Rakas IronMan

Viikonloppu vierähti perheen oman

IronManin kanssa
ja kyllä on syytä ylpeyteen!

Pahin ensimmäisenä,
eli uinti Aurajoessa, 1,9km
Veden lämpötila 15-16astetta. 

Märkäpukua ylle, mut paljaat varpaat&kädet!
Useampi keskeytti lämpötilan vuoksi!

Avovesi uintikokemusta todella vähän takana
ja kun yhteislähdössä tungos
aiheutti vettä keuhkoihin,
niin maalissa kommentti olikin, että:
"Muuten meni hyvin, kun en sitten hukkunutkaan
siihen 30metrin päähän lähdöstä!!

Ylpeinä ja itsekin märkinä seurasimme kisaa.

Sää oli nimittäin KOSTEA koko päivän. 
Laskettiinkohan me, että kastuimme oikein kunnolla 7kertaa.
Ensimmäisen kerran polkaistessa kotoa klo 7.20 Varvintorille.

Viis meistä - sehän oli vettä vain
ja meillä hyvät varusteet,
joten vesi jäi vielä kerrosten päähän ihosta.

Mutta ne muutaman millin levyiset renkaat
- märkä asfaltti, varsinkin mutkissa. 
Meinasi vetää meillä maastorenkaillakin omille poluille!!

Äiteet nyt on aina huolissaan, 
mutta tällä kertaa astetta enemmän.  

Enemmän kuin ylpeinä
seurasimme pyöräilyosuutta!
Perässä ei pysynyt oikopolkujakaan,
mutta onneksi muutaman kerran
näki vilahduksen
niin kevyesti rullaavasta rakkaasta tyypistä!!

Tämä on se tyyppi
joka sai meidätkin rakastumaan pyöräilyyn!
Ja pyöräily on sitten avannut meille koko maailman!
Paikkoja, jopa maita joihin emme olisi
koskaan muutoin päätyneet.
Oma ainoa Triatlonimme oli Malawilla!

Fillarointi oli kuulemma parasta.
90kilometrin matkalla pääsi oikein
ohittelun hurmokseen. 

90kilsaa poljettua
piti vaihtaa jalkaan lenkkarit.  
Loppuhuipennuksena puolikas maraton,
eli 21kilsaa Aurajokirantaa Forum Marinumilta
Turun Linnan ympäri kolmesti. 

Aivan käsittämätöntä,
että juoksi puolikkaan ennätyksensä
- vaikka alla oli uinti ja fillarointi. 

Maalissa ja syystäkin rinta rottingilla, 
nyt on Teräsmieskisan neitsyys menetetty!
Ihan huikea suoritus ensikertalaiselta!!

Äiti ja iskäkin tarttee palautumista
tästä huumasta!!
Fillarin mittarit näytti meilläkin 67lkilsaa...
tai siis VAIN 67km.