Elinkaaret muuttaa suuntaa

On tämä kyllä ihan uskomatonta,
että pääsen suunnittelemaan ja toteuttamaan tällaisia juttuja...

Muuttamaan omalla lempipuuhalla sekä granolalaatikon,
vanhan valokuvakehyksen, että
useammankin tytön "elinkaarta" ihan erilaiseksi. 
 

Granolalaatikko vältti pahvikeräykseen,  

ja kun Namibilaisiin kouluihin saadaan koulutarvikkeita,
niin ne mahdollistavat ettei koulutaival keskeydy ainakaan varattomuuteen jatkaa opiskelua,
niin voidaan kyllä todeta, että hyviä asioita tapahtuu ihan vaan räpeltämällä.

Itseltäni kului mukavasti muutama ilta suunnitellen,
maalaten taustaa ja sovitellen, että
miten se myslilaatikko saataisiin istumaan vanhaan valokuvakehykseen?! 
Ja saatiinhan se - se on tuo Ukkokulta ihmeellinen "sovittelija" sahoineen...

ja näin näppärästi taittuu kokoon, joka mahtuu A4 kirjekuoreen....
matkalla jo on...

Kiitollinen jälleen,
että sain viettää aikaa ideoiden ja suunnitellen jotain sellaista,
mitä en olisi ikinä osannut kuvitella tekeväni!!

Super kevät!!

On kyllä ollut SUPERkevät... 
ja sellaisena sen toivoisi jatkuvankin!!

Jos vuosi sitten into piukassa treenattiin jaksamista Malawin seikkailulle,
että voisi nauttia paikan päällä enemmän, 
niin vieläkin motivoivempaa on ollut nyt,
kun kyseessä on se mieluisin liikkumismuoto - pyöräily!

Pyhäjärvi; Yläne, Eura, Säkylä polkaistiin viikko sitten...
ja niin läheltä rantaa kuin vain suinkin pääsi... 
Hauskimmat metsäosuudet koimme Vanhalla Turuntiellä.
Pakosti alkoi miettiä millaisin menopelein siellä on aikanaa menty!!

Ukkokulta tilastoijana laskeskeli tämän vuoden fillarikilometrejä
ja tonni meni rikki pääsiäisenä,
 nyt tarttis vielä ennättää muutaman kerran satulaan, niin saataisiin se toinen tonni!
Se oli tavoitteena ennen Afrikan fillariseikkailua, mutta jäänee siitä...

Tänään polkaisen kyllä töihinkin, tai koko viikon, sillä nythän on kansallinen Pyöräilyviikko 3.5. - 12.5.

Monenmoista kisaa työnantajatkin ovat keksineet...
pyörilybingokin on jääkaapin ovessa

ja viidessä päivässä yli puolet rasteista suoritettu... eli eiköhän täyty! 

Ukkokulta on oman firmansa kilometritilastoissa kakkonen...
joku valtakunnallinen kisa kestää koko kesän (toukokuu-syyskuu)
Saisikohan mun työpaikalta siihen joukkuetta, epäilen!

Deadline treenaamiselle lähestyy tuota pikaa...
Duffelilaukut haettiin eilen jo esille:
makuupussit ja -alustat odottaa pyöräilykamaa seurakseen.

Kestääkö se pylly sittenkään kyllin

- luuleeko sitä taas itsestään liikoja, mutta sitten toisaalta "Yrittänyttä ei laiteta"
Mummin muistan aikanaan sanoneen noin
- moneenkin uuteen asiaan... kannusti kokeilemaan vaikka ja mitä!!

Viikon päästä pitää duffelit olla pakattu - sillä tuleva reitti siintää jo näytöllä...


Fillaroinnin lisäksi oltiin toisen tyttären kanssa jumppareiden maratonilla...

6h jaksettiin vetäistä tanssia, steppailla, nyrkkeillä, armyjumppaa

ja ihan perus aerobicciäkin.  Niin hauskaa!!
Alunperin piti olla molemmat tyttäret äiteen jumppaseurana - mutta...
kiireiseksi on tuo jälkikasvukin tullut.
Vanhin tytär olikin oman lapsensa kanssa voimistelukisoissa toisaalla. 

 

Upea päivä - muutama vuosi ollut taukoa, joskus tämä kuului vakiosti kevääseen!
Sitten jalkarempat paheni, mutta nyt ne on saatu taas toimimaan.

Voisitpa koskea

Tosiaan, voisitpa koskea ja hieman nuuhkia 

- sillä tämä kortti ei nähtynä tarjoa kuin osan itsestään!

Parhaan käsityksen saat tunnustelemalla sormin sen pintoja! Taustan ”samettisen nukkamaisuuden”

sain aikaan pitkällä kokkiveitsellä rouhien kanelilla maustettua maalipintaa! Syntyi samalla vahingossa kuin ”revontulet”- kun kokkiveitsi raapaisi maalipintaa enemmänkin!

Koristeista käytin mahdollisimman rouheita materiaaleja, puu on stanssattu aaltopahvista ja senkin ruskeasta varressa on maalin joukossa kanelia. Juuttinaruaita, vanerilehdet, rouhea tuohisydän ja embossausjauheella tunnusteltavaa struktuuria sekä taivaalle sekä pikkukukkasiin lehtineen! Niistä on tämä kortti tehty!

Rakastan tehdä näitä useamman aistin kortteja! Joulukorteiksi olen joskus tehnyt enemmänkin

-mutta nyt en pitkään aikaan! 

Kiitos ihana blogiystäväni, kun sain toteuttaa tämän kortin-nyt vain jännätään, että onko tämä äitienpäiväkortti-vaiko ei…. 

Se näet ei ole minusta kiinni-vaan postipojan työajan riittävyydestä ajamaan sitä osoitteeseen, ja vielä toiseenkin! Siksi Äitienpäivä teksti ei ole vielä kiinni… 

Peukut pystyyn postipojalle!

Wappu willisti wiilettäen

Wappu willisti wiilettäen & wiltillä wetelehtien

Witsit.... muistaako kukaan yhtä aurinkoista ja lämmintä Wappua?
Säitä ei tule ihmeemmin mietittyä, eikä murehdittua
- koska rakastan sadetta ja tuultakin yhtä paljon!!
Ulkoiluun ja reippailuun sopii sää kuin sää, mutta ruokailuun ulkosalla
valitsen mieluummin kuivemman kelin.
Nyt oli mahdollisuus "wetelehtiä wiltillä" ruokaillen peräti pari päivää putkeen:
ilta- ja aamupalat, brunssit ja munkkikaffetkin pariin otteeseen.

Pelkkää wetelehtimistä se ei sentään ollut.
Äidin ulkoitus picnic eväiden kera suuntasi Rauvolanlahdelle,
jonne tepasteltiin ihanan sammalkivisen metsän läpi.
Hatunnosto äiteelle - joka myös tepasteli ees-sun taa yhteensä liki 1000porrasta
ja istui laavukalliolla, jolla oli suorastaan ruuhkaa (ehkä juuri sään vuoksi)
jalat ristissä ulkoruokinnasta nauttien!!

Onnea on myös pyöräilevät ystävät!!

Niin paljon kuin nautimme kaksin polkaisuista,
niin on se ihanaa ystävien kerakin...

Fillareilla fiilettäminen pisin metsiä, rantoja, rantakallioita ja luontopolkuja...
pakosti välillä asfaltillakin - mutta aina vain kuin mahdollista, niin EI ASFALTILLA.

Wappu oli ja meni
- toivottavasti iloisesti ja itsellenne mieluisten asioiden parissa, kuten meillä!

Ystävyys on kyllä niin energisoivaa!

Ja niin osaa olla Suomen luontokin!!

Ihan Punainen

 VÄRIHAASTEeessa mennään tällä kertaa ihan PUNAISELLE 

Mitä PUNAISTA on elämässäsi - riittää yksikin asia,
mutta saa niitä olla paljonkin! Kerro/kuvaa omalla tavallasi!! 

Hih - mulla oli ja on tuolla luonnoksissa jo toinen väri valmiina teille haasteeksi, "MUTTA", 
kun Kieltenope Rita keksi tehdä näitä yhdistelmä-väri-haasteita, 
niin päätinkin muuttaa järjestystä, heh heh...

Joten katsellaas tätä juuri startannutta toukokuuta punaisten linssien läpi.

Vaatteissa olen aina rakastanut punaista - muulloinkin kuin jouluna.
Julkaistaampas nyt yksi tonttukuvakin - taidan olla 17-vuotias tuossa kuvassa,
hih... oi niitä aikoja!

Toinen kuva on puolestaan viime kesältä
- teemaisia synttäreitä tulee riittämään tällekin kesälle.
Jos viime vuonna sukat pyöri jalassa 50-luvun tahtiin
- niin nyt pitäisi taikoa ylle 60-luvun kapinallista hippityyliä, hih...
Hauskaa, ihanaa kun ystävät jaksaa järjestää juhlia,
MINÄ EN... 

vaikka kokkailu ja kaikenlainen hifistely vaikkapa punavalkoisin ruutuliinoin
luonnossakin on ihanaa, niin isompia kekkereitä en innostu itselleni laittamaan.
En halua paljon ihmisiä kerrallaan ympärilleni. 
Pienissä porukoissa yhdessäolo on jotenkin niin paljon antoisampaa
- ehtii kunnolla kuulostella kunkin uutiset puolin&toisin. 

Punainen on ruokanankin hyvää!
Punaisimmaksi keittiöpuuhissa kädet ja ympäristön saa aina punajuurta:
Sitä kuluu meillä - tässä syntymässä punajuurispagettia aurajuustolla - namskis!!

Puutarhassakin punoitti viime kesänä: ainakin pikkuisen
ja itseasiassa punainen ei kadonnut talvellakaan, kuin välillä lumen alle piiloon.

Nämä jo edellisellä vuosituhannella nykyään "keski-ikäisten" lastemme
maalaamat kertut punoittaa kesät/talvet,

Pesua ne talven jälkeen kaipaavat kyllä...
koskahan ehtisi pihahommiin?
Ulkoiltu on paljon - mutta aina omaa pihaa kauempana!!

Punaisesta tulee myös aina mieleen tämä yksi erikoisin lintu, jonka olen koskaan nähnyt...
Kunigasfrekatti (=kaappari)

Kuva piti kaivaa sopivasti Wappuunkin - sillä pullistellessaan pusii
näytti ihan ilmapallolta!

Parhaalla pullistelulla parhaat naaraat...
Erikoinen lintu, sillä vaikka elää saarilla, niin ei osaa uida, eikä edes kävellä
- lentää taitavasti ja osaa istuskella arvonsa tuntevasti pullistellen!
Helppoa oli kuvien ottaminenkin - eivät mitään pelänneet.
No - eipä Galapagoksella muutkaan eläimet pelänneet mitään... 

Ollappa niin turvallinen elinympäristö, ettei mitään tarvitse pelätä
- harvassa enää... eläimille varsinkaan.  


Toimitiloissani on myös paljon punaista - toki muitakin värejä!!
Niin paljon kuin työstäni tykkäänkin - niin nyt alan kyllä olla ihan loman tarpeessa!
Muutama päivä vielä ja sitten... piiiiiitkä loma!

Punaisiin vällyihinkin on ihana kietoutua...
seuraakin sinne tuppaa aika-ajoin enemmänkin

Vappuaaton huumaa - omanlaistamme Moulin Rougea!!
Alkulämmöt polkaistu - illemmalla ystävien kanssa polkaisemaan Ruissalon niemeen
kera picnikeväiden - niistä on tämä Wappu tehty! 
Mistä sinun?

Nautinnollista ja omanoloista Wappua!!

3 Kuvaa Huhtikuulta

Huh-huh huhtikuu... olit kyllä hurja kuukausi.... 
hurjasti tapahtui - niin paljon, että postaamisetkin kulkee ihan jälkijunassa.

Tässä kuussa on askarreltu paljon, tanssittu paljon,
pyöräilty paljon, opiskeltu paljon (jännityksellä odotan paria viimeistä tenttiä...)
hikoiltu paljon ja monipuolisesti.... joten aloitetaanpa 3kuvan sarja,
johon inspiroi Kristiina hauskalla 3kuvaa kuussa haasteellaan.

HIKOILLA

Hikisimmät jumpat tarjoaa The Trip spinning tunnit,
jossa leffateatterin kokoinen valkokangas luo maisemat polkaisuille. 

Ainakin kerran, mieluummin pari kertaa viikossa on pyritty
mahdutettamaan hikitreeni polkaisten talvikuukausiin,
kun kunnon fillarinsatulassa istuminen on vähäisempää...

Rakas liikuntaharrastus Steplauta jumpat tarjoaa myös mahdollisuuden 
HULLUTTELLA

Parasta pyöritystä - pysytkö pyörtymättä mukana, hih?
Pertsa on kyllä niin suvereeni ohjaaja
- ei näitä auringonsäde muodostelmia ja 9laudan (per nuppi) steppejä
ihan joka ohjaaja keksi ja pysty ohjaamaan.  
Tätä hulluttelua on lauantaisin.

Liikunnan parissa jatketaan kolmaskin H
Fillarointi alkaa Äffällä, mutta se tarjoaa niin ihanan mahdollisuuden 
HURJASTELLA

Eilen polkaistiin Pyhäjärven ympäri - reilut 74km.
Tämä kuva ei ole sieltä, vaan Marokosta viime marraskuussa.
Valikoitui siksi, kun näyttää hurjemmalta kuin vanha Turuntie Säkylästä Turkuun.

Pyhäjärven kierroksesta teen oman postauksen...
Hurjastelua kai sekin oli... mutta treenitahtia on pakko kiihdyttää... 
sillä elämämme huikein pyöräilyseikkailu lähestyy... 
Kuukauden päästä pitäisi olla polkaistuna jo monena päivänä
puolet pidempiä päiväpolkaisuja!!

Hola, bailamos?

Aivan ihanan ihana korttitilaus....

Taisin oikeasti tanssahdella tätä tehdessäni...
jalka nappasi pöydän alla espanjalaisrytmien tahdissa. 

Pakko siis tähän on lainata Samuel Beckettin viisaita sanoja.

Muutama lähikuvakin pienistä yksityiskohdista - joita oli niin hauskaa ideoita!

Tanssahdellen mukaan myös lenpihaasteeseeni: 
TryItOnTuesday-2024/04/Inspired-by-song

Kultturellisti kulutettua aikaa

Kerran-tai vaikka kaksikin kertaa viikossa kulttuurin parissa!

Toissa viikolla Oopperaa, 

kuluneella viikolla teatteria ja Voicea!
Pari viikkoa sitten Hesassa teatterissa
- jo on äiteetä pidetty vauhdissa! 

Joskus kaikki vaan osuu näin… 

Mut äitikin totesi, että vierivä kivi ei sammaloidu!

Baritoni Torikka Turussa… tiesin heti, että nyt on äidille mahtava kokemus-ja oli! 

Itse olen jäävimpi kertomaan mielipidettäni teatterin&oopperan yhdistämisestä! 

Mut tärkein et äiti tykkäsi! 

Omat oopperakokemukset vie eniten Savonlinnaan ja idylliseen Olavinlinnaan.  
Vaikka olinkin töissä - niin melkein opin ulkoa Kuningas lähtee Ranskaan aariat, 
kantaesitystä harjoiltelttiin sillä intensiteetillä. 

Samana kesänä Don Carlo, Taikahuilu ja Lentävä Hollantilainen olivat ohjelmistossa. 
kaikki ne lavasteet, puvustus ja meikit....
Ehkäpä niin kokonaisvaltaisiin Oopperakokemuksiin
on enää koskaan mahdoton päästä. 
 Kiinalainen Ooppera on oma lukunsa.... siitäkin riitti yksi kokemus!!

Taikahuilun tunnelmia oli kyllä tavoiteltavissa kylmine väreineen 
perjantai-illan huipennuksessa Logomossa.  

Laura Ruusumaan Voice valinta Taikahuilun Yön kuningatteren aaria
Lenni-Kalle Taipaleen sovitus ”pommeineen”

suoraan sanotusti sytytti Logomon ja
Lenni-Kalle joutui sammuttamaan itsensä esityksen jälkeen pullollisella kylmää vettä!

Vaikkei musiikki ole edes mun juttu...
niin näin paljon siitä saan aikaan "juttua".
Ja vuosi toisensa jälkeen huomaan istuvani live-esityksissä.
Jälleen totean - että mielenkiintoisinta on se livelähetyksen teko
ja KAIKKI SE, mitä ei nähdä telkkarissa... kuin itse ohjelma ja musiikki.

Eikä tässä ollut edes vielä kaikki kuluneiden viikkojen kulttuurielämykset. 
Tiistaina ei vielä tiedetty, että keskiviikkonakin mennään teatteriin.
Extemporee - pakkohan se oli järjestää, kun 3 lippua sain kouraani...
ei niitä nyt hukkaan heitetä!!

"Veden varaan" olikin mielenkiintoinen jännäri Aurajokeen hukkuneista
ja muutoin Turussa kadonneista...

Teatterin pitkään kestänyt remontti on kyllä tuottanut tulosta.
Erityisesti ison näyttämön tekniikka on nyt sitä luokkaa,
että jännärit, kauhut - mitkä vain onnistuu.