Huntu hulmuten Sinisessä kaupungissa

Sakhi-e Mardanin pyhäkkö, eli Sininen moskeija

lienee Kabulin ehkä tunnetuin maamerkki
ja tärkeä pyhiinvaelluskohde. 

Sen kautta uskotaan myös
Muhammedin viitan "vaeltaneen" (olleen säilössä), 
matkalla lopulliseen määränpäähänsä Kandahariin. 

Alkuperäinen moskeija rakennettiin 1400-luvulla. 

Käsittämättömän "kuorrutuksensa"
sinisen, turkoosin ja valkoisen mosaiikkikuutio taiteensa
se sai kuitenkin vasta timurudien dynastioiden aikana, 
kun moskeijaa laajennettiin ja uudistettiin 1500-luvulla.

Sentin kokoisista mosaiikkilaatoista muodostuu
geometrisia kuvioita ja kalligrafiaa. 
Omistuskirjoituksia, Hadithia, rukouksia ja runoutta.

Tosin pääkupolin päällä olevan kellon
 luulen olevan lähestulkoon meidän aikakautta, hmm...

Moskeija sijaitsee Asamayi-kukkulan juurella,
jonka tunnetumpi nimi on tällä hetkellä Television Hill
- sen verran monta mastoa siellä onkin maamerkkinä. 
Niin ne ajat ja paikkojen nimet muuttuu...

Vaikkei matka ollut pitkä,
niin Kabulin ruuhkat tekivät siitä kuitenkin ajallisesti pitkän
Eniten katukuvassa on turkoosin värisiä takseja
- siis satoja, luulen, että tuhansia.
Missään muualla maailmassa
 en ole nähnyt niin paljon takseja kuin täällä!

"Turkoosi tuo turvaa"
- sillä pyritään estämään takseiksi tekeytyvät ajoneuvot.
Toisaalta värivalinnan uskotaan olevan kopio Qatarista
joka myös "luottaa" turkooseihin takseihin. 

No, me emme menneet taksilla,
emmekä moottoripyörällä, 
joita myös oli suhteellisen paljon katukuvassa.
Todella uteliaita ja tsemppaavia katseita saimme osaksemme. 

Ihana kuskimme Noor-Ali, joka ei tykännyt tulla kuvatuksi
kuskasi privaatisti meitä pakullaan. 

Kukkulalle päästyämme eteen avautui koko Kabul.

Jostain kumman syystä viehätyn suunnattomasti maapalloista

ja kaksi upeutta onnistuin kuvaamaan lisää galleriaani!

Toinen kummallinen viehtymys liittyy portaisiin
 - rapputreenit maistuu nimittäin aina!

Kabulissa siihen tarjoutui mahdollisuus 
kavutessa Bagh-e Baborin puutarhaan.

Yritin kyllä laskea portaita, mutta sekaisin menin...
sen sijaan 15 terassia onnistuin ynnäämään kiivetessä. 

Ylhäällä avautui upea ja rehevä puutarha,
jota ruskan sävyt vielä korosti. 

Huipulla lepää Suurmogulien valtakunnan perustaja Babor
hautakivessään teksti: 
"Jos maan päällä olisi paratiisi,
se on tämä, se on tämä, se on tämä"

Matkalla basaarille "piipahdin pikakuvassa"
Kabulin viimeisen laatikkokamerakuvaajan
74-vuotiaan Haji Marzaman luona.
Kameran ikä lähentelee 200-vuotta.

Afganistanilaiset 1800-luvun laatikkokamerat
sisältävät ainutlaatuisen järjestelmän. 
Kamerameganismin lisäksi sisäisen pimiön
- eli se luo paperinegatiivin ja luo siitä positiivikuvan.
Aika vanha keksintö tuo polaroid!

Haji Marzama oli yksi katukuvaajista,
jotka työskentelivät ottamalla ihmisistä muotokuvia tunnistamista varten. 

Basaarilla sai ihastella monenmoista upeaa kädentaitajaa.

Päivä Kabulin sykkeessä meni nopeasti
ja ruuhkista johtuen Wasir Akbar Khanin näköalakukkulalle
nousu meni liian myöhäiseen.

Aurinko ennätti laskeutua
ja portit sulkeutua!

Vartijat olivat kyllä paikalla,
mutta vain päästäkseen väkeä ulos näköalapaikalta.

Koiranpentumainen katseeni vetosi onneksi vartioihin😍! 

Suomesta saakka tulleille vieraille porttia raotettiin pikavisiittiin!

Minähän kirmasin hunnut hulmuten juoksuun kohden jättimäistä lippua ja aukiota! Ukkokulta ei meinannut perässä pysyä!

Upea päivä pääkaupungin sykkeessä oli tullut päätökseensä!