Reisun merkityksellisin päivä

Reisun yksi odotetuin kohokohta odotti meitä Namibian pääkaupungissa Windhoekissa.

Martti Ahtisaari Primery school.
Kouluvierailulle oli aivan erityinen syy!!

Vierailu oli sovittu perjantaille 24.5. 
Rajamuodollisuudet Botswanasta ja teiden muuttuminen kilometri kilometriltä hiekkaisemmaksi Namibian puolella tekivät sen, että saavuimme perille 
vasta kello 16.10 - koulu oli suljettu, eikä auringonlaskuunkaan ollut enää kuin 1½h.

Edessä viikonloppu ja meidän olisi pakko jatkaa matkaa jo lauantaina

Pettymys oli valtaisa

- vaikkei se vähentänyt sitä kiitollisuutta,
että olen saanut viettää yhden lempiharrastuksen parissa aikaa,
kun te ihanat korttejani/lyhtyjäni arvostavat olette tilanneet niitä läheisiänne ilahduttamaan. 

SUUNNATTOMAN SUURET KIITOKSET!!
  
Tässä osa korteista

Tärkein oli tietenkin jo toteutunut, kun näpertelyistä kertynyt tuotto oli perillä
siellä minne se kuului, mutta olisihan sitä halunnut nähdä koulun ja varsinkin lapset. 

Tässä kuvia, joita kiitoksena olimme sähköpostitse saaneet!

Joskus vain kohtalo puuttuu upealla tavalla peliin...
Juuri oikeana päivänä oikeassa paikassa!!

Sillä katsokaas ketkä nyt seisoo Martin rinnalla??!!

Juuri sinä viikonloppuna koulun portit olivat avoinnan Afrikkapäivän vuoksi. 
Lapset olivat saapuneet parhaimpiinsa pukeutuneena koululle ja lähdössä
juuri aukiolle juhlakokoontumiseen koulun nimikko bussilla.

Laulun verran aikaa löytyi meille, toivottavasti eivät myöhästyneet vuoksemme. 
Se lasten ilo ja riemu... 

Koulun sisälle emme päässeet, mutta ei haittaa - aika oli täysin riittävä ja onni todellakin puolellamme, että kyseessä sattui olemaan juuri SE lauantai,
empä ole muuten tiennytkään, että Afrikkapäivää vietetään 25.5.

Tähän Kehitysyhteistyöhön mukaan pääsy juontaa juurensa niin ikään KAPUAan...
jossa olimme mukana 2022-2023 Tyttöjenpäivästä (11.10.) Tyttöjen päivään.

"Kavutessamme" koulurahaa Malawin tytöille 2023
otin yhteyttä Lions Lady-ystävääni ja polku johti Pasilan&Kirkkonummen rotareihin. 

Tämän kesäinen fillarireisu oli niin ikään Malawin innostamina - sillä juuri Malawilla päivässä polkaistu 130km oli sen seikkailun yksi parhain päivä 
https://repolainenreissaa.blogspot.com/2023/08/malawin-triatlon-osa-1-pyoraily.html

Malawin reisun jälkeen alkoi selvittää miten voisi päästä polkemaan lisää Afrikan teitä!!
 Aventuralta löytyi 5maan polkaisu Victorian putouksilta Kap kaupunkiin 
ja kun tajusin, että reittimme kulkisi 
jokatapauksessa n. 10km päästä "meidän Maran" koulua,
niin pakkohan se oli selvittää miten saisi sen osaksi matkaa...

 Matkasta muodostui merkityksellisempi, kun edes pienimuotoisesti 
pystyi tekemään jotain konkreettista hyvää kohdemaahan
- joka tarjoaisi puolestaan meille huikean seikkailun. 

Tammikuussa askartelu sai taas "uudet siivet"
Suunnaton kiitos!!

Rotaryklubien yhteishanke Namibiassa oli alunperin suunniteltu 2-vuotiseksi (2018-2020)

Covid oli sotkea koko hankkeen - mutta onneksi saatiin jatkoaikaa. 

Hankkeen keskeisenä tavoitteena on kehittää opetusta ja opettajan työtä.
Mikä taas parantaa oppimis­tu­loksia ja edistää lasten jatko­kou­lu­tus­mah­dol­li­suuksia.

 Hankkeen myötä on vahvistunut myös suomalaisten opettajien monikult­tuu­ri­suus taidot Kirkkonummella, sillä opettajat olivat puolin ja toisin
7viikon vaihtojaksoja kummassakin maassa.

Ihailtavaa on ollut opettajien sitoutuminen projektiin, sillä suomalaiset opettajat ovat olleet Namibiassa ns. kesäkes­key­tyksen eli kesälomansa aikana.
Samoin namibialaiset opettajat ovat olleet Suomessa osaksi silloin kun Namibiassa on kesä ja koulut kiinni.

Vierailu koululla oli kertakaikkisen hurmaava.
Olemme ikuisesti kiitollisia ja onnellisia tuosta päivästä!!

Ja kuten sanoin, ei tarvitse arastella
- jos vain keksitte kenelle Repolainen saisi kortin tehdä - niin ilolla teen...
joulukorttejakin voi alkaa jo tilailla.

Jos haluat tutustua muihin tämän seikkailun postauksiin, niin klikkaa

Viisi maata Fillarilla

Matalat majamme Afrikassa

Juhannuksen pakuelosta "aikamatkaten" taas Afrikan seikkailun leirieloon...

Pääasiassa yövyimme teltassa, jonka pystyttämiseen tai purkuun/pakkaamiseen
kehittyi kolmessa viikossa vajaa vartin tekniikka ihan pilkkopimeässäkin.

Herätys oli nimittäin reilusti ennen auringonnousua...
koska auringonnoustessa noustiin jo satulaan. 
Aamupala oli viideltä... aluksi piti nousta neljältä, että ennätti saamaan kaikki kasaan...
mutta loppuajasta enää 04.40...

On sitä ihminen kehittyväinen, mitä sitten vaan ryhtyykään treenaamaan, hih...  

Leirielon arkea, iloinen pyykkäri&tiskari... 

 

leiriruokailut hoitui kyllä niin hienosti!

Monipuolista ja todella herkullista....
tuli muuten syötyä sitten seepraa ja keihäsantilooppiakin. 

Teltat pystytettiin ympyrän muotoon, jonka keskelle aina nuotio
- se piti meidät viilenevässä illassa lämpimänä
ja villeimmätkin eläinystävät loitolla telttojen sisäpihalta. 

Thalis&Andrew loihtivat meille välillä todella haastavissa olosuhteissa ruokaa.
Lounaat usein tienpäällä - fillaroinnin ohessa.
Tuli muuten pakuiluun paljon lisää vinkkejä... odottakaas vaan...

Eläinystävät majapaikoissa olivat välillä aikas isojakin!

Kuten jo aiemmin mainitsin, niin pääasiassa yövyimme teltoissa.
Mutta halukkaat sai välttää telttasulkeiset muutamissa paikoissa, joissa oli erilaisia majoja.

 Moskiittoja ei enää Namibian aavikoilla ollut, joten me kaksi oltiin aina valmiit

kokeilemaan erilaisiakin majoituksia... 

Uskomattomin yö oli kokonaisen kirkkaan linnunradan alla.  
Kun vastavaloja ei ollut, niin linnunrata avautui kertakaikkisen 

uskomattomana useampanakin iltana yllemme... 

mutta se, että tuijotit sitä seinättömässä majassa...

Tyypillisimmillään teltat pystytettiin hiekalle, keskelle ei mitään 

Auringonlaskuja jättimäisenä panoramana ja ihan livenä

Välillä jopa viheriöllä.... ihan luksusta....
sillä tyypillisimmillään hiekkaa oli jokapaikassa, hih... vielä kotonakin kasseja purkaessa!

Mitä etelämmäksi matkasimme, niin vihreys lisääntyi...
tässä ollaankin jo Namibian ja Etelä-Afrikan rajalla, rajajoki Orange halkoo maisemaa.

Lopuksi kurkistukset pyhimpiin paikkoihin....
Telttaan muodostui nopeasti tuttu sisustus.

Luomu- ja intiimisuojan antava huussi keskellä villiä luontoa oli jotain ihan uskomatonta!
 Tuolla taustalla näkyy käsipesuallas... jos lapio ei ollut siellä, niin huussi oli varattu...
Niin simppeliä se yksinkertaisuudessaan oli!!

Unohtumaton reisu - monella tapaa!!

Jos haluat tutustua muihin tämän seikkailun postauksiin, niin klikkaa

Viisi maata Fillarilla

Jussin 2024 polkaisut

Aattoaamua aurinkoisen Kuivajärven rannalla...
kuksassa kaffetta - pöperöitä potkua antavia pöydällä popsittavaksi!!

Siitä se Juhannusaatto kirjaimellisesti käynnistyi...
suunnitelmissa oli juhannuksen aikaan polkaista tuo kolme järveä...

Innoissamme sitten polkaistiinkin ne jo aattona kaikki kolme.

Eikä polkaisuun mennyt kuin kuutisen tuntia.

ilta oli vielä niin nuori nauttia maisemasta ja päästä kunnolla kokkailemaan
niin-niin mieluisalla risukeittimellä!!

Ja Apua - tajuttiin, että se oli tämän kevään/kesän ensimmäinen pakuyö
ja eletäänhän nyt jo kesäkuun loppua 

Kesäkotimme "takahuone" on kyllä sellainen monitoimitila...
löytyy "keittiö" (jääkaappi ja pari kaappia tuossa fillareiden yläpuolella),
on vessa, "kodinhoitohuone" = pyykkinarut mustekaloista
ja kalusteet - nuo kolme tattistuolia.

Olo/makuuhuone on sitten keskellä ja ajotila tietty ihan edessä...
Paku on meidän makuun kesäkoti parhaimmillaan ja tuunattu fillarit edellä...
niiden mittojen mukaan enemmän kuin meidän...
ne on ne meidän tärkeimmät seikkailukaverit!!

Ja kyllä veivät tälläkin kertaa
sellaisiin maisemiin, sellaisiin paikkoihin,
joita ei todellakaan ole tiennyt metsän siimeksessä olevan,
vaikka monasti ollaan autolla näillä seuduin ohi hurauteltu.

Aaton reitit olivat pääsääntöisesti hiekkateitä, polkuja harjumaisemissa
ja välillä asfalttiakin. Forssan Prismasta poikettiin pussikaljatkin nesteytykseen. 

 

kun Juhannuspäivälle ei jäänyt enää kolmesta järvestä kierrettävää
- niin piti ettiä neljäs... Ruostejärvi Eerikkilän urheiluopiston maisemissa aina Letkun metsiin saakka.

Kilometrit jäi vähäisemmiksi, mutta polut oli kirjaimellisesti TEKNISEMPIÄ

Pois alta risut ja männykävyt... täältä tullaan...
oli nimittäin pakko vaan lisätä vauhtia, että pysyi mutavelleissä ja pitkospuilla pystyssä

"Förillä" ja silloillakin ajeltiin välillä

Oli leveämpää baanaa ja "juoksuhautoja"

oli kaaria sillan merkillisiä

ja oli harjuja silmänkantamattomiin...
niiden korkeuseroja oli mahdoton vangita kuviin - ne tallennettiin vaan sydämeen!