Marimekon Unikko-huivi muistutti kenties niin paljon lajitoveria,
että tuo upeus luuli minua oikeasti perhoseksi ja viihtyi seurassani (huivissani) yli puoli tuntia...
Suorastaan huvittavaa miten mieheni kuvasi perhosta huivissani aluksi niin varoen,
ettei se vain lentäisi pois... mutta kuvia olisi voinut ottaa vaikka kuinka monta...
siivekkäällä ei tosiaankaan ollut kiire!
Sain tuntea hänen hennot liikkeet päässäni jatkaessani matkaa
- nämä ovat niitä elämän yksiä ikimuistoisimpia hetkiä....
Tämä ainutkertainen hetki elämässäni ansaitsee matka-albumiin oman sivun;
JCC-haaste bingorivillä:
mustavalkoinen-tarra (sekä mustavalkoinen tekstitarra,
että unikkomaista washiteippiä)-skräppityö
|
Niin ihania sivuja olet tehnyt. Kaikissa paljon katseltavaa ja ihanat värit.
VastaaPoistaIhana sivu....ja perhonen.
VastaaPoistaKiitos ihanat, Leenna ja Marjut!!
VastaaPoista