Helmikuun HARMAUS on ollut yksinkertaisesti kiehtovaa.
Lämpötilat ovat vaihdelleet siihen malliin, että piskuinen järvemme
on välillä ollut salaperäisen usvan peitossa ja välillä näyttänyt kaikki pastillin värinsä.
Alkaisipa joku kuukausi Peellä: pastelli, pinkki jne.
- niitä värikkäitä kuvia olisi paljon enemmän.
Lisääntyvä valoisa aika on saanut HURJAPÄÄN liikkeelle
- ihanaa kun työpäivän päällekin voi lähteä vielä polkaisemaan.
Lämpötilat ovat vaihdelleet siihen malliin, että piskuinen järvemme
on välillä ollut salaperäisen usvan peitossa ja välillä näyttänyt kaikki pastillin värinsä.
Alkaisipa joku kuukausi Peellä: pastelli, pinkki jne.
- niitä värikkäitä kuvia olisi paljon enemmän.
Lisääntyvä valoisa aika on saanut HURJAPÄÄN liikkeelle
- ihanaa kun työpäivän päällekin voi lähteä vielä polkaisemaan.
Pimeällä en sentään poluilla polkaise.
Pakosti peetä pukkaa hoota pontevammin, mutta eikös se KOLME riittänyt, hih...
Kolmantena HUPUT
sillä sen verran HYYTÄVIÄ kelejäkin on helmikuu tarjonnut,
että pirtsakan punaiset posket on
reippailijat kaupanpäällisinä saaneet.
että pirtsakan punaiset posket on
reippailijat kaupanpäällisinä saaneet.
Hoo - ihana kirjain.... näitä olisi tullut helposti enemmänkin,
mutta tuota-pikaahan otetaan uusiski Ämmän jälkeen,
joten jotain jemmaan: kevättä odotellen siis!
Kiitos Kristiina kivasta haasteesta!
mutta tuota-pikaahan otetaan uusiski Ämmän jälkeen,
joten jotain jemmaan: kevättä odotellen siis!
Kiitos Kristiina kivasta haasteesta!
Hauskoja kuvia helmikuusta. :)
VastaaPoistaTuo osmankäämikuva on kiehtova. Kai se on osmankäämi? Meilläkin on järvi, mutta vain tylsää järviruokoa kasvaa rannoilla. :)
Jännä kyllä, jos teillä päin on ollut harmaa helmikuu. Täällä on ollut pakkasta ja aurinkoista. Nyt toki on lauhtunut ja lunta luvassa aika paljonkin.
Mukavaa viikonloppua! <3
Käämihän se... Osman "oma", hih!!
PoistaEi suinkaan ole koko helmikuu harmaa ollut - tuo kyseinen HETKI... se oli jotenkin uskomattoman upea!
Hetken päästä jo heleän vaalean sininen ja vaaleanpunainen. Lämpötilojen nopeiden vaihteluiden uskon vaikuttaneen siihen,
että värit on pitäneet järvellä oikein lystiä... vastarannan vanha verkatehdas on saanut taustamaalauksen ties missä väreissä ja tuossa harmaassa kuvassa tuskin näkyy.... Mukavuutta toivotan sinunkin viikonloppuun!
Ei näytä helmikuun harmaa haittaavaan ei sunua, eikä huppulaisia. Komea osmankäämi erottuu hyvin harmaudesta. Jestas, älä heitä pyörälläsi kuperkeikkaa tuolla kapealla baanalla.
VastaaPoistaMaaliskuulla taas uudet kuvat.
Hih - pääsen taas "laukomaan" lempisanontani: "Ei ole huonoja säitä, on vaan huonoja varusteita!" - mut meillä ei niitäkään...
PoistaMinä hullu tykkään kyllä luonnonvoimista - ehkä juuri siksi, kun ihminen ei voi niihin vaikuttaa... tai kun yrittää vaikuttaa, niin tuhoaa vaan...
Fillarointi näyttää hurjemmalta kuin mitä se on - itseasiassa metsäpoluilla on aina paljon turvallisempaa kuin teillä...
satula on matalalla, renkaissa vähemmän ilmaa ja vauhti ei ole koskaan niin kova kuin asfaltilla.
Kolme riittää mainiosti ja kivat kuvat oletkin valinnut. Tuo viimeinen huvitti, kun mietin että olet sanonut heille, että "nyt huput päähän, että saadaan sopiva kuva helmikuulle" :))
VastaaPoistaHih - itseasiassa huput oli pakko olla päässä, -17 pohjoistuulen kera ja itseasiassa ollaan käymässä tekemään Lumienkeleitä...
PoistaEi ollut helmikuun kuvat mielessä tuolloin... mutta kuvia selatessa sitten aloinkin näkemään paljonkin "Hoota" - hih... hauska on haasteesi!
Kivat Hoot! Itse olen kirjannut kaksi ja kolmas on toistaiseksi kateissa...
VastaaPoistaHarmaudesta huolimatta huoletonta loppuviikkoa!
Ei tietenkään 'kateissa' vaan Hukassa! ;)
PoistaHarmaus haitanne ei... huoletonta harmaana haahuilla...
PoistaHih - kiva tämä Kristiinan haaste! "Hukat" löytynee... hauskaa sanailua - leikkiä kirjaimilla jne.
Helmeilevän leikkisää helmikuuta...
Hurmaavaa huumaantua harmaudesta 🖤
VastaaPoistaHelmikuussa hytistään kuin hyytelöt.
Huhtikuussa hihat heilumaan.
P:llä alkava kuukausi voisi olla puhtikuu.
Puhtikuun puolesta puhujaksi pamahtaisin pupillit pulleina!!
PoistaIhanat kuvat jälleen kerran!
VastaaPoistaOsmankäämit veivät taas lapsuuteen - sinun huppupäidesi kera 😊 Meillä oli minun lapsuudessa kotona maljakkona sellainen ruskea, korkea sähkötolpan posliinieriste jossa oli osmankäämejä (juuri kysyin Mursulta miten ne oikein saatiin säilymään, kuulemma lakalla, siis ihan sellaisella sudittavalla lakalla). Minun mielestä niitä oli silloin 70-luvulla melkein joka kodissa koristeena, osmankäämejä siis. Varsinkin kaupungissa - ei maalla niinkään, kun niitä kasvoi vesistöjen äärellä. Meillä ei silloin ollut järveä ihan lähellä, Äiti oli varmaan tuonut ne Mummolasta 🧡
Vaikka taisin sanoa, etten aio vanheta, niin onko tämä lapsuuden ja nuoruuden muistelu yksi vanhenemisen merkki 😂 En tunnusta; se on minulla vain merkki siitä, että muisti pelaa sittenkin 🤭😉
Mutta entäs se, että kun lempiväri on vuosien saatossa muuttunut keltaisesta punaiseen ja nyt kaikkien kirkkaiden värien ihailen harmaan eri sävyjä - miten paljon niitä onkaan? Niin syksyllä marraskuussa ja talvella (tänäänkin) suoja- ja sumukeleillä kuin vesisateella.
Ja tässä samalla muisteltiin Mursun kanssa mopojen ja autojen tankkaamista aikana jolloin oli palveluasemat ja vähän sen jälkeen. Kun ihmisiin vielä luotettiin.
En siltikään suostu vanhenemaan 😉😂😂
Kiitos!!
PoistaMeilläkin oli olkkarin nurkassa lattialla seisovassa vaasissa "Käämejä"... muistan, että niistä oli tosi ärsyttävä pyyhkiä pölyjä....
Äiti aina huomasi, jos olin tehnyt sen huitaisten... no, niin huomasi kirjahyllystäkin... heh heh... olin jo lapsena/nuorena parempi sotkija kuin siivooja!
Vanheneminenhan on mukavaa.... kokeneempikin on niin monen-monen asian suhteen - selviytyy melkein mistä vain ja melkein miten vain... mikään ei oikein enää yllätä (traumaattisesti!) Osaa luovia ja olla välittämättä... ja silti se pikkutytön mieli asuu siellä sisällä.... vaikka kuorikerros nyt näyttää muulta.... heh heh...
No - mun traumani lienee, että olen kokenut aina olevani joka paikkaan liian nuori... yhä edelleenkin...
Vanhaan seuraan joutunut ja jämähtänyt... siinäkö "nuoruuteni salaisuus"?
Joopa joo, älä kaikkia h-asioita vielä käytä - kohta niitä taas tarvitaan. Kivoja h-asioita oli jo tässä postauksessa.
VastaaPoistaHih - totta.... pitänee jemmailla tiettyjä kirjaimia... joskin ihastuin tuohon Ritan Puhtikuuhun....
PoistaKivat h- kuvat.
VastaaPoistaKiitos!
PoistaMukavat helmikuun h-kuvat sinulla :)
VastaaPoistaKiitos!
PoistaIhana Hurjapää vauhdin hurmassa happea haukkaamassa <3 Vielä huhtikuun ja heinäkuun hoot odottavat paljastusta.
VastaaPoistaOsmankäämit saa pääni kääntymään, nuo hauskat pömpylät. Sydän vereslihalla surkuttelin, kun Suomenojan osmankäämikosteikot tuhottiin pala palalta kerrostalojen tieltä. Itkin sisäisiä kyyneleitä bussissa istuen, kun seurasin miten pieneksi (ja saastaiseksi) vesilintujen lammikot kutistuivat. Pääskyt ja monet muuttolinnut keväällä järkyttyivät hävityksestä: "Missä nyt kesällä siipeni levitän, pesueelleni hyttyset saalistan?"
Askartelijoiden maailma on pieni. Tutkiskelin nyt aamulla, mitä aarteita olen erääseen laatikkoon kätkenyt. Ja sieltä löytyi, muiden aarteiden joukosta, kirje Repolaiselta vuodelta 2018. Silloin toukokuussa tehtiin samoista materiaaleista kortteja korttiringissämme :)
Mukavaa viikonloppua!
Ympäri käydään ja yhteen tullaan, hih... ompa hauskaa!!!
PoistaKivat ulkoiluhoot.
VastaaPoistaKiitos - valoisan ajan piteneminen jotenkin ihan pakottaa ulos....
PoistaMeillä on kummallakin "Äffät" jotka koukuttaa ulkoilemaan, sulla Fizban ja mulla fillari!!
Tässähän omakin sanavarasto karttuu tai ainakin herää talviunilta, kun lukee toisten kekseliäitä postauksia. Harmaa sopii oikein hyvin tälle helmikuulle. Monena päivänä sumu on ollut kuin harmaa seinä kulkijan edessä. Hupulle oli käyttöä ainakin eilen, kun sateenvarjon unohdettuani halusin pitää pääni kuivana kaatosateessa.
VastaaPoistaÄlähän liikaa hurjastele niljanteisilla poluilla pyöräsi kanssa.
Fillarointi näyttää hurjemmalta kuin mitä se on - itseasiassa metsäpoluilla on aina paljon turvallisempaa kuin teillä...
Poistasatula on matalalla, renkaissa vähemmän ilmaa ja vauhti ei ole koskaan niin kova kuin asfaltilla.
Meillä huppusäitä on paljon merituulen vuoksi...
Hauskuuksia helmikuun horisonttiin...
Minäkin painelin eilen huppu päässä pienelle happihyppelylle. Olin kuin uitettu koira, kun palasin kotiin ;D Kissoilla riitti ihmettelemistä takissani, josta tipahteli maahan vettä. Minä odottelen vielä H-kirjaimella alkavia kuvia loppukuulle asti. Voi tulla vastaan vielä jotain hirmuista tai helteistä.
VastaaPoistaAakkosskräppäys on ollut nyt tauolla ja tauko jatkuu vielä jonkin aikaa Merrin toiveista huolimatta.
Hitsin hienot helmikuun hoot!
VastaaPoistaKiitos - se on tuo yhä korkeammalle kiipeävä aurinko, joka suorastaan magneetin tapaan vetää ulos...
PoistaHauskat H-valinnat.
VastaaPoistaKiitos - hauskuuksia horisontissa!!
PoistaKivat kuvat. Upea tuo osmankäämi
VastaaPoistaSamaista käämipuskaa on tullut kuvattua erilaisissa sääolosuhteissa.... jotenkin niin kiehtova ja juuri tässä meidän kohdalla rantaa!
PoistaTosi hauska haaste 👍 kuvat ovat myös kauniita ja ne kertoo paljon 😊
VastaaPoistaNappaahan haaste sinäkin!!
Poista