤️mestäni kiitän, että olen saanut alkuvuodesta toteuttaa todella lukuisia Onnittelu- ja Ystävänpäiväkortteja.

Ihanaa Ystävänpäivää juuri tänään 14.2.
mutta aivan yhä tärkeinä pidän teitä kaikkina muinakin vuoden päivinä!
Kiitos kun olette!

Vähän sitä - vähän tätä vohvelit

Kylmiön laatikkoon kerääntyy aina ihme jämiä.

Tälläkertaa purjon, valkokaalin ja kurkun jämä,
lanttulohko ja 4 porkkanaa.
Raastoin ne ja seuraksi vielä isohko sipuli, 

4 kanamunaa ja emmentaalia raasteena simmonen Coopin pussi, ehkä 125g.
Mustapippuria ja Santa Marian maustesekoitusta 
- lempparia, jota tulee kierrettyä lähes kaikkeen.

Kivan rouheita kasvispihvejä näistä olisi saanut
ja aikomus olikin ensin lettupannulla niitä paistaa,
mutta laiskuus iski ja vohvelirauta (taas) esiin.
Se on niin helppo, kääntämättä syntyy ihanan rapsakoita

ISOJA PIHVEJÄ tai saahan siitä vaikka 5 pientä sydämenmuotoista pihviä!

Muutama Kristiinan kuukausihaasteessa; kodin tärkeimmästä koneesta
totesikin, Että: "Repolaisella se on vohvelirauta!
BINGO!! Niin voisi ollakin, hyvin te tunnette jo mun. 

Mutta tunnettekos mitä nää on?
Oletteko ennen nähneet?

Minä en ollut... ja työeväinä kaverit on veikanneet viinirypäleiksi
- kun en tuota "napaa" heti näytä!
Lindroosin puutarhalta
sieltä löytää aina jotain ennennäkemätöntä.
Nyt tosi makeita vihreitä miniluumutomaatteja!

Vihreät tomaatit olen kuvitellut aina raaoiksi
- mutta nämä on täysin kypsiä ja makeita!

Kylmäsavulohimössön loput laitoin vielä päälle,
mutta siitä jäi kuva ottamatta... kun iski nälkä!!
Jatkoon!!

Samat materiaalit - Skräppäillen 1/4

Mulla on ollut jo pitkään mielessä,
että olisi kiva koota albumi paikoista/maista, 
joissa olemme onnistuneet fillaroimaan. 
Mieluisat kannet
onnistuin tekemään jo aiemmin, mutta
ensimmäinen aukeama... siihen motivoi Blogiystävä Sarin materiaalit
Klikatkaas kurkkaamaan, miten ihanat sivut Sari itse
teki näistä upeista materiaaleista

 Haastoimme toinen toisemme Skräppäämään samoista materiaaleista
(olihan sitä harrastettu jo vuosia sitten korttien merkeissä)

Aivan mielettömän ihana aukeama syntyi....

Kunnon startti hypätä satulaan...
K-I-I-T-O-S

Tässä vielä kummastakin sivusta erikseen kuvat,
että näette tarkemmin!

Kiitos Sari... seuraavaksi sitten mun lähettämistä matskuista....

Ihanaa ja jännittävää tämä samoista matskuista skräppääminen!

Viikko ja viikonloppu tuli ja meni

Onko tosiaan jo maanatai ja uusi viikko alkamassa? 
Huoh... 
Viime viikko ja viikonloppu tosiaan tuli ja meni...
sumussa toipilaana ja tuntui, että kaikki deadlinet tuli ihan liian nopsaan.

Ärsytti, kun loppuviikko meni Helsingissä
 - yöksikin piti jäädä, joten matkaan piti ottaa tällainen
hieman erikoisempi matkalaukku. 

Ja varata Intercityyn työskentelyhytti ja joo-o....
Työskentelin...

Työskentelyn tuloksia on tässä näkyvillä.
Onneksi oli sellainen pikkukoppi ja sain olla yksin...
ettei vastapäätä tullut joku liituraita ihmettelemään.


Meillä oli siis viikonloppuna Perinteinen Peli-ilta Ystävien tykönä. 
Olen tavannut sinne aina jonkinmoisen muistelon aiemmista vuosista tehdä...
onhan tätä upeaa perinnettä ollut jo 16-vuotta miinus yksi covid-vuosi.


Ensin räpelsin matkalaukun
ja sitten sisälle tuollaisia kaksipuoleisia kortteja
aiemmilta vuosilta muistipeliksi ja hih... oli siinä pähkäiltävää!!

Ihana ja niin voimaannuttava ilta ihanilla tarjottavilla
koko alkuvuoden sairastelun jälkeen. 

Joskin tosi pienellä porukalla ikävä kyllä tänä vuonna oltiin koolla.
Sillä peräti 3 oli parhaillaan taudissa 
ja yksi Meksikossa saakka seikkailemassa. 

Mutta sehän teki sen, että kun kisaajia oli vähemmän,
niin voittomahdollisuudet parani...
Me käytiin nappaamassa sitten sekä "Poika", että "Tyttö" kotiin!!

Osumatarkkuudestani kertokoon tämä kuva, 
kun onnistuin heittämään tikkaa tikalla persuuksille!