joten loogisena jatkumona seuraavaksi upeita kohtaamisia eläinten kanssa.
Niitähän oli odotettavissa, kun ihan liikennemerkein varoiteltiin.
Eläinten suhteen mulla todellakin oli vain yksi toive tälle seikkailulle...
nähdä seepralauma ajaessani fillarilla.
Tuolla kooste-postauksessa jo kerroinkin,
että seeprat ovat voimaeläimiäni
- varsinkin fillaroidessa!!
Ukkokulta jo tuntee vaimonsa voimien olevan vähissä - tunnusmerkit:
huumori loppuu ja jutut vähenee/loppuu!
Kymmenisen vuotta sitten Piikkiön suoralla oli niin järkyttävä vastatuuli, että itku tuli:
itkin-ja-poljin-itkin-ja-poljin!!
Ajattelin, etten ikinä selviä kotiin saakka...
se oli kyllä ennen viimeisintä polvileikkausta... silloin kiukuspäissäni Ukkokullalle totesin, että juoksispa edes pari seepraa!
Samaa letkautusta olen saanut kuulla sen jälkeenkin ja tähän seikkailuun odotukset sitten oikeasti kasaantuivat - josko oikeasti voisin nähdä fillaroidessaan seepralauman!!
Toiveeni toteutui.... ja nyt en varmaan koskaan enää voi olla "ihan loppu" fillarin satulassa, sillä näihin upeisiin muistikuviin on helppo palata!!
Tien ylittäjiä riitti erilaisin tavoin, jättiläismäisen norsun tienylitys oli arvokasta, määrätietoista ja todella maltillista askellusta. Jäljetkin jättiläismäiset.
Strutsien tienylitys oli kaikkea muuta kuin maltillista - ne loikkelehtivat suuntaan ja toiseen niin epävakaasti kuin näkee joskus aamuyöstä ravintelista palaavia humansapiensseja.
Strutsien tienylitys oli kaikkea muuta kuin maltillista - ne loikkelehtivat suuntaan ja toiseen niin epävakaasti kuin näkee joskus aamuyöstä ravintelista palaavia humansapiensseja.
Ukkokullalle taisi mieluisimmat ja vaikuttavimmat kohtaamiset olla leijonien ja antiloopin juuri saaliikseen saaneen gebardin kanssa.
Kylläisellä vatsalla kelpasi ihailla iltaaurinkoa jättiläismäisen termiittikeon suojassa.
Näitä kekoja oli valtavat määrät säännöllisin väliajoin.
Mini-gekkon kuvassa pitäisi olla vaikka kynänpätkä kertomassa mittasuhdetta, sillä tämä suloisuus oli kokonaisuudessaan n. 3-4cm pitkä - siis ihan mini-mini!!
Nämä laiskimukset pysyttelivät enimmäkseen paikoillaan
ja aukoivat kirjaimellisesti vain päätään.
Liikkuminen oli arvokkaan hihasta
Tämä kaveri oli seurueensa uteliain. Tallusteli lähelle telttojamme
- hetken katseli ja palasi takaisin rantaan!!
Vesi on elementtinä niin-niin tärkeä, sen äärellä eniten elämää oli.
Ihania kurkkijoita Akaasia puiden takaa... usein näkyi vain heiluvat korvat/sarvet
Tämä kaveri oli seurueensa uteliain. Tallusteli lähelle telttojamme
- hetken katseli ja palasi takaisin rantaan!!
Vesi on elementtinä niin-niin tärkeä, sen äärellä eniten elämää oli.
Vedessä viihtyi isot ja pienet!
Komeimmat sarvet antiloopeista oli ehdottomasti kesyillä Keihäs-ja Kudu-antiloopeilla.
Peurojemme näköisiä antilooppilaumoja koikkelehti auringonlaskiessa tien yli ja pelloilla.
Botswanan elämistön rikkaus yllätti todella: helppo bongata Big 4...
Vitosesta jäi puuttumaan vain sarvikuono
(bongattu aiemmin Keniassa ja olihan Senegalissakin "Kevin")
Safareihin verrattuna, että asuit teltassa keskellä villiä Moremin luonnonsuojelualuetta,
Okavango joen varrella, pääsit seikkailemaan keskellä tätä kaikkea, niin veneellä, fillarein kuin kävellen ja asuen siellä itse. Oli kyllä upeaa!!
Jos haluat tutustua muihin tämän seikkailun postauksiin, niin klikkaa
Oi, miten huikeita kokemuksia ja kuvia!
VastaaPoistaSiis te ajelitte pyörällä ja leijonat olivat siinä ihan lähettyvillä? Kuulostaa todella hurjalta.
Minä mietin ihan samaa kuin Rva Kepponen, että olivatko nuo kaikki kuvien eläimet siis ihan pyöräillen/jalkaisin tavattuja? Minua olisi kyllä vähän pelottanut. :D
PoistaKyllä oli avolavaisen autonkaaret suojana, kun kissaeläimet pyöri ympärillä! Leijonat oli ihanan uteliaita-oli tilanne kun toinen oli toisella puolella autoa ja toinen toisella! Hipihiljaa istuimme paikoillamme! Hullunrohkea ja luottavainen itse kyllä olisin, mutta meistä huolehtivat opaspojat tiesi missä ja miten liikutaan! Fillareillakin vilkkaimmilla eläinreiteillä piti ajaa ryhmänä! Kuvaamaan ei saanut yksin jäädä, viime kesä jo Malawilla opetti, että norsut ruokaili ensin ja me odottelimme takavasemmalla puolisen tuntia ennen omalle aamiaispaikalle menoa, hih-joku roti se olla pitää! Mutta kiehtovaa päästä ns. villin elämän keskelle-se arvaamattomuus siinä kiehtoo! Telttaleirit koottiin aina ympyrän muotoon ja keskellä oli nuotio!
PoistaUpeita kuvia taas, kiitos! Itse en varmaan olisi uskaltanut telttailla tuolla. Olette rohkeita!
VastaaPoistaTuossa jo aiemmin totesin, että itte varmaan hullunrohkea, mutta ennenkaikkea luottavainen oppaisiin, jotka siellä työkseen liikkuu… kiehtovaa vain jotenkin, eilä yhtään pelottavaa yölläkään käydä ”vessassa” vaikka kiiluvia silmiä ja jänniä ääniä kuului, mut niistä lisää ensikerralla! Muuten parhaillaankin yötä keskellä mettää/mettälammenrantaa-nyt pakun suojissa!
PoistaSellaisessa minäkin voisin yöpyä, heh. Ihanaa juhannusreissua teille!
PoistaIhan uskomatonta tuo Afrikan eläimistö! Minulla olisi mennyt pupu pöksyyn noin lähellä krokotiileja ja isoja kissapetoja, niin upeita kuin ovatkin. Seeprat ovat niin kauniita kuvissasi, voi vain kuvitella, millaisia hetkiä koit, kun sait livenä ne nähdä!
VastaaPoistaJotenkin kiehtovaa ”Avara luonto” -livenä! Ei osaa pelätä -kunnioittaa ja ihailla vain ihmisen pienuutta tässä kompossa!
PoistaAivan huikeita kuvia taas.
VastaaPoistaIhanaa Juhannuksen aikaa teille.
On ollut huikea matka. Niin erilaista, kuin kotiympyröissä. Hienosti olet malttanut kuvatakain. Mahottoman hyviä eläinkuvia.
VastaaPoistaKaunis kiitos - kuvaaminen on myös yksi lempiharrastus, tosin nykyään enää kännykällä.
PoistaVau, mikä reissu teillä onkaan ollut. Mahtavia valokuvia, joten paikanpäällä onkin ollut sitten fantastinen tunnelma. Ehkä voisin kuvitella itseni tuonne :)
VastaaPoistaOli kyllä yksi elomme monipuolisin seikkailu... vastaavia alkaa janoamaan lisää...
PoistaSyvästi kiitollinen kuvistasi. Ja villieläimistä, joita vielä on.
VastaaPoistaKiitos.... ja totta, onneksi niitä jossain vielä on ja ihmisiä onneksi niin vähän... että kanta pääsee kasvamaan....
Poista