Galapagostelua

Wild life Galapagostelua 10 päivää

kruisaillen veneillä, kanooteilla, pyörillä, uiden, snorklaten ja vaeltaen. 
Tuli kyllä tutkittua niin asutut kuin asumattomat saaret,
tuhkakalliot, maanalaiset laavaluolat, viidakot ja ylängöt.
Ihastellen ihmeellisiä ja ihmistä pelkäämättömiä eläimiä niin maalla, merellä ja piskuisilla saarilla. 

Samalla saatiin kunnon Kapua-treeni, eli melo...

pyöräile....

ja KAPUA!
No - treeniohjelma saapuikin sähköpostiin Galapagoksella ollessa... joten ei muuta kuin....
Maastot oli siihen oikein sopivan haastavat!!

Sukelletaan kuitenkin ensin vedenalaisiin huippuhetkiin - yksi niistä oli
vasarahaiden kanssa uiminen!!

 Vedenalaista kuvaamista harrastin tällä reisulla ennätys paljon

 ja känny toimii yhä...

.

Kiitos uuden kokonaamamaskini, ei tarvinnut pelleillä putken kanssa.

Julkaisukelpoisuudesta en niin tiedä - mutta oli kyllä huikeaa.

Yksi huippubongaus oli albiinomanta, mutta ne kuvat ikävä kyllä niin epäselviä,

että näyttää enemmän meressä kelluvalta muovipussilta. 

Muovista puheenollen - sitä ei näkynyt missään ja olen niin onnellinen ja ylpeä

Galapagoksen suojelusta. Pitkästä aikaa siistein paikka - olisi meillä suomalaisillakin oppimista.

Yhden yhtä roskaa ei kaduilla ollut asutuillakaan saarilla ja me kiersimme kyllä pyörillä ne takakujatkin- eli "tutkimusalueemme" oli kattavaa!!

Sen sijaan tällaiset isommat kaverit oli kyllä valloittaneet puistonpenkit,
ravintolassakin oli eläimellistä seuraa, eikä rapputreenejäkään tarvinnut yksin vetää.

Mieluummin näitä ihanuuksia kuitenkin ihasteli luonnossa

Käsittämättömintä oli kuitenkin eläinten luottamus ihmisiin
- ihmisiin, jotka eivät olleet koskaan hätyytelleet heitä! Meillä oli tuo kahden metrin lähestymiskielto, mutta sama ei pätenyt toisin päin - uteliaisuus kaksijalkaisia nisäkkäitä kohtaan oli jotain ihan ihmeellistä - linnuillakin!! 

Sopusointu luonnon kanssa - hiljaisuus ja aivan kuin eläimistökin olisi tullut seuraamaan kanssamme auringonnousuja ja -laskuja.

Aivan ihanaahan näiden rakastuneiden parien kanssa oli viettää Ystäväpäivää!!

Rakkautta oli todellakin myös ILMASSA!

 1978 Galapagossaaristo liitettiin Unescon perintö- ja suojelukohteeksi.
Syy oli selkeä, sen lintu-, matelija-, eläin- ja kasvipopulaatio oli syrjäisen sijaintinsa ansiosta
kehittynyt niin endeemiseksi-uniikiksi koko maailmassa. 
Galapagossaaria ei siis syyttä sanota koko maailman aarreaitaksi. 

Kuuluisa luonnontieteilijä Charles Darvin löysi Galapagossaarilta
maailmaa mullistavia tietoja evoluutioteoriansa kehittämiseen.
Siksipä parikin Darvinin patsasta on saanut komeat paikat San Cristopalin saarelta.

Galapagossaarista tullee ensimmäisenä mieleen jättiläiskilpikonnat

ja kyllähän sieltä niitäkin löytyy. Ja niiden eteen on tehty huikeaa suojelutyötä- samoin kuin Seychelleillä, jossa me itseasiassa näimme vieläkin suurempia ja harvinaisempia jättiläiskilpiokonnia, albiinoja ja 15 eri alalajia, mutta totta - arvokasta työtä tehdään Galapagossaarillakin uhanalaisten lajien suojelemiseksi.

Silti itselle ihmeellisempiä olivat monet linnut, kuten suloiset sinijalka- ja naamiosuulat.
Sydän"helttaiset" Kuningas- ja keisarifrekatit, galapagoksen pingviini, lentokyvytön merimetso
ja maailman ainoa päiväpöllö - joka asustaa enää yhdellä saarella, Genovesalla ja syystä,
ettei siellä ole sille yhtäkään vihollista. Näin se voi muiden lintujen tapaan elellä rauhassa päiväsaikaan ja nukkua öisin... eikä päinvastoin, kuten muut lajitoverinsa.

En todellakaan ole mikään lintujen bongailija - tuntija, mutta jotain jäi mieleen. 
Lukuisat maa- ja merileguaanit ja iguaanit olivat myös kiehtovia...
Niitä oli mukavaa "syöttää" kaktuksenkukkasilla
joiden luonnollista putoamista ne olivatkin tulleet odottamaan kuin hanamia konsanaan!

Pelkäsin tallovani maaleguaanien päälle - sillä ne olivat aina niin ympäristönsä värisiä, 
että huomasin ne vasta kun ne liikkuivat. 

Jos eläimistä oli kiehtovaa, niin kyllä oli kiehtovaa myös tuhkanmuodotamat "vuoret"/kalliojärkäleet.
Niistä kaksi huikeinta mainiten, Noitavuori ja Nukkuva Leijona, eli Kicker rock.

Aika lähelle päästiin jo Zodiac kumiveneillä

mutta pakkohan niitä oli päästä tutkimaan lähempää.

 - eli seuraavaksi snorklaamaan ja uimaan.

reisun ehkä kovin treeni oli toiseksi viimeisenä päivänä, kun venekuskiksi ja oppaaksi sattui varsinainen triatlonisti - joka luuli kai meidänkin olevan yhtä hyvässä kunnossa. 

Kyllä sitä aika pieneksi itsensä tunsi 153m merenpinnasta korkean järkäleen vieressä, 

varsinkin kun mainingit kuljetti välillä takaisin saman matkan,
minkä oli eteenpäin päässyt.
Rakastan avomeriuintia, mutta kyllä 2h15min kohdalla tuli raja vastaan 
 - ja pakko oli pyytää jo, että missä se meidän paatti mahtaa olla!!

Tällä reisulla tuli kyllä uitua ennätyspaljon - useita tunnin-puolentoista lenkkejä
tehokasta treeniä sekin.

Laavan muodostamien tunneleiden tutkiminen oli myös hauskaa.
Kuvaan oli vaikeaa vangita 2kerroksista tunnelia... laava oli ehtinyt kovettua muodostaen alemman tunnelin, kun uusi vyöry sai aikaan sen päälle toisen tunnelin....
Pisin tunneli, jonka vaelsimme oli 70m. Huikeaa!!

Kiitos halaukset vielä näille uniikeille saarille - joista 11 kiererrettiin.

Cevicheä Galapagoksen tyyliin - nyt osataan sekin!!