Menolipulla Itä-Aasiaan

Niin helposti ja ihanasti onnistuneet aiemmat
seikkailut Maailmalle ovat tehneet
entistä rohkeammaksi.

Sitä uskaltautuu matkaan jo pelkällä menolipulla!
Varsinkin kun halvalla sen menolipun saa....
Olympialaisten jälkeen oli tosiaan tarjolla ihan mielettömän edullisia lentoja Souliin...
meno-paluitakin, mutta kun meidän suuri haave oli päästä käymään myös Japanissa varsinkin Hanamin (kirsikankukka-sateen) aikaan, niin eipä sitten menopaluuta varattu...
Kai sen paluulipun jostain päin Japaniakin saisi... 

Etelä-Korea yllätti todella positiivisesti. Aivan uskomattoman siisti ja kehittynyt maa.

Loppujen lopuksi kun sinne Japaniinkin päästiin, niin Japani jäi mennen tullen kakkoseksi.

Molemmissa maissa suut lohsahti auki teknologiasta. Konetekniikka ja varsinkin itseä kiinnostavat lääketieteelliset tutkimukset nanoteknisin pienoisrobotein ovat matkalla verisuonistoon poistamaan kolesterolia ja infarktien aiheuttamia tukkeumia kuin paikalliset luotijunat.

Mutta itse ihmiset Japanissa elävät varsin "takapajuista" elämää,
jossa mm. vuokrat ja palkat maksetaan pääsääntöisesti käteisellä.
Pomo on "jumala" - työ tärkeintä!

Luotijunat 新幹線 Shinkansenit liikkuvat keskimääräisesti 2sekunnin virhemarginaalilla vuotuisella tasolla mitattuna, mutta silti jäi olo, että juna meni jo....
Japanilaisia itseään ei vaan päästetä mukaan!!" Tärkeintä ja arvostetuinta on TYÖ, syntyvyys on laskenut jo alle yhden... itsemurhaluvut pysyvät huipussaan, vaikka valtiolla sama tavoite vähentää sitä 30%:lla on ollut jo useamman vuoden!

Koreassa ihastuin ensimmäisenä upeisiin 

"tikku-ukko-kirjaimiin", jotka olivatkin tavukirjoitusta Hangulia (한국어) Hih... tuli hieman  opiskeltuakin, mm. tuo O (ympyrä sanan alussa tarkoittaa, että sana alkaa vokaalilla)

Itseasiassa tavut koostuvat vain 24 kirjaimesta, jamoista,  joista 14 on konsonanttia
ja 10 vokaalia.
Jos vielä joskus innostun opiskelemaan jotain kieltä, niin se on Hangul.

Ihastuimme Souliin heti ja paikallinen matkatoimisto teki kaikkensa, että hullujen suomalaisten toive päästä käymään myös Pohjois-Korean puolella toteutuisi.
Ja toteutuihan se...

Tuntui kyllä loppujen enemmän farssilta ja
siltä, että molemmat Koreat osaavat ottaa kaiken turisteista irti....
Päästiin jopa maanalaisiin tunneleihin, joita Pohjois-Korealaiset ovat kaivaneet satoja kilometrejä raja-alueille.... Vaikuttavaa sinällään.... mutta silti eniten kosketti aitojen oikeiden ihmisten jättämät rukousnauhat rajalla ja yhä poskille valuvat kyyneleet, joita näki paikallisten silmissä, kun omat rakkaat läheiset ovat tavoittamattomissa rajan takana. 

Niin ihana kuin pohjoisempi osa Etelä-Koreaa olikin, 

niin koko reisun ISOin palanen sydäntä
jäi eteläisimpään Busanin kaupunkiin...

En ole koskaan nähnyt kauniimpaa, vaikuttavampaa kaupunkia vaikka siellä yllätti todellinen hurrikaani ja emme päässeet edes aikomallamme lautalla yli Japanin puolelle Fukuokaan...

Sen päivän kaikki lauttayhteydet peruttiin ja saimme jäädä Korean puolelle ihastelemaan tyrskyjä,
jotka todella kasvoivat JÄTTI-tyrskkyiksi...

Pahimman kaatosateen vietimme Korealaisessa kypylässä; hih; hauska kokemus sekin ja enpä ole koskaan syönyt mitään yhtä kaunista kuin nämä syötävin kukkasin koristellut voileivät!

Myrskyn laannuttua matka taittui kolmessa tunnissa Japanin puolelle Fukuokaan,
johon oli pakko pysähtyä ihan vaan nukkumaan muutamaksi tunniksi, jotta matka voisi jatkua luotijunalla kohden yhtä odottamaani kohokohtaa Hirosimaa ja Miyajiman saarta,
jossa vaikuttava atomipommin muistomerkki:merestä nouseva punainen Rauhanportti sijaitsee.

 Tämä päivä oli todella vaikuttava!!

Legentaarisen sushin alkuperänä pidetään myös Hirosimaa 

Sillä Misago-lintu ミサゴの鳥tapasi kantaa pitkässä kapeassa nokassaan kalasaaliinsa
aurinkoiselle kivelle nokkien sen tiiviiksi kasaksi ja odottaen, että merivesi suolaisi sen ja säilyttäisi ruokaa myös "pahan päivän varalle", mutta myös paremman maun toiveessa.
Fiksu lintu....

Alkuperäisen 鮨 Sushi paikan löytäminen ei kylläkään ollut kovin helppoa, kun katunäkymänä oli muutama "lakana" heilumassa oven yläpuolella... ei mitään ravintolaan viittaavia merkkejä.

Silti aidolta oikealta suhki-kokilta vaaditaan vuosien kokemus veitsenkäyttöön...
ja kyllä sitä oli upeaa katsellakin... tämä kolmikko osasi hommansa....
ja aah... Misago-linnun nokasta tullut Soijasoosi oli myös omaa luokkaansa!

Hirosimassa myös selvisi, että meidän ei tarvitse mennä takaisin Souliin,
vaan kohtuuhintaisset paluulennot varattiin Tokiosta!!!
Elämä on seikkailua ja koska paluuliput olivat vasta pitkäperjantaille,
niin oli aikaa pysähtyä Kotohiraan; kylpylöistään Onseneistaan 温泉 kuuluisaan aitoon Japanilaiseen pikkukaupunkiin.

Hih... sieltäpä löytyikin varsinainen Byjamabile paikka!! Hieno illallinen jalattomilla tuoleilla pelkät Yukatat 衣, 浴
ja nukuttiinkin Japanilaisittain Futonilla 布団
mut kun ikkunan taka kukkivat noin kauniisti kirsikat, niin olisipa siellä viihtynyt kauemminkin. Jussi oli odottanut, että pääsisi altaaseen, jossa saa sähköiskuja, mutta sellaista kylpylää emme löytäneet... kelpasi sitten appelsiinikylpykin (miesten puolella) ja naisia hellittiin oikein ruusuin....

Puhdistautuneina ja rentoutuneina ja "lattialla nukkuen"oltiin valmiit jatkamaan matkaa Kiotoon....

Luotijunalla olisi päässyt taas tosi nopeasti, mutta koska Google-seikkailuillani huomasin matkalle osuvan maailman pisimmän riippusillan
Akashi-Kaikyõ sillan (4km), niin teki mieli vaihtaa menopeliä bussiin ja pysähtyä Koben kaupunkiin. 

Syömättä jäi silti siellä paikan päällä aiottu
oluella juotettu ja hierojilla härän lihakset/liha huippukuntoon olevaa Kobe-härkää, sillä se oli vielä ylihinnoitellumpaa Japanissa kuin Suomessa!! ;)

Silta oli kyllä H-I-E-N-O kokemus, varsinkin kun pääsimme kävelemään sillan alle lasipohjalle ja kuvaamaan uskomattoman kaunista maisemaa korkeuksista! Jospa olisi saanut vielä hypätä sillalta alas kohti merta benjin... mut EI!!

Matkamme eteni Kiotoon ja vaikka matkalla oli bongattu jo paljon niin luumun-, kirsikan- kuin magnolian kukkasia, niin vasta Kiotossa varsinainen Sakura 桜
suorastaan puhkesi kukkaansa!!

Ja Tokiossa koimme suu ällistyneitä miljoonien  "Japanilaisten hulluuden" kirsikan kukkasiin
Kyllä meilläkin teki mieli kävelemään jokivarsiin ja puistoihin,
joiden reunoja somistivat todella vanhat ja puolelta toisella taittuvat kirsikkapuut
- kertakaikkiaan upea näky! Kuin lunta puissa - niin valkoisina,
mutta maa "sinisenä" pressuja ja suuria työporukoita, perheitä....
jotka viettivät puistossa "kahden viikon Wappua" Hanamia 花見
ihaillen kukkasia ja odotellen niiden "lumisadetta" hanafubukia 花吹雪
Siitä saatiin pientä esimakua Tokion National parkissa,
jossa ihmisset suorastaan kirkuivat tuulen puuskan tullessa...
Olipa kokemuksia kerrakseen.... 

Tokio sykki myös suurkaupungin vilkkautta... 

yläilmoista katsellen tuntui, kuin olisi muurahaispesää katsellut.
Miehet mustissaan - tyylikkäissä puvuisaan ja valkokauluksin kravateissaan...
siitä on Japanin arki ja työmoraali tehty!

Arigatozi ありがと kiitos, opettavainen seikkailu,
mutta ihanaa tulla myös kotiin ja aloittaa valkokuva-albumia matkasta...
Tulihan noita kuvia muutama tuhat napsittua! :)
Tälläkertaa en löytänyt kummastakaan maasta albumia (tarpeeksi isoa),
joten teen albumin skräppikokoisiin sivuihin.
Onhan mulla kasa lippulappusia, karttoja ja sanomalehtiäkin, joista uusi kuvamatka voi alkaa!!
Ihanaa, pitkäksi aikaa lempipuuhaa!!