torstai 23. lokakuuta 2025

Surujen kaupunki

Rappujen "makuun" päästyä ei malttanut lopettaa
Vuosi sitten samaan aikaan poljettiin Tsingis-kaanin mailla
- ja nyt vedettiin rapputreeniä samaisen "äijän"
tuhoamassa kaupungissa
Shahr-e Gholgholassa = Surujen kaupungissa.

Historiaan tutustuessa jäi miettimään
- onko monikaan asia ihmismielessä muuttunut?
No - hallitsijat eivät ole kyllä enää 15-vuotiaita,
kuten Mutukan, Tsingis-kaanin suosikkipojanpoika
vuonna 1221 menehtyessään Bamiyanin piirityksessä.

Siitähän se isoisä kimpaantui
ja tuhosi koko kaupungin, ihmiset ja eläimet.
Yhä ylemmäs kavuttua
kaupungin raunioista sai paremman kokonaiskuvan
Ohuempi ilmanala ja "suojaava pukeutuminen"
teki tästäkin aikas mukavan hikitreenin
- mutta todellakin kannatti kavuta. 

Maisemat avautuivat Bamiyanin laakson jokaiseen suuntaan (360)
Tarkkasilmäisimmät huomaa ehkä tuolla taustalla
"ne jättimäiset" Buddha-aukot... 
Näyttävätpä pieniltä ja matalilta! 




Kiitos
- kyllähän tästäkin ihan aktiiviseikkailu muodostui!

18 kommenttia:

  1. Historia huokuu kuvienkin kautta.

    VastaaPoista
  2. Tuolla saa varmasti katsoa varpaisiinsa, ettei humpsahda johonkin aukkoon!? En voi kuin hämmästellä mihin kaikkialle te kuljette. Arvostan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä kiitän ja arvostan kommenttiasi - ihanaa kun kuljet matkassa mukana!

      Poista
  3. Henkeä salpaavat kuvat ja olet oikeassa - ihmiskunta ei tuon raakuuden, itsekkyyden ja ahneuden kohdalla ole paljoakaan muuttunut vuosisatojenkaan aikana - toki poikkeuksia aina löytyy! Varmasti oli hikitreeni upeissa maisemissa!

    VastaaPoista
  4. Voi tuonne minäkin olen aina halunnut. Toinen mistä olen haaveillut on Nepal. Nyt ei kunto enää kestä kuin valmismatkoja aurinkoon. Olen lukenut paljon Tsingis-kaanista, hyvin mielenkiintoista luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin innostuin "ahminaan" Tsingis Khania viime syksynä ja taas tuli tekosensa maailmalla vastaan.
      Kyllä on kuntosi kestänyt vaikka ja mitä ja samoin me ajattelemme, että mennään nyt, kun töppönen vielä nousee jonkin verran korkeuksiinkin... aina aikansa kutakin...

      Poista
  5. Te löydätte aina paikkoja, joihin kivuta :-D
    On tuolla melkoinen mittakaava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, joku ihmeen viehtymys katsoa aina ensin YLÖSpäin... olisiko joku reitti... lintuperspektiivi jotenkin kiehtovin!

      Poista
  6. Onpa huikeat näkymät ja silmänkantamattomiin kivistä maisemaa.
    Voin uskoa, että porrastreeniä riitti ja kuumakin tuli kun hunnutettuna.
    Historian havina on aikoinaan ollut kyllä melkoisen julmaa.
    Turvallista reissun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjo - todella turvallinen oli koko ajan olo. Kiitollinen kaikesta ystävällisyydestä, kiinnostuksesta meitä kohtaan...
      Sanontoja on paljon, mutta niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan on kyllä pitänyt näillä seikkailuillamme aina paikkaansa!!

      Poista
  7. On kyllä henkeä salpaavan kauniit maisemat.

    VastaaPoista
  8. Kansanmurhia on tehty aina, valitettavasti varmaan tullaan tekemään tulevaisuudessakin, ainakin yrittämään. Surujen kaupunki, tosiaan.
    Mutta hienot seikkailut teillä siellä on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta - ihminen ei muutu, tai ainakin muuttuu niin hitaasti ja ottaa takapakkeja aika useinkin alkukantaisen käytöksensä kera!!

      Poista
  9. Komea maisemat, mutta surullinen historia :(

    VastaaPoista

Kiitos kiinnostuksestasi sivujani kohtaan.
Pienen pienikin kommentti
lämmittää AINA SUURESTI mieltä!

Näitä on luettu ja tutkittu eniten

"Hei me Kavutaan taas....

Laulun sanoin tai siis niitä hieman muuttaen "Hei me kavutaan taas, mutta ei me kaaduta..." - tai no välillä kyllä saatetaan kaatu...