Sateenkaaren tuolla-vai tällä puolla

Eteläisen Afrikan Fillariseikkailumme alkoi Sambesijoelta:
Sambiasta vaiko Zimbabwesta?
No, oikeastaan molemmista, sillä rajajoen ylittävää siltaa tuli
kuljettua useamman kerran niin kävellen kuin fillarillakin.
Passikin sai kahden aukeaman verran samoja leimoja...
Viisumin douple entryä vinkutettiin neljästi... 

Victorian putouksista ei nimittäin saanut tarpeekseen - niitä olisi voinut ihailla loputtomasti
sillä ne näyttivät niin uskomattomilta joka suunnasta ja suuntia riitti.
Sillä kyseessä on maailman ainoa vesipuotus, jolla on leveyttä liki 2 kilometriä ( 1708m)
ja korkeutta yli 100m (108m)
Kohinaa, vesisumua ja virtausta riittää uskomattomat määrät 915m meren yläpuolella
- ja nyt oli kuiva kausi.

taidan olla hieman "kettumainen" - ilmankos olenkin Repolainen,
sillä tässä tulee teille samalla VÄRIHAASTE 
ja vuorossa on

SATEENKAAREN VÄRIT 

Liittyykö kenties johonkin elämäntilanteeseesi muistorikkaasti sateenkaari? 
Riittää yksikin asia, mutta voihan niitä olla useampiakin! 

Onko sulla kuvaa tuosta sateenkaaresta
 tai onko sulla jotain muuta sateenkaaren väreissä olevaa? 
Kerro/kuvaa omalla tavallasi!!

Sateenkaaret liittyivät niin oleellisesti Victorian putouksille,

sillä parhaimmillaan oli nähtävillä 8 kaarta samaan aikaan. 

En voinut siis vastustaa kiusausta heittää ilmoille
vähän ehkä kinkkisempää värihaastetta!!

(ja lupaan, että seuraavaksi on sitten vaan perinteisemmin "YKSI" väri haasteessa!!) 

Tämä oli kyllä omista sateenkaari kokemuksista huikein,
mutta eipä paljoa jää parin vuoden takainen ilta Rauman satamassakaan 

ja Forssan kohdalla ajellessa tuli kerran kuvattua tällaista maalaismaisemaa. 

Mitäs muuta mulla löytyisi sateenkaaren väreissä, no huivi.... ja töissä on yksi kuulakärkikynäkin, mutta ne jää nyt kertoman varaan ilman kuvia!!

Mielenkiinnolla jään odottamaan teidän sateenkaaria?!!

Jos haluat tutustua muihin tämän seikkailun postauksiin, niin klikkaa

Viisi maata Fillarilla

Repolainen is back!

We Did It!!
And we're here again...

KIITOS lukuisista kommenteistanne, tsempistä tätä seikkailuamme kohtaan,
sekä lukuisista VÄRIHAASTE-kopeista!!
Jatkan lukukierrosta, kun pyykkivuori madaltuu ja muutenkin saan tämän arjen tästä paremmin hanskaan ja hallintaan...

Takana on kertakaikkiaan ihan huikea kuukausi...
Varokaa vain, sillä juttua tulee riittämään kyllästymiseen saakka...
Blogi on päiväkirjani. joten pakkohan tänne on kaikki vuodattaa omaakin muistia ajatellen...

Peppu kesti reisun todella hyvin, ehkäpä jopa reisiin saatiin lisäpotkuakin...
Värejäkin tuli elämään.... kaikenlaista kirjoa siis luvassa....
eli kirjaimellisesti Repolainen is back!!
Suuren suuri kiitoksen aihe liittyy tilaamiinne kortteihin, lyhtyihin
ja muihin ihaniin näperryksiin - joita sain kevään aikana toteuttaa.
Niiden tuotto lahjoitettiin täysimääräisenä Afrikkapäivänä 25.5. 
Martti Ahtisaari Primery Schoolin tytöille Windhoekissa - Namibiassa.

720€ ei riitä ihan vuodeksi, mutta pitkäksi aikaa niillä saadaan koulutarvikkeita
- jotta tyttöjen koulunkäynti ei keskeytyisi ainakaan materiaalien hankkimisen vuoksi. 

"Piikki on auki" koko vuoden 2024 loppuun - eli mikäli vain voin tehdä toiveittenne mukaisia henkilökohtaisia uniikkeja kortteja tai muita muistamisia
- niin älkää arastelko kysyä - se tekee tästä seikkailusta vieläkin arvokkaamman... 

On itsellekin jotenkin ihan käsittämätöntä, että kaikkein rakkaimmilla
ja mieluisimmilla harrastuksillani (askartelu ja pyöräily) voi edes pienimuotoisesti
tehdä hyvää - niin onhan se jotain ihan uskomatonta!! Siitä kuuluu kiitos teille!!

Vierailu koululla oli kertakaikkisen hurmaava.
Lapset olivat pukeutuneet parhaimpiinsa juhlapäivän kunniaksi! Laulu ja ilo raikui!!
Olemme ikuisesti kiitollisia ja onnellisia tuosta päivästä!!

Mutta nyt ensimmäiseksi palataan fillarin satulaan.

Perilläolo päiviä Afrikassa kertyi 24, joista 17päivää vierähti paljolti satulassa.
Viisi maata ja 1101km tuli polkaistua aivan uskomattomia reittejä, polkuja, eripintaisia teitä.

Oli ylämäkiä, oli alamäkiä

Oli nimismiehenkiharaa ja suu, silmät ja keuhkot täynnä hiekkaa

Oli loppumattomasti suoraa tietä, oli mutkia

Oli usvaa, oli sumua  ja polkaistiin kirjaimellisesti pää pilvissä,
- välillä pilvien yläpuolellakin.

Eikä oltu sokerista, sillä polkaistiin sateellakin...

Oli ennennäkemättömiä liikennemerkkejä ja ne pitävät vielä paikkaansakin.

Seeproista on muodostunut voimaeläimeni
- sillä varmaan kymmeniä kertoja, kun kintuista on meinannut puhti loppua polkiessa
(ihan siis Suomessakin) on tullut todettua, eli juoksisipa edes pari seepraa...
 - piristäisi ja antaisi voimaa.

Nyt kokonainen lauma juoksi tien yli pyöräillessä
ja kaikki voimat olivat hetkessä takaisin - aivan käsittämätöntä!! 
Seeprojen voimalla jatketaan fillarointia.

Tien yli juoksenteli runsaasti myös strutseja, keihäsantilooppeja ja norsuja...
tien reunoilla pysyttelevien eläinten määrä oli vielä paljon runsaampi. 


Polkaistiin auringonnousuissa ja - laskuissa.

Polkaistiin porukalla ja paljon myös kaksin.

Polkaistiin kertakaikkisen uskomattomissa maisemissa

Fillarikuvia riittää eestä ja takkaa...

varjoinakin polkivat yhtä matkaa!

Yksi elomme hienoimmista seikkailuista on saatu maaliin...

Fillarit on todella menopeleinä meidän juttu...

Niiden vauhti tarjoaa kyllä niin kokonaisvaltaisia elämyksiä
kaikilla aisteilla ja koko keholla. 
Ehtii nähdä, kuulla, haistaa ja persuuksillaankin "maistaa"
aivan käsittämättömiä paikkoja, jonne ei autolla pääsisi ja kävellen jaksaisi!!

Välillä vähän pisti taluttamaankin...

Jos haluat tutustua muihin tämän seikkailun postauksiin, niin klikkaa

Viisi maata Fillarilla