Tosiaan, voisitpa koskea ja hieman nuuhkia
- sillä tämä kortti ei nähtynä tarjoa kuin osan itsestään!
Parhaan käsityksen saat tunnustelemalla sormin sen pintoja! Taustan ”samettisen nukkamaisuuden”
sain aikaan pitkällä kokkiveitsellä rouhien kanelilla maustettua maalipintaa! Syntyi samalla vahingossa kuin ”revontulet”- kun kokkiveitsi raapaisi maalipintaa enemmänkin!
Koristeista käytin mahdollisimman rouheita materiaaleja, puu on stanssattu aaltopahvista ja senkin ruskeasta varressa on maalin joukossa kanelia. Juuttinaruaita, vanerilehdet, rouhea tuohisydän ja embossausjauheella tunnusteltavaa struktuuria sekä taivaalle sekä pikkukukkasiin lehtineen! Niistä on tämä kortti tehty!
Rakastan tehdä näitä useamman aistin kortteja! Joulukorteiksi olen joskus tehnyt enemmänkin
-mutta nyt en pitkään aikaan!
Kiitos ihana blogiystäväni, kun sain toteuttaa tämän kortin-nyt vain jännätään, että onko tämä äitienpäiväkortti-vaiko ei….
Se näet ei ole minusta kiinni-vaan postipojan työajan riittävyydestä ajamaan sitä osoitteeseen, ja vielä toiseenkin! Siksi Äitienpäivä teksti ei ole vielä kiinni…
Peukut pystyyn postipojalle!
