Kesän taide-elämyksiä

Minähän lupailin jo aiemmin taidekoostetta tämän kesän seikkailuilta!
Pasilan Muraalitaide ja Muumi Jääluola Leppävirralla saivat jo oman postauksen,
mutta nämä luonnossa ihanasti ilahduttaneet kokosin yhteen! 

Rakastan luonnon omaa muokkausta

 - se on taidetta parhaimmillaan! 

Vahvana kakkosena tulee luonnonmateriaaleista ja kierrätysmateriaaleista luotu taide!

Kuopiossa polkaistessaan/kävellessään Itkonniemen uimarannalta Honkalahden rantaa pisin
sen komeaan kapeaan kärkeen voi ihastella näitä pipopäisiä ja muitakin veijareita
harrastamassa jos vaikka mitä! 

Sumiaisissa tämä jätti trampoliini saa haukkomaan ihan henkeään

ja nyt suosittelen todella heittämään pyöränkin syrjään ja kävelemään tämän
Hietalahden rantaviivan aina Suomen lyhimmälle Kuokanjoelle saakka
- sillä tarkkasilmäistä onnistaa!

Tuskin minäkään bongasin kaikkea-mutta ihanuuksia paljonkin
taide-piknik-taikapolun varrelta voit löytää, myös runoja ja musiikkia on kätketty polun varteen! Suorastaan hurmaavaa!   

upeat työt, jotka vielä elävät (=näytttävät erilaisilta) auringonsäteiden suunnasta riippuen  

Tummansinistä hämähäkkiä pääsee uskaliaimmat moikkaamaan...
sillä se komeilee kahden järven päälle kääntyneen puun päällä n. 6-7m rannasta!
Hyvä tasapainotesti!!

Mikkelissä näe maailman vaaleanpunaisena,
kun Kirkonvarkauden sillankupeessa komeilee 12 vaaleanpunaista tuolia lyhtyineen!

Katri Helenan kappaleen myötä haaveilemaan... 

Raumalla sataman näköalatornin, eli Kiikartornin naapurissa oli komea nukkenäyttely
- järjestäjä/taiteilijat ei selvinneet, mutta kiva oli kaunis pihapiiri kiertää,
kun sinne tervetulleeksi kyltein kutsuttiin!!

 

Vielä yhdet polkaisut

Loman ensimmäinen seikkailunpätkä oli viimeistä yötä vaille valmis.

Sitä ajoimme viettämään ja satulasta käsin tutkimaan Porvoon tutkimattomille saarille,
eli Suur-Pellinkiin ja upea puskaparkki löytyi

 Sturjanin komeasta kärjestä, jossa aurinko innostui 

illan suussa varsinaiseksi taivaanrannan maalariksi!

 Sama maisema klo 17 

ja klo 22.30

.

Viime kesänä yhteyslautoilla käyttäen Ahvenanmaalla pari viikkoa polkaisten jäi kiehtomaan lautat… niitä on tämäkin kesänä pyritty seikkailullinen löytämään ja kolme onnistuttukin… vesi vetää puoleensa, järvet, lammet ja meri! 

Täytyy myöntää, että oli kyllä kotoisa olo, 

kun pääsi meren äärelle! 

Hyttysetkin/ititkatkin oli jääneet taa….

Kummalla nimellä sinä kutsut näitä iniseviä ja verenhimoisiakin petoja? 

Että mä inhoan niitä-on Offit-Thermacellit ja joku apteekin juttukin,mut kyl ne vaan joka kesä onnistuu munsta pakanakartan tekemään! Kutinaan ei auta kuin kortisoni-se kai auringon kanssa tekee ne laikut ihoon! Ukko-kultaakin syövät, mut pieni punainen pallero tulee, ei paljon edes kutiseja on parissa päivässä pois…. Ihan epäreilua!

Tuttuun Tapsan polkaistiin kaikki niemen notkot ha saarelmat Pellingissäkin-suosittu mökkisaaristo ilmeisesti pääkaupunkiseudulla asuvillekin-eihän siitä mennyt kuin tunti Kehä Ykköselle!

Kaunista saaristolais-maalaismaisemaa! Siinä jotenkin sielu lepää…

Joskin sen verran heikkeni majoituksen taso aiempiin öihin... 

illalla nukkumaan käydessä oli merinäköala
- mut aamulla se oli muuttunut näin... 😅
Nyt kyllä riitti... suunta kotiin!! 🤣😂

Ruotsinpyhtää valloitti

Ruotsinpyhtää oli kyllä tämänkertaisen paku/pyöräseikkailun totaalinen yllättäjä!

Monen monta Ruukkia on kierretty (jo siksikin, että usein niiden maisemissa on upeat pyöräilymaastot)

- niin tälläkin kertaa, mutta kattokaa nyt tätä täydellistä hetkeä Strömforsin ruukilla!
Aika tuntui pysähtyvän! 

Ennen kyseisen kuvan ”Täydellistä hetkeä” löytyi myös aivan täydellinen puskaparkki,

vanhan Viipurintien varressa -vettä kolmeen ilmansuuntaan ja vielä näkymä
Savukoskensillalle (rakennettu 1927)! 

Kyllä sielukin lepäsi fillaroidun kehon lisäksi!

Pakusiirtymillä uuteen kohteeseen, kun Ukko-kulta toimii kuskina ennätän googlailla pyöräreittejä.
Mielenkiintoiselta&monipuoliselta kuulosti Kukuljärven ympäristö:

”Sen seitsemän sillan” kautta pyöräiltiin Kukuljärvi 

ja Brannin luolassakin poikettiin

Ruotsinpyhtää tarjoili todella parastaan - iso suositus... jos olisi pohkeissa/reisissä vielä potkua ollut 
- niin vanhan laskettelukeskuksen rinteet olisi tarjonneet hyvät maastoreitit (talvisin latupohjina)
- mut me pulahdimme Savukoskensillan kupeeseen jo uimaan ja nauttimaan auringonlaskusta
- joka sekin tarjoiltiin mitä upeimmin!! Tuntui niin-niin lomalta!!

 

Huuhaa - Huuha - Riviera- Geopark

 
Ei tosiaan ollut huuhaata polkaista Huuhan Rivieralle,
yhteen Unescon GeoPark tittelin saaneeseen kohteeseen

 (= jotain sellaista mitä et voi missään muualla Suomessa kohdata) 

Ruokolahden Huuhanranta-oli oikea Riviera todellakin! 

Kyläniemen lossin takana mieleen palanen Kroatiaa

(eli Brac ’in niemenkärki) kotimaisittain Kyläniemen kärki bongattiin samalla kertaa! 

Kun auringonlaskua oli kuvailemassa samaan aikaan paikallinen pariskunta lähinökiltään, niin aluetietous historiikkeineen lisääntyi roimasti! 

Rouvan kanssa pyllyt pystyssä innostuimme kuvaamaan harvinaista hietaneilikkaa

- jota ei kuulemma juuri muualla Suomessa kasvakaan! 

Muita ihmeellisyyksiä, kuten öisiä vesileikkejä lintujen (joiden nimiä/lajeja en enää muista)
 ja valtavia tukkiproomuja saimme ihmetellä myös Saimaan yössä!

Fillaroinnit jäi seuraavaan päivään

ja kyllä olikin upeaa polkea humisevien honkien keskellä hiekkaisella maaperällä!

Pysähtyä mitä kauneimpiin niemennokkiin kuvailemaan
ja ihan vaan haistelemaan ilmaa ennen ukkoskuuroa!

Välillä eteen tuli jonkun ”jättiläisen tanner”
- kuka lie viskonut kivenmurikoita polulle raskaammalla kädellä??
Sitten taas hiekkainen maa jatkui
- joten varsin pieniä oli talutettavat osuudet.
 

Voi vain kuvitella, kun joskus aikanaan nämä rannat on tömisseet tähän muotoonsa
ja mistä tuo valtava hiekkamäärä on tullut tänne keskelle Saimaan metsiä?! 

Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!

Puolitoista kilometriä hienohiekkaista rantaviivaa!

Rantaraitilla

Jyväskylään liittyy monenmoisia muistoja, 

isomummilani oli Laukaassa ja isä innokkaana automiehenä innostunut ralleista,
joten sopivasti taisi osua reisumme aina SuurAjojen aikaan niille seuduin...

Keskimmäinen lapsistakin piipahti siellä asumassa miehensä työn vuoksi pari vuotta
Silloin tuli käytyä useammin ja Ukko-Kultani tietysti myös tarjosi meitä kylään SuurAjojen aikaan.
Siitä reisusta ei ole kuin muutama vuosi, joten samalla oli nähnyt upeita pyöräilymaastoja,
jotka halusi mulle näyttää 

Maisemallisesti kyllä miellytti - mut olis tarvinnut olla sellaiset asfalttirenkaat...
takalisto niin kipiä kovalla ajamisen jälkeen... Sport trackerin sekosi ja teki "jeesustelut" - näytti mein ajaneen vetten päälläkin... kyl me Jyväsjärvi kierrettiin ihan kiltisti rantoja pisin ja
sen verran mullakin on aina työt mielessä (lomallakin),
että halusin käydä tsekkaamassa esteettömän luontopolun Haukanniemessä
- mutta se olikin vielä vaiheessa - valmis syksyllä 2022
- lupaavalta näytti!!

Fillarireisut kyllä avartaa aina uusia näkökulmia tutuistakin paikoista, 
joten toistan tätä lempparilausettani:
Sillä pääsee sinne minne autoilla ei ja paikkoihin, joita et kävellen millään jaksaisi!!

 

Laulavan Mörön polku

Totaalisen yliarvioitu oma kunto&taito tämän päivän "keskivaativalle" reitille

Sumiaisten Kettukallioilta Äänekosken puolella sijaitsevalle Mörkökoskelle
ja takaisin.

Monessa kohdin oli kyltti: "Ei talvi kunnossapitoa"
Itse olisin lisännyt aika moneen kohtaan myös: "Ei kesä kunnossapitoa!"
sillä jäi mietityttämään, että mikähän vuosi se on ollutkaan,
kun kyläyhdistys nuo EU-varat oli saanut reitin kunnostukseen?! Hmmm... 

Sillä niin huikean korkea, kuin näköalatorni olikaan - niin eihän sieltä nähnyt kuin puiden latvoja...
siksipä videokin tuli kuvattua alaspäin.

Korkeimmalla kettukalliolle sentään pääsi vielä kepoisasti polkaisemaan ylöspäin,
mutta jos olisimme tajunneet jyrkänteiden korkeuden kettuhiekalle kivineen - niin kyllä olisi palattu samaa reittiä kuin noustiin....

Kokemusta rikkaampana ja Repo rankoina loppujen lopuksi alhaalla...
pulahtaminen teki niin hyvää.... ensin vaatteet riisuttuina ja hetken päästä vaatteet päällä uudelleen...

Mrs. ja Mr. märkäpaidat jatkoi rämpimistä kohden Mörkökoskea!

Ennen oli suo, kuokka ja Jussi, nyt Metsänraivaus, pyörä ja Pirjo!
Niin ne ajat muuttuu...

Reitin pituutta lisäsi, että harhailimme ainakin pariin otteeseen polulta ties minne
ja oikoreittimme lisäsivät vain matkaa....
Kartan mukaan linnun tie johti rotkolle ja sen ylitys pyörien kera oli mahdoton
- eikun rämpimään takaisin.
Joten maastopyöräilystä ei voitane puhua kuin maksimissaan 35km osalta... loppu oli taluttamista.

Mörkökoskella meitä odotti kuitenkin kauniit siniset perhoset
- niiden ilakointia olisi voinut seurata kauemminkin, mutta hyttyset myös iskivät hikiseen nahkaamme. 

Reitin hurmaava nimi ja ensimmäiset upeat harjut sai nimen mukaan laulamaan,
mutta ei laulattanut enää näitä "Kettu Repolaisia" paluumatkalla!

Pakulle kuitenkin päästiin ja oltiin untenmailla jo yhdeksän jälkeen...
jäi Äänekosken auringonlaskut näkemäti!!

Simmoinen oli Laulavan Mörön polku
- muistoihin jää takuuvarmasti!!