Ilmeikkäät I-maat

Ilmeikkääseen Irlantiin tutustuminen alkoi Dublinista
- perunaruton, suuren nälänhädän (1845-1852) muistomerkiltä. 
Seitsemän vuoden aikana Irlannin väkiluku väheni 8milj. -> 5miljoonaan.

Trinityn yliopiston kirjastossa tuli kuin live fiilis Harry Potter elokuvasta,
näin jo noiden ikivanhojen kirjojen lentelevän ilmassa. 
Aivan käsittämätön paikka, jota oli mahdottomuus vangita kuviin. 

Katujen kukkaloistot olivat käsittämättömiä...
isäntä tutki kastelujärjestelmiä ja lupasi toteuttaa vastaavan meidänkin terassin amppelikukille, 
hmmm. vuodet kuluvat, mutta vielä ei kukoista kukkamme samalla lailla.
The Temple Bar:ssa tietenkin aidot&oikeat Guinnesit...
ja Guinnes panimolla&towerissakin kävimme 

Marraskuinen Islanti näytti meille luonnon voimiaan.
Jännitimme jo lentokoneessa, että pääsemmekö lainkaan laskeutumaan
- sillä lentokenttä oli suljettu, tuuli puhalsi yli 35m/sek.
Laskeutumislupa saatiin

 parin ylimääräisen kierroksen jälkeen, mutta koneesta ei ollut mitään asiaa ulos
50min odotuksen jälkeen tuulta vastaan taistellen henkilökunta sai putken koneen oviaukolle.
 

Vaikka satoi ja myrkysi, niin seikkailimme kaikki mitä aioimmekin...
Kultainen kierros, sininen laguuni, Viti-kraateri, penismuseo, observatorio
ja tietenkin itse Reykjavik kirkkoineen kujineen ja pannukakkuineen.

Ei ole huonoja säitä, on vain huonoja varusteita... mutta meillä ei ollut edes niitäkään...
ainoa josta kastuin, oli oikean käden hiha... kuvasin niin innokkassti, että kun käsi oli pystyssä tuon tuosta, niin hihan suusta vesi pääsi valumaan sisälle - hih.

Itävaltaa on huristeltu ristiin rastiin eri vuodenaikoina. 
Eniten näimme 1998 kun kiersimme Keski-Eurooppaa ystäväperheen kanssa asuntoautoilla.
Olipa hauska palata kuvamuistoihin vuosikymmenten taa...
kun valikoin mitkä kuvat liitän tähän pikku albumiin, 
toisen kerran Itävaltaan menimme laskettelemaan 2016
Viimeisin reisu Itävaltaan oli 2019, vaellusmatka 
"Sound of music" .maisemissa lehmänkellojen säestyksellä.

Italia, tai lähinnä Milanon lentokenttä on ollut useamman kerran välietappi lennonvaihtoineen
mutta itse maa on muutoin tutkimatta tarkemmin.

Tammikuinen 2019 matka Dolomiiteille on ainoa
ja se meni pääosin laskettelun merkeissä, mutta yhden vaelluksenkin teimme.
Kyllä oli rankkaa umpihangessa yli 2,5km korkeudessa...
ainoat kanssa kävelijät olivat olleet jäljistä päätellen vuoristo vuohia...
Talvinen tarpominen kuitenkin sytytti kunnon kipinän palata alppimaisemiin kesäkelissä ja niipä kotiuduttua tilasin uudet lennot heinäkuulle...
Palasimme alpeille 6kk kuluttua ja vaelsimme 4. eri maassa.
Niistä reisuista omissa aakkosissaan, L, S kohdalla lisää
esimakua tuossa ylempänä Itävallan kamerassa: Lünersee ja Schönenbach