sunnuntai 1. marraskuuta 2026

"Hilloatko" - säilötkö muistoja?

 Niin se jälleen kuukausi vaihtui...
elellään marraskuun ensimmäistä päivää.

Jäänyt tavaksi heittää jokin kuukausittainen haaste,
niin tällä kertaa 
uteliaisuuteni liittyy M U I S T O I H I N

"Hilloatko" - säilötkö muistoja
ja jos, niin miten ja mihin?

Tämä käsilaukku ”hyppäsi” olalleni
Glagown värikkäiltä kujilta 
blanco kamerana 15- vuotta sitten.
Pikkuhiljaa siihen alkoi lisääntyä "muistoja"
Lemppari rannekello väsyi - ei jaksanut enää
viisareitaan pyörittää uudellakaan patterilla.
Sekuntti"viisari" =lentokone pyöri vielä vuoden verran
- Atlannin ylle loppui senkin lennot.
Niin mieleinen, etten raskinut pois heittää.
Käsilaukkuun kiva lisä, samoin kuin
fillarin mallinen haaraniitti, kun sellaisia ystävältä sain.
Keskiympyrässä on ennättänyt olemaan
monenmoisia omia räpellyksiäni.
Aluksi aina kyseisestä maasta,
jonne olimme menossa (jos laukku pääsi mukaan)

Nyt on jämähdetty tällaiseen maailmankarttaan, 
kun olen todella surkea käyttämään käsilaukkuja.

Laukku virunut vaatehuoneessa
- ehkä kerran pari vuodessa pääsee enää ulkoilemaan. 
Niimpä tämä uusin tuunaus
- jonka sain yllätyksenä ihanalta Stanstalta 
(kääks, ainakin yli vuosi sitten, ehkä jo pari vuotta sitten)
pääsi laukkuun vihdoin viimein viime lauantaina. 
YK:n päivänä, kun juhlistimme 20-vuotista Kapuaa!
Niihin juhliin tämä laukku oli juuri sopiva!
Koruihinkin voi liittyä paljon muistoja.
Tähän rannekoruun rippirististäni
lähtien säilötty rakkautta, kaikki lapsemme,
ensimmäinen äitienpäivä kukkanen, reisuja.
Tosin tuota patakorttia en yhtään muista...
mihinhän se liittyy??!!
Korujakaan en ole käyttänyt enää vuosikymmeniin 
- kihla- ja vihkisormuksetkin voisin liittää tähän.
Ne eivät ole sormessa olleet 15-vuoteen. 

Korut ei vaan tunnu hyviltä käytössä
 - hankalia. 

No - valokuvat,
niihin on kyllä "hillottu" vaikka ja mitä.
Valokuva albumeita löytyy useampikin lipastollinen. 

Yllättävän paljon muistoja on
näissä hauskoissa pienissä kamera-albumeissa 

Onhan näitä ihanan iso pino
- mutta toinen samanlainen laatikko odottaa
kaikkia tekemättömiä muistoja! 

Joskus jääkaappimme ovi
oli pullollaan magneetteja
- ei ole ollut enää vuosiin.
Purin ja kierrätin ne palasina
näihin kameroihin - osaan mahtui
näemmä ihan kokonaisenakin!
Tämä lienee passin kierrätystä, 
kun vanhojen passien leimatkin on leikattu talteen. 
Yhtäkään leimaa ei ole hukkaan heitetty, 
välillä on ollut pakko kopioida,
tullivirkailijat kun leimaa molemmin puolin!
Osa kameroista on useampi sivuinen, 
osa vain "kannet" (=4kameraa)

Kuvamuistoja näihin mahtuu ihan
ensimmäisestä reisustani saakka. 
tuo Ruotsi, äitini ja punainen nekkari
- minä olen vasta masussa! 

Kai minä olen säilöjä
- kierrätystäkin säilönnässä
- ainakin albumit on pienentyneet.

Ehkä se SUURIN
"Hillojen" paikka on ❤️
Sinne on säilötty eniten ja toivon, 
että olisi muistiakin varmempi paikka! 
Vaikka unohtaisin, niin ehkä tunnen….

Paljastakaas nyt,
 missä ne teidän ”hillot” on
ja missä ovat piilossa?

Säilöntäpaikkansa paljastaneet:
Villa Emilia
Terhin tarinoita
Minz

30 kommenttia:

  1. Huomenta, minäpä vastasin jo haasteeseen. :)
    https://mywoodlandgarden.blogspot.com/2026/11/taas-kaikki-kauniit-muistot.html
    Onpa erikoisen hieno laukku, josta olet tehnyt vielä hienomman. Rannekorusi on ihan klassikko ja kokoelma valokuva-albumeita on aarre.
    Onneksi olette tehneet noita kansioita ja toivottavasti saat vielä ikuistettua niihin kaikki uskomattomat paikat, joissa olette käyneet. :)
    Ihanaa marraskuuta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huomenta ja hämmästys suuri... ei ollut monen mutkan takana sinun "hillot" - hih... nehän paljastui muutamassa minuutissa!
      Voi kiitos sinä ihana muistojen säilöjä! Linkki blogiisi lisätty! Marraskuu alkoi, mutta Sinulle minä toivotan JO ihanaa Joulun odotusta!!

      Poista
    2. P.S. Passin leimojen kierrätys on mahtavan hyvä idea!

      Poista
  2. Ihana postaus! Minä olen juuri ajatuksen tasolla aloittamassa kaapeissa ja laatikoissa hillottujen aarteiden kokoamista muistojen albumiin. Sinne ei tule valokuvia, sillä niiden osalta on menossa toinen operaatio, joka jatkuu varmasti vielä ainakin vuoden verran (hohhoijaa). Ei myöskään miljoonaa postikorttia jotka olen säilönyt omaan mappiin ;-) Mutta henkilökohtaisten aarteiden osalta haluaisin nyt kovasti saada albumin aluille ja kaiken irtopaperin sinne.

    Tuo laukku on ihana! Täynnä muistoja, jotka itse haluaisin säästää. Rannekoru taas erinomainen idea pienten korujen yhdistämisestä rakkauden renkaaksi. Täydellinen <3

    Jos saan marraskuun selätyksen lisäksi koottua albumin tekoani, niin sitten palaan ilmoittelemaan osallistumisesta hauskaan haasteeseesi.

    Ihanaa sunnuntaita sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miljoonasta postikortistasi tuli mieleen "miljoonat" kirjepaperit kuorineen - niitä jopa vaihdeltiin....
      Voi jestas, ne on tuolla ylimmässä kaapissa, jota ei tee mieli edes avata.... ettei kaikki tipu päälle.
      Sinä annoit juuri korulle nimen, se on tästä lähtien rakkauden rengas - kiitos!
      Korujen ketjut ovat päätyneet solmuisina sotkuisina jo kultakeräykseen... tuota en vielä raskinut...

      Mielenkiintoisia operaatioita - jään kuulolle, mutta totta tosiaan, selätetään ensin marraskuu ja joulu ja..... hih...

      Poista
  3. Mahtavia muistoja sinulla ja kiva tuo laukku📷.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, laukku kyllä herättää aina kiinnostusta päästessään ulkoilemaan...

      Poista
  4. Jopas on mahtava käsilaukku!
    90-luvulla askartelin valokuva-albumeja. 2004 kun esikoisemme syntyi jäi valokuva-albumit kokonaan pois. Edelleen tulee välillä ostettua jotain pientä opasvihkosta tai käsiohjelmaa ja osaa niitä hilloan kirjahyllyn piilosokkeleissa. Oikeastaan voisi sanoa, että suurin hilloamispaikkani on blogini. Siellä on kuvia ja ajatuksia hillottuna ihan huolella. Mutta aion hieman raottaa myöhemmin piilosokkelilaatikkojen sisältöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta muuten - tämähän on oikea "hillo-kellari" - siis blogi!!
      Mielenkiinnolla odotan piilosokkelilaatikoiden aarteita... itseasiassa edenmenneiden appivanhempien piirongissa totta tosiaan on kaksi piilolaatikkoa.... nyt siellä omia aarteita, mm. vanhat riekaleiset passit.... mutta muistan aina, kun perintönä sen saimme...siellä oli vaikka ja mitä!!

      Poista
  5. Upea käsilaukku, ansaitsisi kyllä päästä useammin ulkoilemaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ulkoilutus kyllä herättää aina huomiota - mutta jotenkin niin hankala kannella mitään... taskussa vain kännykkä nykyään

      Poista
  6. Ulrika50v.blogspot.com1. marraskuuta 2026 klo 13.56

    Mulla on hirveesti albumeja. En matkoilta ostanu ikinä tavaraa, kuvat on muistoja. Muistan kun oltiin silloisessa Jugoslaviassa niin avomies sanoi että ostetaan noi kristallilasit muistoksi ja minä vaan: ei tarvi, meilä on kuvat 😃Mutta albumit jäi kun digikuvat tulivat , harmi . Kivaa marraskuuta🥰🥰

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, digikuvista ei ole enää niin paljon tullut tehtyä albumeita - no lapsille ja lapsenlapsille kyllä olen skräpännyt monenmoisia muistojen albumeita ja matkalaukkuja (tekeillä tälläkin hetkellä) - itselle olisi ilo, jos saisi noita pikkuruisia lisää... hauska selailla niitä itsekin...
      tuohon ne jäivät olkkarinpöydälle nyt kuvattuani "Muistipeliksi" Ukkokullan kannsa

      Poista
  7. Sinun ja Saran postaukset ovat ihanat ja runsaat, pullollaan sympatiaa ❤️
    Itse olen jonkin aikaa yrittänyt vähentää tavaroita, koruja, kirjoja . . . onnistunutkin.
    Juuri mietin myydäkö kultasormukset kultasepälle kun en käytä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkuhiljaa meilläkin vähennystä, yhdistelyä jne.
      Eilen juuri Konttiin 2 isoa kassillista ja paluuna vain yksi jumppatoppi ja askartelutavaraa.
      Kultakeräykseen laitoimme kaikki sotkuiset ketjut, korvikset (reikäni menneet umpeen vuosikymmeniä sitten)
      ja muun sälän - hienosti toimii, painon mukaan maksu.

      Poista
  8. Kerrassaan ihana laukku 👍 ja niiiiiin paljon muistoja, hienoa 💖 kyllä niitä on kiva katsella vuosien päästä ja muistaakin paremmin pieniä yksityiskohtia reissuista, kun on noin muistoja säilönyt 😀upeeta mahtavaa 👍👍👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laukku on hauska ja näyttävä, mutta hankala ja iso mukana.... siksi viettää suurimman osan "elämästään" vaatehuoneen nurkassa.
      Pikkuruiset kamera-albumit sen sijaan toimivat vaikka muistipelinä, hih... leikimme niillä eilen Ukkokullan kanssa juuri niin....

      Poista
  9. Kappas kun kuukausi vaihtui niin huomaamatta ja salakavalasti etten meinannut yhtään muistaa kuukausihaastetta ! Mutta laitanpa toki itselleni mietintämyssyyn ; kiva haaste taas kerran.
    Sinun aarteesi ovat niin upeita kaikki !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta - hups vaan ja harmain kuukausi huristelee jo toista päivää...
      niin paljon kaikkea, että taitaa olla pian joulukuu...
      Mielenkiinnolla odotan sinun "Hillopiiloja!"

      Poista
  10. Nuo albumit ovat kyllä niin upea kokoelma! Niihin on saanut hienosti jokaisen matkan eriteltyä. Varmasti jotkut asiat tahtovat sekaantua joihinkin muihin matkoihin ajatuksissa. Ainakin minulla on käynyt niin, vaikka olen matkustanut paljon vähemmän. Passien kierrätys on ihan paras juttu ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Passien paperi on muuten loistavaa... kukkasiksikin taipuu....
      Pikku albumeista tuli rakkaita senkin takia, kun jälkikasvu totesi,
      että juuri tuon verran jaksaa katsella reisumuistoja, heh heh...

      Poista
  11. Todella hauska tuo kameralaukku, jota on sitten vuosien varrella tuunattu! Kyllä minulta varmasti löytyy jotain hillopiiloja.
    Täytyy vähän tutkailla ja jos vaikka saisin aikaa jonkun postauksenkin tästä ja pystyisin samalla tarttumaan heittämääsi
    "Hillopiilo" -haasteeseen. Olen samoilla linjoilla Rva Kepposen kanssa, että blogiin ja postauksiin tulee kyllä valokuvien sekä
    juttujen avulla hillottua vaikka mitä vuosien varrelta. Aloitin bloggauksen 2012 joulupäivänä joten on tässä vähän ehditty
    "hillopurkkeja" kerätä blogipostauksiin. Ensi vuonna 15.blogivuosi starttaa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa jos innostut kaivelemaan "hillojasi" - onhan se silloin tällöin hyvä tarkastaa päiväykset...
      Minä nimittäin tarkastin juuri, että bloggeriin olen blogin avannut Wappuna 2012.... siinä ehti olla liki vuoden tauko, kun Vuodatuksen Matka blogistani katosi kaikki kuvat. Se surun päivä ei unohdu koskaan... vaikka vuotta en ilman tsekkausta muistanutkaan... Tekstit siellä on yhä, mutta kuvien kohdalla huutomerkki "liikennemerkin" keskellä.... kuvat oli sittenkin se tärkeämpi . merkityksellisempi! Siksi olen yhä jatkanut paperikuvien tulostamista ja johonkin edes pienimuotoisesti tallentamista.

      Poista
  12. Oi, miten houkuttelevia kameroita! <3 Vau! Mulla on kyllä näitä muistoja sullottu myös erinäisiin blogeihin, mutta niistä ei koskaan tiedä. On hävinnyt kuvia isolta ajanjaksolta, osasta tekstitkin, niin niihin ei nyt oikeasti voi luottaa. Siksi en nyt itse laskenut niiden varaan, vaikka joskus sieltä täältä jotain kuvia ja tapahtumia yhä etsinkin.

    Mutta on noita muistoja "hillottu" kyllä. =) Lisää täällä: https://hiironen.blogspot.com/2026/11/repolaise-marraskuun-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta haastekopista - bujoistasi näkisi mieluusti joskus enemmänkin (= jos on sellaisia "kohtia", joita voisi paljastaa enemmän)

      Poista
    2. Kiitos vaan kiittämisestä! <3 Onhan tuolla jotain jo bujoista tullut bloggerin puolellekin ylös laitettua, niitä vanhempia toki sitten kalenterimaniassa (face-ryhmä) enemmän ja vuodatuksen puolella, missä ennen bloggeria blogiaikaa vietin (ennen niitä isompia ongelmia siellä, mihin eivät reagoi...). Mihinkään ilmaiseen ohjelmistoon kun ei ole täysin "luottamista", mutta nyt yritän oppia bloggerin omat jutut. =)
      Bloggerin bujoilut tähän saakka: https://hiironen.blogspot.com/search/label/bujo

      Poista
  13. No niin. Sainpas vihdoinkin vastattua sun haasteeseen. Tässä tulee: https://skooljakulaus.blogspot.com/2026/11/marraskuun-selatys-muistojen.html

    VastaaPoista
  14. Minä vastasin muistoilla haasteeseesi. https://kommintanhua.blogspot.com/2026/11/muistot-eivat-kuole.html

    VastaaPoista

Kiitos kiinnostuksestasi sivujani kohtaan.
Pienen pienikin kommentti
lämmittää AINA SUURESTI mieltä!

Näitä on luettu ja tutkittu eniten

Mä joka vuorelle (vaikka) talutan....

Useampi tunti siinä meni vietittelyyn, kunnes viidennestä numerosta löytyi tyyppi = firma, jolla ensinnäkin oli maastopyörät! Ja toisekseen ...