keskiviikko 30. heinäkuuta 2025

Aikaa pysähtyä

Jatkan näiden luonnonluomien
Leikkipuistojen ja "
Hop Loppien" kehumista
- niitä voi löytää, kun on AIKAA pysähtyä!!

Hämeenkoskelle pysähdyttiin konkreettisesti
"Kato miten paljon vettä"
ihmetyksen vuoksi.

Samalla löytyi lisää ihmeteltävää 
Ihka oikean ja ensimmäisen RITARIN muistomerkki!

- Arvannette mitkä jutut siitä kehkeytyi seuraaville kilometreille.
Tuntui olevan pari Ritaria meillä kyydissäkin!

Mannerheim-ristin ritarit (sen merkin) tiesin kyllä,
mutta kuka oli saanut ensimmäisen tai kuinka monta heitä oli?
Ei aavistustakaan...

1. Ruben Lagus, kaikkiaan 191, 
joista viimeisin Tuoma Gerdt
opin nämä faktat tämän pysähdyksen myötä!!

"Oppia ikä kaikki", 
sanoi usein mummini...
Onnistuisikohan saman hokeman
tartuttamaan mummona meidän jälkikasvulle!?

Kelpo paikka oli pysähtyä oppimaan
jotain uutta (vaiko vanhaa?)

ja sit taas: "S-T-O-P-!"
ja eikun 
U-käännös...

"Mitä noi on?"
 Tuuloksen tien vieressä  isoja siivekkäitä,
vaikkei lentokenttää - mitä ihmettä???

Myönnän, että kaksin,
tai ainakin yksin olisin hurauttanut stoppaamatta ohi...

Mutta miten ihanaa oli seurata, kun "Miesväki"
- tuo isoinkin innoissaan luki niiden
koneiden kirjainyhdistelmiä ja teknisiä tietoja!
"Hornetit" pystyy lentämään vain n. 600-800km
- mitä ihmettä???
Mummon mielenkiinto keskittyi yritykseen 
kuvata tuon jättikopterin, johon mahtuu 24hlöä
siivet samaan kuvaan!
Ei onnistunut!!
Samalla mietin, että kehitys menee eteenpäin
ja joka sukupolvelta ajanviete tekemiset muuttuu.
Mitä itse teit automatkoilla lapsena/nuorena? 

Minä bongailin rekarinumeroita, eläimiä
arvailin vastaantulevan auton väriä. 
Kisailtiin kirjainleikkejä,
esim. eläimiä K-kirjaimella, jne.
Aika samoja juttuja tuli teetettyä omilla lapsilla...
ja kääks... myös lapsenlapsilla...
Ollaanko jämähdetty???

Älylaitteita ei tarvita, vaikka näkeehän niitä niskatukiin
jo kiinteinä varusteina (kullekin jo omansa) asennettuna.
Ja ainakin liikennevaloissa
on havaittavissa rinnakkaisilla kaistoilla,
että kyllä ne etupenkkiläistenkin
katseet suuntaa alas ja sormet räplää jotain...

No joo...
Tapahtuu sitä itselläkin...

Mutta tässä seurassa
keskityimme antamaan AIKAA!

Ja totesimme, että innostunut seura 
avaa omatkin silmät
näkemään/kokemaan uutta, 
kun on aikaa py
sähtyä!


Sapuskan suhteen "Aikaa olisi säästänyt"
stopit ABC.lle ja vastaaville!!
MUTTA
Retkikokkaaminen (risukeittimellä)
on niin meidän juttu...
Se yritetään tartuttaa jälkikasvuunkin...
Kirves heilui jo pienimmässäkin kädessä ja ai että...
minkä tuohiapajan bongasivat metsästä...

Näillä sytyttelee jo kaikki ensi kesänkin seikkailut!

Kiireetöntä "Budjettimatkailua"
ruokakin halvempaa kuin kotona...
ja "hotellistakin" saa usein meri- tai järvinäkymä samaan hintaan!

Jälkiruoankin luonto suorastaan tarjosi!❤️

❤️:tä lämmittää varsinkin yhdessä vietetty AIKA
se on lahja, josta "antaja" itsekin saa P-A-L-J-O-N!

12 kommenttia:

  1. Hienoa kasvatustyötä teet; luontoa ja muuta oikeaa elämää, ei virtuaali- yms. outoja keinotekoisia juttuja.

    VastaaPoista
  2. Heippa, ihana retki. Missä tuo lentokonepaikka sijaitsee, jäi todella kiinnostamaan. T. Merja

    VastaaPoista
  3. Ihana retki!! Ja olen niin samaa mieltä tuosta, että tenaville on nimenomaan tässä maailman ajassa näytettävä asioita, joiden ääreen voi pysähtyä rauhoittumaan. Niitä äly(ttömiä) laitteita joutuvat loppuikänsä pelaamaan.

    VastaaPoista
  4. Uskon vakaasti että kersat kiittävät teitä kun tulevat vanhemmiksi, tuollaiset kokemukset ovat sellaisia jotka jäävät syvälle alitajuntaan ja kasvattavat, toisin kuin Fortnite:n pelaaminen kuuden tuuman ruudulta.

    VastaaPoista
  5. Upeaa, kun on aikaa antaa aikaa! Varmasti lapset ja lastenlapset tulevat muistamaan tällaiset kiireettömät seikkailut.

    VastaaPoista
  6. Voi että, ihan parasta retkeilyä! Upeita paikkoja veden äärellä, niin ihana lepokuva tuosta hotellihuoneen ikkunasta <3
    Hih, ei minuakaan olisi hivenenkään vertaa kiinnostanut lentävien koneiden kirjainyhdistelmät :-D Mutta on kyllä hauskaa, kun muu seura on innoissaan.
    Meillä ei ollut autoa... niistä harvoista kerroista, kun olin jonkun muun kyydissä, ei ole paljon muistikuvia paitsi ehkä se, että oli hienoa olla henkilöautossa. Rakastin kavereiden autotallin bensantuoksua, se oli niin eksoottista! Me kun asuimme Helsingissä, kaikki isovanhemmat ja kesähuvilakin olivat siellä, niin mitäpä sitä olisi autolla tehnyt, kun mökillekin pääsi HKL:n sinisellä bussilla (tai teininä polkupyörällä). Niinpä aloin miettiä, mitä tein purjehdusmatkoilla, sillä olimme joka kesä vanhempien loman + viikonloput purjehtimassa. Ainakin yritin kuumeisesti kiikaroida merikotkaa, tuolloin ne kun olivat äärimmäisen harvinaisia. Nykyään saatan nähdä puutarhastani käsin seitsemänkin merikotkaa samalla kertaa. Merta tuli katsottua, paljon merta. Aaltojen loputonta liikettä. Ehkä se oli tylsää, mutta oli meillä kaikenlaisia leikkejä ja pääsimme tietysti kippareiksikin siskoni kanssa sitten, kun yletyimme näkemään kajuutan yli. Seikkailut saarten kallioilla ja luonnossa olivat loputon ilon lähde.

    VastaaPoista
  7. Pöllö vetistelee... Tuo oli oli se meidän "kotijoki", Teuronjoki, joka tuosta Hämeenkosken kohdalta menee vt 12 alta. Siinä on levähdysalue jonka kohdalta pääsee hyvin joelle kajakilla ja kanootilla ja en ainakaan kauheasti valehtele, jos sanon, että 20 kertaa lähdimme siitä Teuronjokimelontaa melomaan, n. 18 km.
    Paras " kiitos" viimeisimmästä tapahtumasta oli alle 10-vuotiaan tytön ilon huuto koskenlaskun jälkeen: " Tää on hauskempaa kun Linnanmäellä!"
    Silloin tiesi, ettei tehty työ ole ollut turhaa ❤️

    VastaaPoista
  8. Ihanaa retkeilyä lasten kanssa ❤️

    VastaaPoista
  9. Niin ihanaa laatuaikaa yhdessä, joka palkitsee oman mielen ja muiden.
    Niin ihana tuo jalkakuvakin. Olette viettäneet upeat hetket kauniissa maisemissa.
    Nauttikaa!

    VastaaPoista
  10. Ihanan tyytyväistä väkeä siellä näkyy 💚

    VastaaPoista
  11. Suorastaan vähän herkistyin tuosta jutusta :-). Niin totta joka sana. Lapset tarvitsevat aikaa ja yhdessä oloa ja juuri niitä yhteisiä automatkoja jolloin vaikka lauletaan yhdessä tai keksitään kivoja juttuja ties mistä. Kännykät ja tietsikat kuuluu sitten sinne arkiseen elämään. Ja pakuilu yhdessä isovanhempien kanssa voittaa kaikki hienot hotellit ja ABC:t :-)). Arvostan !

    VastaaPoista
  12. Tätä se pitää olla, yhteistä seikkailua ja seuraamista, ulkoilua ja retkieväitten syöntiä. Meillä kun oli muksut pieniä ja lähdettiin reissuun oli aina omat eväät mukana, koskaan ei pysähdytty millään huoltoasemilla. Muksut ei unohda näitä mukavia kokemuksia. Ihanaa kun siirrätte sitä omille lastenlapsille, täällä koitetaan samaa.

    VastaaPoista

Kiitos kiinnostuksestasi sivujani kohtaan.
Pienen pienikin kommentti
lämmittää AINA SUURESTI mieltä!

Näitä on luettu ja tutkittu eniten

Aikaa pysähtyä

Jatkan näiden  luonnonluomien Leikkipuistojen ja " Hop Loppien" kehumista - niitä voi löytää, kun on AIKAA pysähtyä!! Hämeenkoskel...