A-Z aakkosmatkan The End!

Ja tässä ne nyt ovat,
76 elämäni pienimmässä koossa tehtyä skräppäystyötä,
eli seikkailuja maista/kaupungeista A-Z vuosina 1963-2021!!

"Matka" tuntuu pitkältä skräpätenkin. 4 kuukautta selaten vanjoja albumeita ja muistoja
facen Taiteillen luovasti ryhmän A-Z haasteeseen, joka haastoi minut todella
- mutta ihanalla tavalla !!

Viimeisimpänä, muttei todellakaan vähäisimpänä
New Zealand!!

Se ansaitsee kyllä useampi sivuisen pikkukameran, sillä oli maana niin monipuolinen 
ja jätti uskomattomia muistoja sydämeen!!

Auckland herätti meissä heti seikkailumielen...
jos kerta oli mahdollisuus ensin kävellä huikealla tornin avoulkotasanteella, niin tietenkin teimme sen!!
Kierros kesti noin tunnin ja samalla oli aikaa miettiä, että tulemmeko alas samalla hissillä,
jolla menimme, vaiko muutamassa sekunnissa hypäten???
Hmmm... hyppy voitti ja se onkin meidän kummankin yksi elon huikeimmista kokemuksista!!

On muuten eteläisen pallonpuoliskon korkein mahdollinen paikka josta hypätä 192m
- se tunne, kun pilvenpiirtäjien katot ovat alapuolellasi!!

Aucklandista matka eteni tutkimaan pohjoissaarta tarkemmin, sen sademetsiä,
kuin tuliperäisiä alueita höyryävine järvineen, geysireineen ja tulihan sitä uituakin
varsin kuumassa +43 asteisessa rikkilähteessä  

Eteläinen saari vei kyllä lopullisesti sydämen, kiiltomatoluolineen, 
Taru Sormusten Herrasta maisemineen elit oikeasti kuin hetken satua.
Niitä meisemia oli mahdoton vangita kuviin - onneksi ne jäi sydämeen!!

Rotoruan Maoreiden luona vierailu. 
lammasfarmit käsittämättömän viisaine koirineen, pingviinit, kiwi-linnut ja tuoreet kiivit.
Kokemusten luettelo on pitkä ja oikea albumi tästä Oceanian seikkailusta on 9cm paksu!! 

Kiitos New Zealand - annoit meille niin paljon muistoja!!

Ja näin siististi ne menevät laatikkoonsa!!
Ja voi... kyllä sinne mahtuu vielä paljon, kun vain pääsisi taas seikkailemaan uusiin ennen käymättömiin maihin ja kohteisiin - sitä odotellessa!!

Ja ISO kiitos kaikille, jotka ovat matkaani jaksaneet seurata kyllästymättä pikku kameroihin
- kommenttinne ovat kannustaneet ja tuottaneet suunnatonta iloa jo matkan varrella!!

W-X-Y

TuplaW pisti miettimään... 

sillä tämän pirskatin koronan vuoksi emme ole päässeet haaveilemallemme 
Walesin vaellusmatkalle.... sillä lentomme Manchesteriin peruuntuivat.
Olin jo hankkinut tuon matkan albumia varten 
Liisa Ihmemaassa paperikon taustoja varten,
koska Manchesterista oli suunnitelma jatkaa Llanddudnon kaupunkiin.
Sinne samaiseen idylliseen pikkukaupunkiin, jonne aikoinaan
saapui kesälomalle vanhempiensa kanssa tyttö nimeltä Alice!
Siitä lomasta seurauksena maailmankuulu klassikkokirja Liisa Ihmemaassa.
Ehkä mekin vielä joskus pääsemme tuonne Ihmemaahan
- joten tässä on pieni albumipohja jo valmiina.

Meillä suomalaisilla harvemmin käytettyjä kirjaimia X
löytyy reittiemme varsilta vain yksi - keskeltä Kiinaa Xi'an.

Sinne kyllä todellakin kannatti matkata luotijunalla, keskelle Ming- ja Qing dynastioiden aikaan rakennettuja huiketa keisarillisia  terrakotta-armeijoita!!
Aivan käsittämättömät löydökset maanalta ja kun itse pääsi kävelemään niiden kaivausten keskelle ja näkemään ne luonnollisessa koossaan, niin tämä oli kyllä niitä kerran elämässä kokemuksia!!

Xi 'an on ollut keisarillinen pääkaupunki yli tuhat vuotta,
13 dynastian ajan, perustamisajankohtana pidetään 202 ennen ajanlaskua.
Xi'anissa on myös Kiinan ainoa ehjänä säilynyt yhtenäinen kaupungin muuri.
Upea kaupunki, jossa tunsi olevansa kuin aikamatkaaja!  

Kiinasta paluu kotimaahan ja yhteen sen miedän perheessä käydyimpään kohteeseen Porin Yyteriin. 
Kuten jo monessa "kamerassa" on esiintynyt mieheni ja varsinkin poikamme leijansa kanssa,
niin syy matkustaa Yyteriin se oli kymmeniä, ellei satakin kertaa... 
Sieltä on ihania kesäisiä muistoja, ensimmäinen lapsenlapsikin sinne raahattiin 3viikkoisena!

Tuoreimmat kuvat ovat kahden viikon takaa.
Nyt nämä niin usein koetut hiekkadyynit on tutkittu myös maastopyörillä.
laji, johon minäkin hurahdin reilu kuukausi sitten....

Kannessa olevassa pikku tagissa on oikeasti Yyterin hiekkaa...
simpukat tosin ovat jostain vanhasta koristeamppelista. 

Yyteri kortin liitän mukaan
TheMaleroom-150-Water/beach haasteeseen

Häämatkat

Me olemme ne vanhemmat, jotka tuppautui mukaan myös lapsensa häämatkalle!
Klups... 
Kuvasin yhdessä vielä nämä kaksi häämatka kameraa,
vaikka oma häämatkamme onkin postattu jo aiemmin, Turkki

Ovela häälahja keskimmäiselle lapsellemme
- lentoliput neljälle Vietnamiin, hänen puolisonsa ja ihanan vävymme kotimaahan 
sisälsi siis mukaan appivanhemmat!! Hih...
No, onneksi vain Saigonin, eli Ho Chi Minhin osalta:
nuoret lähtivät kiertämään Pohjois-Vietnamia ja me "vanhukset" itseasiassa kokemaan
ensimmäinen kunnon rinkkareissumme matkaten yöbusseilla paikasta toiseen. 
Vietnamin yöbusseille ei ole kyllä vertaa... 
pikkuruiset kuvat ei kerro kunnon totuutta, miten hienosti penkit taittuivat edellisen penkin alle muodostaen kunnolla 190cm piktän makuupaikan viltteinen ja tyynyineen. Takatilassa oli jopa kolmen nukuttava kunnon "jenkkisänky", sielläkin nukuimme kerran Puolalaisen nuoren tytön kanssa.
Uusi kokemus hänellekin... kuulemma vain nuoria tavannut näissä busseissa,
hih... rikoimme rutiineita!! Onkohan meillä jäänyt nuoruus elämättä, kun yhä näin "seikkailuttaa"
- vai onko se seikkailuvietti jäänyt vain päälle?? 

Saigonin sykettä hurjan liikenteen kera, jossa nuorten tai lähinnä vävyn piti näyttää mallia miten niistä kaaosmaisista suojateistä pääsee koskaan yli.
Sotamuseo oli koskettava ja maisemat huikeat Bitexco towerista! 

Ensimmäisellä yöbussilla matkasimme rannikkoa pisin Nha Trangin kaupunkiin,
suosittu lomakohde, joka tulvikin venäläisturisteja ja ei muutoin olisi kuulunut edes reittiimme
- vierastamme turistikohteita, mutta siellä sijaitsee Vietnamin Disneylandiksi kutsuttu
huikea Vinpearl Land huvipuisto Hon Trein saarella,
jonne matkataan uskomatonta köysirataa pitkin kondooleissa!!

Huvipuistopäivän jälkeen nukuimme vain yön vaatimattomassa 7€majoituksessa
(siis todellakin meiltä kahdelta) - muutoinkin Vietnam oli uskomattoman edullinen maa.
Päiväbussille keskemmälle vuoristoon Da Lattiin, jossa oli yksi kohde The Grazy House,
jonka halusin ehdottomasti nähdä... Vietnamia googlaillen tuo pomppasi aina esiin ja en edes tiennyt, että se on samalla hotelli... vaan luulin vain nähtävyydeksi.
Mutta kun Bookingin sivuillakin tuli esille Grazy House,
niin minähän tilasin sieltä meille huoneen ja oikein Honey Moon sviitin
- se taisi maksaa parilta yöltä jopa 60€ (hui-kallis muihin majoituksiimme nähden,
mutta todellakin sen arvoinen!!)
Da Lat oli aivan uskomattoman upea paikka, mutta niin monta astetta viileämpi siellä vuoriston keskellä ja varsikin kun sateet tulivat aina illalla ja huoneessa ei tietenkään mitään lämmitystä,
niin meidän oli pakko jatkaa matkaa parin yön jälkeen.
Kaikki vaatteet yhtä aikaa päälläkin oli öisin kylmä!

Eli palasimme takaisin lämpimälle rannikolle ja kehuttuun Mui Neen kaupunkiin...
pari yötä taas ensin, mutta olikin otettava toiset kaksi lisää - siellä nimittäin riitti nähtävää ja seikkailtavaa punaisine, sekä valkoisine dyyneineen, jokivaellusta, lootuksenkukkajärvi, mönkkäriajelua ja pelkkä ranta 22km valkoista hiekkaa kävellä se puolimaraton...
Sinne jäi iso palanen Sydäntä!!
Yksi maailman kauneimpia paikkoja meidän näkemistä!

Lootuksen kukkaa tuli vielä syötyäkin
- Vietnamilainen keittiö saa myös täydet 10pistettä meiltä. 
Ihana vävymme äiti, on myös opettanut minua vietnamilaisen keittiön saloihin
ja niitä tulee tehtyä itsekin säännöllisesti!
Kiitos rakas vävy, ilman sinua tämä matka ei olisi ollut näin upea...
saimme myös tavata muutamia sukulaisiasi!!
Sinä osasit suositella meille paikkoja, joita ei turistioppaista löydy!!

T - U tuleeko valmista?

Vihdoinkin olen "matkustanut" aakkosten loppupuolelle.
Tuntui, ettei nuo Ässät meinanneet lainkaan loppua
- eli matka ei edennyt!!
Tosin vähissä alkaa olla päivät tämän haasteen päättymiseenkin
31.5.2021... siintää jo kolmen päivän päässä - Klups!!!
Taiteillen luovasti faceryhmän Matkalla A-Z haaste starttasi 1.2.
... eli tässä ollaan oltu matkalla NELJÄ KUUKAUTTA!!
Pohdin jo tuolloin, että kannattaako lähteä mukaan,
että ennätänkö.... kun Esther vastasi, että aikaa on toukokuun loppuun...
niin ajattelin, et kyllähän sitä siinä ajassa....
Kiiru viel tulee, mut ilman haastetta näitä ei olisi koskaan syntynyt....
ja on näitä kyllä jo nyt ihana hiplata ittekkin.... 74 valmista!!
Ja viimeiset (jo työn alla) syntyy viikonlopun aikana!!

No, vuosikymmenethän tässä onkin "matkattu",
näitä meidän reisuja vuodesta 1963 tähän vuoteen....

Kun on T:stä kyse, niin rakennetaas ensin legoja!
Niiden vuoksi matka suuntasi Tanskaan 1998.
- Lapset olivat sopivan ikäisiä ja osui yhdelle Euroopan asuntoauto kierrokselle
niin sopivasti matkanvarrelle.
Upea kokemus oli kyllä aikuisillekin!!
Aivan käsittämättömiä legorakennelmia!!

Thaimaassa on tullut käytyä useammin, 
Bangkok sai oman kameran, sillä

olisi ollut mahdotonta mahduttaa kaikkia kohteita samaan.

Humoristisimmat hetket vietimme Apinavuorella Hua Hinnissä,
kun suorastaan röyhkeät apinat niin koomisesti iskivät avolava pakettiauton lavalle jätettyihin eväisiin... kebapit avattiin papereistaan oikeaoppisesti
ja sipsipussista luettiin kenties kalorit tai e-koodit ennen auki repimistä!!
Auton omistajat eivät kyllä lainkaan innostuneet palatessaan autolle,
kun me muut turistit vain kuvasimme!!

Viimeisimmällä Thaimaan reisulla oli mukana jo vanhimman tyttären poikaystävä (2007),
joka on ollut pian kymmenen vuotta virallisesti vävymme. 
Se oli kyllä ihana reisu Krabille ja sen ympäristön seikkailuihin.

Keväiset Tsekin kuvat on lähestulkoon vain Prahasta - yhden junamatkan teimme johonkin pikkukaupunkiin, jota en nyt googlemapsinkään avulla löytänyt... 

Siltoja, kirkkoja, jokilaivoja, linnoja, historiaa...
niitä oli tämä pitkä viikonloppumme pullollaan!!

Ja pullossa (&tuopissa) mieheni makuun 

todella hyviä tsekkiläisiä oluita!

U-irjaimen kera Unkariin 
ja todelliseen vauhdinmaailmaan Formulakisoihin, 

joita on pidetty tavallaan Suomen osakilpailuna, ainakin silloin Mika Häkkisen aikaan.... 

Ehkä meitä suomalaisia kannattajia on ollut siellä aina niin lukuisasti... helppo ja edullinen matkustaa,

 halvat lennot ja kyllä se asuminenkin 

on siellä niin edullista.

Mutta Formulaliput oli kaikkea muuta kuin edulliset...
mietin ihan kaksi kertaa, että raskinko leikata lipuista hologrammit tähän kamera-albumiin.
Mutta mitä niitä "hilloamaan" laatikossa, 

joten toinen kisanauhakin sai antaa palan kangastaan.
Itseasiassa tykkään tästä juuri näin eniten...

 se oli upea matka, todellinen formulamatka!!
Pitkässä viikonlopussa ei Unkariin ehditty enempää tutustua, vain Budapestiin.

 Sitä kyllä kolusimme ahkerasti, linnat, kirkot, jokiristeily ja yksi mielenkiintoisin oli metroajelu Euroopan vanhimmalla linjalla Line One, joka rakennettu 1896!!!

Viimeiset Ässät ”hihasta”

Viimeiset Ässät vedetään hihasta...
eli Senegal, Singapore ja Sri Lanka

Senegalissa seikkailimme samalla kertaa kuin naapurimaassa Gambiassa

Rakastin Senegalin luontoa, sen jättiläismäisiä elefantin jalkaisia puita,
mangrovemetsiä ja -suistoja.
Vaaleanpunaisia auringonnousuja ja hassua/julmaa sarvikuonoa Keviniä, joka oli naaraansa tappanut!
Ilman Keviniä safariajelu sen sijaan oli aivan onneton verrattuna Serengetin alueisiin,
joista kuvia Kenian postauksessani.
Se oli lähinnä selviytymistä kauhean heinäviidakon läpiajosta jeepillä
pienten kärpästen näykkiessä ihoa jokapuolelta - aurinkolasit sai onneksi silmien suojaksi!! 

Singaporessa pidimme ns. lepotauon matkalla Oceaniaan.
Sieltä kautta ne lennot sujuvimmin Suomesta saa.
Vain yhden yön pysähdys, mutta aika mukavasti siinäkin ehti pintariipaisun ottamaan irti.

Kadut olivat täyttyneet Thaipusam-kulkueista;

aivan käsittämätön juhla ja ne rakennelmat, jotka lävistyksin olivat kantajiensa kehoihin kiinnitetty!
Auts-auts-auts....
Tämä oli todella kerran elämässä kokemus, joten googlatkaa Thaipusam.

Kulkueista selvittyämme tiputimme rinkkamme majapaikkaan ja jatkoimme suoraan Singaporen mielettömään Kasvitieteellisen puutarhaan

ja sen Orkideaosastoon - sitä olisi voinut tutkia koko päivän tai kaksikin....
mutta olihan se ehdittävä vielä kuuluisaan Raffles hotelliin 
nauttimaan aidot Singapore Slingit

Seuraavaan päivään jäi itse kaupunkiin tutustuminen ja herra Rafflesin "moikkaaminen".
Hän on perustanut koko kaupungin/maan.
Päivä oli pitkälle sumuinen, joten kuvat ovat mitä ovat... mutta muistoja herättävät silti.
Illan kruunasi näkymät GuocoTowerista, mieltön ostoskeskus jossa oli oikeasti pidettävä Sporttracker päällä, ettei eksy ja ennättää vielä illan lennolle.

Sri Lankan matkamme teimme juniorimme harrastuksen, leijasurffailun merkeissä.
Se harrastus onkin tuonut elämäämme paljon tuulisia rantoja ja mielenkiintoisia kokemuksia,
kuten Beruwelassakin.
Liekö uudenvuoden raketeista jäänyt rannalle joku kipinä, vai mikä suorastaan sai
uudenvuoden päivänä pojan leijan "räjähtämään" - yli kymmensenttinen aukko, johon ei 
rantasurffareiden "Jeesusteipit" auttaneet kuin hetken...

vaan yksi surffari tiesi ompelijan, joka oli monta leijaa pelastanut sitten tsunamin....
eli muuta kuin ahtaaseen tuk-tukiin ja ties minne "hornantuuttiin" ajoimme...
Leija kainalossa ja kyllä vain oli niin taitava "Singerin-käyttäjä"
(poika seurasi silmä tarkkana vieressä pelon sekaisin tuntein).
Ompelija laittoi jotain omituista mustaa tököttiä, kuin pikeä ja sitten sur-rur-sur-rur....
se leija on siitä kohtaa ehjä vieläkin ja antoi jatkaa kiteilyä koko loppuloman...
Ehkäpä pisimmät siivut, n. 24 km rantaviivaa... ja mitäs muuta äiti teki kuin kuvasi!!

Ja ehdittiin paljon muutakin kuin surffata, tutustua paikallisiin eläimeen kirjaimellisesti 
"kädestä pitäen" ja Snooker-mestaria alkoi paikallinen goutsi pojastamme koulimaan
- Jeren löysi joka ilta hotellin kellarista, saattoivat pelata useamman tunnin

Sri Lankan seikkailu oli kyllä muutoinkin Seikkailu Isolla ÄSSÄLLÄ.

Paikallisjuna oli todella kätevä tapa tutkia länsirannikkoa ja matkanvarrella näki kyllä rannikon
ja Tsunamin jälkeistä elämää tai sen rakentamista takaisin todella AIDOSTI ja läheltä. 
Majailimme Bentota-Beruwelan alueella ja eteläisin, jossa surffailimme oli Hikkaduwa.
Tsunamin jälkeen valtio kustansikin kansalaisille ompelukoneita, joilla "rakentaa" takaisin elinkeinoaan... kyllä me osuimme jälleen kerran niin aitoon/oikeaan kokemukseen leijoinemme. 

Pohjoinen puolisko jäi tutkimatta, sillä kävimme vain pääkaupungissa Colombossa saakka.
Se onkin elämässämme yksi hurjin päivä...
nappasimme tuk-tuk diilin jo juna-asemalta koko päiväksi.

Ja kyllä paikallinen tietää minne kannattaa viedä ja mitä näyttää...
liikenteen runsaus ja isojen kuorma-autojen välissä välillä kahdella renkaalla huristeleva tuk-tuk sai kyllä rystyseni valkoiseksi... oli pakko pitää mutkissa kunnolla kiinni!
Elämämme parasta vuoristorataa ja huvipuistoa muutoinkin useamman tunnin ajan...
tuon päivän me kaikki kolme muistamme ikuisesti!!
Ei siinä vauhdissa renkaatkaan kestäneet, niitä piti paikata kahteen otteeseen.
Nyt naurattaa, silloin välillä pelotti... mutta hauskalla tavalla!!