Santorinin seikkailut osa 1.

No niin, nyt on vanha karttakirja saanut kolme ensimmäistä aukeamaa "uutta tarinaa"
muistoksi viime vuoden syys-lokakuun vaihteen seikkailustamme Santorinilla.
Tämä repaleinen kirja sopii mielestäni niin paljon paremmin kertomaan Kyklaadien saariin kuuluvan Thiran= Santorinin tarinaa... kuin joku valmis albumi

ehkä siksikin, kun tykkään yhdistää MixedMediaa ja skräppäystä...
ehkä hieman ArtJournaliakin kun vauhtiin pääsen!
Siis selkokielellä sotkea kaikenlaista siihen asti, että näyttää omaan silmään miellyttävältä!
 

Näitä meidän omia "tietopläjäyksiä" syntyy aina reisuillamme oman uteliaisuuden, 

eli itse koetun/nähdyn perusteella haetaan Googlesta/Wikipediasta lisäfaktaa, 

ja sitten niistä syntyy "Repopediaa"

Saaren ja sen elämän synnystä = Muinainen Thera (Archeia Thera)

Tulivuorenpurkaus tuhosi Minolaisen kulttuurin n.1600 eKr. Kykladien saaristoon
kuuluvan saaren vuosisadoiksi asumattomaksi.
Vasta 800-luvulla eKr. doorilaisia saapui saarelle yrittämään maanviljelyä
- sen onnistuessa he asettuivat asuttamaan ja rakentamaan johtajanaan Thera-niminen mies saarta uudelleen. Sittemmin koko saari nimettiin hänen mukaan Theraksi
(puhekielessä paikalliset käyttävät Thiraa)

Santorini-nimi tuli vasta 1200-luvulla venetsialaisten ottaessa haltuunsa Kykladien saariston.
Saari kantaa siis yhä ylpeänä molempia virallisia nimiään.

Muinaisen Theran raunioita pääset näkemään korkean Mesá Vounó -vuoren rinteillä ja sen huipulla. 
Vuori sijaitsee saaren itäreunalla Kamarin ja Perissan kylien välissä kohoten todella jyrkästi merestä.
Kamarin puolelta nousee kunnon serpentiinitie ylös vuorelle, autollakin voit yrittää,
jos omaat hyvän peruutustaidon... vastaantulevia autoja ei nimittäin ohiteta kuin mutkissa.
Perissan puolelta johtaa kivinen polku. Maisemat ovat huikeat molempiin kyliin.

 Arkeologisia jäänteitä on jo polun varsilla, alttaria ja kiviseinämien jäänteitä
– yksi ihasteltava varhaiskristillisen basilikan päälle n.800–900-luvulla kyhätty kirkko.

Meidän piti tämä vaellus jättää lopumpaan lomaan... ja mennä vain vähän matkaa kokeilemaan kuinka jyrkkä karttakuvissa hauskana näkyvä serpentiinitie on…
mutta niinhän siinä kävi, että kiivettiin huipulle saakka ihailemaan auringoslaskua
- jota tosin niin Idästä oli mahdoton nähdä... aurinko laski vuoren taakse pimentäen vuoroon vuoren kummankin puolen salaperäisesti.

Takaisin Kamariin laskeuduimme kivisempää kinttupolkua juuri tuon basilikan kautta.

Repaleisia sivuja vahvistin washiteipeillä
ja gessolla sekoittaen joukkoon vanhaa krakleerausainetta.
Samalla liimailin vesi-Erikeepper liuoksella
matkaesitteistä karttoja ym. kivaa

                                            sivuille odottamaan valokuvia  

  

Sääennuste lupaili niin pilvetöntä taivasta parille seuraavalle päivälle...

ja koska olimme matkalla bongaamaan yhtä maailman kuuluisinta auringoslaskua
saaren pohjoiskärkeen Oiaan (puhekielessä Ia)

niin matka jatkui jo yhden yön nukuttuamme paikallisbussilla pääkaupunki Firan kautta Oiaan.
Bussi aikataulu on ihanan repaleinen (sitä käytettiin paljon) ja pieniä 1,60 bussilippujakin kertyi lähes korttipakaksi saakka... se selvinnee albumin edetessä, että miksi...

Oia lumosi samantien - kuvat eivät todellakaan pysty kertomaan tuon kalteran
ja kaupungin katujen korkeuseroja,
valkoisten talojen määrää, sokkeloisuutta kapeine kivikatuineen
ja turkoosikupolisine kirkkoineen, unohtamatta upeita vanhoja tuulimyllyjä.

Aika pysähtyi ihailuun ja uteliaisuuteen tutkia rinteen salaisuuksia!

Tämä tarina jatkuu seuraavaksi sillä kuuluisalla auringonlaskulla.... 

Projektini alkuosalla osallistun seuraaviin haasteisiin 
TryItOnTuesday-In-with-new

Although I love to use old stuffs (= recycle) the most...

I'm so exited my new delights DistTress Pearl Crayons brought by Santa ....
I love their glow, even though it doesn't look right in these photos.

C.R.A.F.T.-623-New
Allsorts-658-Something-new

Vanha kirja kertomaan uutta tarinaa

Vaikka mulla oli jo albumi Santorinin matkaa varten varattuna ja yksi sivu siihen skräpättynäkin,
niin tämän aarteen löytäessäni kaappia siivotessa jotain välähti...
Tämä repaleinen kirja on kuin luotu kertomaan Santorinin tarinaa.
Sivut, repeytyneekin ja taitokset vahvistin ensin washiteipeillä,
päälle gessoa ja krakleerausaineen purkin pohjia sivelin/vetelin 
huolimattomasti palettiveitsellä sinne-tänne

Hmmmm.... saas nähdä mitä tästä tulee...

seuraavaksi ettimään Santorinin väriset maalit, valkoinen ja turkoosi ja tulostamaan valokuvia.

Pyöreä Brunssi

Aina olen rakastanut räpeltää myös keittiössä,
mutta vasta eilen nuoret syödessään taas kerran äitinsä ja mummonsa pöperöitä ehdottivat,
että mun pitäisi tehdä oma keittokirja tai -laittaa ainakin blogiin ittelle muistoksi nää pöperöni....
Sillä nää keittiöleikit ovat kuulemma niin uniikkeja:
”Missään koskaan ennen - eikä sen jälkeekään uusiksi!”

Tuo lause sopii kyllä hyvin mun kokkailuun - en onnistuisi tekemään kahta kertaa samaa... 

No en kai... kun ei siellä kaapissa ole samoja aineita
ja parasta-hauskinta kokkailussa, samoin kuin käden töissä on se suunnittelu/yhdistely... 

eli systeemillä mitä kaapista sattuu löytymään...
ja kierrätys kunniaan tässäkin... kuten nytkin pottumuusi, bataattilaatikko ja savulohen loput....

Olen kyllä aina rakastanut suunnitella ruokia, menyy kokonaisuuksia ja kattauksia
- eli ei se mennyt aikanaan ravintolakoulukaan hukkaan...
Lopputyönä tuolloin vuonna papu uudistin ruokalistan yhteen ravintolaan, hih...
Oi niitä aikoja! 


Brunssit on siitä kivoja kattauksia, että koko suvun eri ikäisille löytyy mieluisaa vatsantäytettä... eturivin prinssinnakit ja broilerpyörykät eivät ole mun kätteni töitä, Saarioisten äitit auttoi...
Ja vaikka tällä kertaa tuli valmisruokaa lapsille - niin he eivät ole se haasteellinen osio...
heille kelpaa varsin hyvin mummon tavis-uniikit, mutta
heidän vanhemmat, omat lapsemme, on tuoneet uusia tuulia mun kokeilevaan keittiöön vege-valiollaan. Rajallisen ajankäytön vuoksi tyydyin nyt tällaiseeen Saarioisten avustukseen... joskus taas toisten päin...
Omaa tuotekehittelyä on siis vain takarivin mustapapu-, bataatti- ja kalapalleroiset,
sekä edessäolevat perunapalleroiset
 jotka uuni muutti littanaksi,
mutta pyöreä muoto sentään säilyi...
Eikä saa kysyä ohjetta, sillä en toista kertaa osaisi itsekään tehdä samanlaisia
- eikä ole edes kivaa tehdä kahta kertaa samanlaista. 
Juustokastike kyytipoikana huuhtoutuivat alas vihreän- ja tomaattisen tonnikalapasta salaatin kera hyvin täyttäen isompienkin massut. 


Sitä piti loihtia kaikki pyöreään muotoon... jälkiruokakin!

Kattohuoneiston katolla

Syksyinen Santorinin matka tulee ansaitsemaan enemmänkin skräppisivuja, 
mutta tästä yhdestä upeimmasta ja täydellisestä Oian auringonlaskusta aloitan.

Kaksi yötä Oiassa,  alunperin 1700-luvun lopulla rakennetussa hotellissa,
jonka sijainti vaikutti juuri valintaan, olihan se vanhan kaupungin "katolla". 

Kuvat kertovat elämäni yhdestä huippuhetkestä.. se kouraisee yhä kuvistakin katsellen sydäntä...
sinne jäi todellakin palanen sydäntä, sillä voiko enempää huipulle päästä???

No ei voi, koska mieheni keksi kantaa terassituolit vielä kattohuoneistomme katolle... 

Sabluunoita tulee käytettyä liian harvoin albumeissa: 
nyt tekstit osuivat niin nappiin, joten 
pakkohan se oli... helppoa ja hauskaa!!

 

Klikkaa tästä, jos haluat nähdä lukea mitä kirjoitin siellä "paikan päällä!"

Liitän työni mukaan
ScrapYourselff-96-Anything-goes

Talvinen tervehdys omintakeisin maskein

Facebookin Taideleimailu ryhmässä tammikuun haasteena mielenkiintoinen tekniikka, 
jota piti lähteä samantien kokeilemaan... tai ensin yritin etsiä post-it lappuja....
ei mistään löytynyt ja innostus oli niin kova... että nostin roskiksesta stanssausjätteen... hiutaleen reunat ja olihan siellä liian ohuesta stanssattuja hiutaleitakin... siinä mulle maskeja tähän hätään....

Tässä vaihekuvia miten leimamusteella tein pohjan... 
oli tuo maskini niin hankalanmallinen sovitella aina uudelleen päälle,
että tyydyin tekemään vain neliökortin verran, eli yläosan...
oli siinäkin temppuilemista ihan kyllin...

Fiskarssin kiekuraleimasin ei ollut paras valinta - eihän niitä kiekuroita kunnolla tullut näkyviin...
Lavinian kuuset sentään jotenkuten loivat metsäisen maiseman hiutaleen sisälle... 

Suoraan sanotusti - olipa jännää!!
Ehkä ensikerralla oikeasti etsisin ne post-it laput tai malttaisin mieleni niin, että hakisin niitä kaupasta...

Liitän kortin mukaan seuraaviin haasteisiin:
QKRstampede-435-Anything-goes
Avenue613-Anything-goes

 

Great NEWS!!

Kaksi ihanaa skräppihaastetta osui silmiin heti alkuvuodesta huhuillen UUTTA!!

New Year - New Beginnings - New Ideas - New Year - New month -New
LastingMemories-580-Add-a-pocked

jotakin "taskussa" - hih... olipa ihana keksiä tähän työhön "tasku"
Masutaskussa tosiaan on kuvissa jotakin, mutta minun näpertämästä taskusta paljastuu sitten se
"tärkeä salaisuus" - eli vetäisehän sydämestä!!

SketchesInThyme-#499-New-year-new-month
antoi puolestaan niin-niin ihanan luonnoksen,
valmiina olleet masukuvat sattuivat olemaan juuri sopivan muotoisia/kokoisia
ja pikkuruiset ultrakuvat loivat tuohon "View Master-kiekkoon" niin hauskan yksityiskohdan!!

Näiden kahden haasteen ansiosta sain vihdoin viimein valmiiksi ihan ensimmäisen sivun
tähän muistojen albumiin, jota olen tekemässä lapsenlapselle vanhaan neulekirjaan!!! 

Akryylimaalin, krakleerauslakan ja embossausjauheiden sekoituksia oli vaikea kuvata...

mutta niitä tämä sivu on pullollaan... 
Eilen nimittäin inventeerasin rankalla kädellä kaikki mömmöpurkkini

ja tarkka (suoraan sanottuna pihi) kun olen, niin tietenkin inventeerasin kaiken mahdollisen töihin/sivuihin... ei mennyt hukkaan - näin niille löytyy käyttöä ja helpottaa, kun on sivujen pohjia jo valmiina odottamassa päällensä kuvia ja ideoita!!

Mukaan myös:

HereIsAPlaceToStart-012022-Anything-goes haasteeseen

Inventaario taidetta

Eikös vuodenvaihteeseen kuulu INVENTAARIO?
- mulla ainakin, kun en saanut ennen joulua askarteluhuoneen siivoa aikaan...

Joulun jälkeen aloin tutkailla mitä kaikkea laatikoista ja kaapeista löytyy
Tarkoitus laittaa kirpparille kiertoonkin, mutta sitä ennen löytyi viittä vaille kuivuneita krakleerausaineita ja vihreä&kultainen akryylimaali tuubi, joissa toisessa reikä ja toisesta korkki rikki.

Nehän oli kiireesti "tuhlattava" vanhaan kirjaan ja skräppipapereille, ettei mene kokonaan hukkaan...

Hih... syntyi siis Inventaario-taidetta!!
Seuraavassa oli vuorossa embossauspurkkien ihmeellinen laatikko...
joissakin tosi vähän ja joitakin "paljon", kun en ole tykännyt väristä... jääneet käyttämättä.
Yhdistelin sillä seuraamuksella, että tyhjeni 7 purkkia...
sekoitin karkeampia ja hienompia yhteen, sekä värejä joista en niin tykkää kullan ja hopean joukkoon
Nythän niitä voi sirotella vaikka suoraan maalatulle pinnalle; tarttuvat hyvin ja sitten vain sulatus päälle. Eiköhän ne ala tällä systeemillä kulumaan...

Tämä on sitä mun tyyppistä Mixed Median ja skräppäyksen yhdistämistä
"Taiteenlaji" josta eniten pidän... ei puutu enää kuin yksi rakkaus, valokuvat!!
Niitä ilmestyy näihin myöhemmin loppusilauksineen

Rakastan tehdä vanhoista kirjoista Skräppialbumeita...
tämä kirja on vaiheessa 6-vuotiaalle lapsenlapselleni...
Ihan viimoisia sivuja jo maalailen...

Hankalasti kuvattavia ovat nämä kultaiset...
eli valon taittuessa suunnasta&toisesta näyttävät aina erilaisilta... se siinä onkin hauskaa!!

 

Repolaisen Skäppihaaste tammikuu - Syytä juhlaan!!

Vuosi on vierähtänyt Repolaisen Skräppihaastetta pyörittäessä!!
JOten aihe oli helppo - SYYTÄ JUHLAAN!!

Sponsorina jälleen ihana Nannan Paperi ja Helmi!!

Oma inspiraationi lähti tästä juhlavasta vanhasta skräppipaperista ja siihen sitten sopivasti juhlakuvia, glitteriäkin niin, että "hohdan" itsekin varmaan useamman päivän....
Innolla jään odottamaan töitänne - miten juhlavasti TE aloitatte uuden vuoden 2022
ja kenties sen ensimmäisen leiskan!! 

 

Lumihuntuun verhoutuu

Taas tässä kävi näin... tehdessäni edellisen postauksen korttia
pastalla sabluunan läpi, niin ylimääräiset pastat jäi alla olevaan kartonkiin
ja kun se olikin crakleeraavaa pastaa, niin tulipa oikein kunnon lumihuntu...
Leikkasimpa sitten senkin pyöreäksi ja somistelin aika samaan tapaan kuin sen varsinaisen kortin.
Vain brushot jätin pois, muutoin on kohojauheet sulatettuan ja kynsilakalla sidottu halkeileva pasta.
Aikas rouhea tuli tästä Ystävänpäiväkortista, joten siihen valitsin Timpan kuvista naiset...
lapset pääsivät hempeämmälle alustalle

Tässä vielä molemmat kortit yhdessä

Rouheat naiset myös mukaan KoukussaKortteihinVintage-131-Pyöreä-kortti-jossa-lunta haasteeseen
sekä: PearlySparkles-69-January-Blues ja TheFourSeasons-Winter haasteisiin

Talvinen kortti Ystävälle

KoukussaKortteihinVintage-131-Pyöreä-kortti-jossa-lunta
- kylläpä oli hauskat haasteaiheet.
Pitihän niitä lähteä kokeilemaan pyöreällä sabluunalla, pastalla,
brusho vesivärijauheita (sinistä ja valkoista)
Lumisadetta valkoisella enamel kohojauheella
ja pikkuruinen pullo tähtikynsilakkaa saa somistaa reunoja kahdesta syystä...
pasta sattuikin olemaan crakleeraavaa.... näette paremmin kun saan sen aluspahvina olleen ympyrän kortiksi... alkoi halkeilla kartongista irtisaakka, joten ajattelin lakalla kiinnittää reunoista. 

Tässä vielä lähempää somistukset mixedmedia tyyppiselle taustalle

Mukaan myös seuraaviin haasteisiin:
Let'sCreate-178-Vintage-feel
UseYourStuff-438-Snow-or-winter