Ottaako pannuun?

Niin paljon kuin ruoalla tykkään leikkiä
- siis todellakin viettää aikaa keittiössä
ja risukeittimellä reisun päällä....
Niin aamutuiman munakkaat
oli Ukkokullan mielestä "pikaruokaa"
"Avoin annos" sanoisin minä.
Ja Mummi; "Kyllä siinä on taas se vähintään 4 väriä!"

No - myönnetään...

 munakkaat tapaan tehdä erikseen kahdelle lautaselle,
kummallekin pari munaa ja sit minä milloinkin täytteeksi,
sekoitus haarukalla, mausteet... chili&mustapippuri on tärkeimmät.
Pannulla paistan yksitellen kääntäen - juustoraastetta päälle
ja vielä käännös puolikkaaksi.
Niinkuin joskus koulussa opetettiin.

Millainen rutiini sulla on munakkaaseen?

Arkiaamuna ei aikaa ole niin paljon käytettäväksi keittiössä,
kuin haluaisi... siksi kerralla molempien munat (4kpl)pannulle,
täytteet, mausteet, juustoraaste ja kansi päälle.

Siellä se muhi mukavasti ihan itsekseen
sillä aikaa kun piirsin ittelleni piirteet....
Meikkaatko sinä?

Pientä ehostusta jo vaatii naama ainakin palaveri päivinä...
Toimitiloihini lähden luomuna, 
kun hiki tulee kuitenkin!!

Varsin samanmakuinen tämä munakas,
kuin kummallekin erikseen sekoitetut & paistetut.

Mummini tapasi kysyä, että "Ottaako pannuun"?

Kun öljyn muistaa, niin ei ota pannuun...
Risukeitintä olen nyt hehkuttanut kaikki 5 pakukesää!
Ja tulen hehkuttamaan jatkossakin.

Se hehkuu kyllä ihan ittekin
ja nokipannukaffet tulee jälki"hehkulla" = hiilloksella.!

Kaikilla aisteilla nautittavuutta lisää kyllä nämä vaihtuvat

"keittiömaisemat"
Aurinkokaan ei malta pitää säteitään erossa...
nekin hehkuu suoraan pannulle!!

Unohtamatta savunsekaisia höyryjä,
joita kokkailessa ympärille leijuu...
herätellen makuhermot!!

Pakuilu tarjoaa mahdollisuuden fillaroida milloin missäkin
ja aivan yhtä tärkeänä se mahdollistaa
kokkailun ja ruoasta nauttimisen milloin missäkin. 
Luonto ja ulkona olo antaa omat arominsa!

Kaikenlaisten säiden...

 "Kaikenlaisten säiden perässä, 
sitä ihmiset liikkuukin", totesi työkaveri.
Niin-in - onhan niitä tornado-, salama- ja myrskybongareita.
Me nyt taidettiin hakeutua ko paikkaan
vain myrskyisten muistojen perässä.

Työkaveri tunnustaa avoimesti rakastavansa aurinkoa!
Fanittaa kuulemma niin fanaattisesti, 
ettei voisi kuvitella vapaaehtoisesti hakeutuvansa
vapaa-ajallaan minkään muun sään perässä
muuta kuin sohvan nurkkaan filtin alle.

Viikonlopuksi ennustivat tosiaan "Auliksen" saattavan ryhtyvän hurjaksi.
Ajattelimme, että Auliksen voimia voisi parhaiten nähdä Hangonniemellä
- erityisesti yhdellä rakkaalla secret-paikalla ja sinne siis.

Heittihän se heiniä ja raateli kanervia, 
mutta ollaan samalla niemellä oltu hurjemmassakin kelissä.
Ja nuorimmaisemme tuolla meressä lautoineen/leijoineen samaan aikaan.

Myrsky maalaa jotenkin niin upealla ja ronskilla pensselillä.
Taivas saa hetkessä uudet sävyt
 - tuo vaihtuva taidenäyttely on vaan jotenkin niin vaikuttavaa.

Hallitsee näemmä "muotokuva" tai ainakin varjokuvienkin taidemuodon!

Niin mieluinen merenrantatontti se oli jälleen "mökillämme"!

Auliksen päivän fillarointi jäi kyllä aiottua lyhyemmäksi.
Sokerista ei oltu - sadevermeet piti hyvin,
mutta kirjaimellisesti ja vastatuuli meni reisille! 

Kanervametsän kauneutta, ei sitä kuviin ja videollekaan saanut tallennettua.

Millä tuulella Aulis oli teilläpäin?
Vaikuttiko omaan "tuuleen"?

Nostalginen muoto muistoille

Paremmin mulla nämä räpellykset valmistuu
kuin ne keskeneräiset villasukat (joita on puikoilla jo kahdet)

Muisto/lahja-albumia matkaseuralaisille
on ihana ideoida... varsinkin, kun

 PiiaPaperInspaamon elokuun haaste osui niin nappiin. 

Idea valmis - toteuttamaan vain!!

Pikkupojilla ei ole mitään käsitystä c-kaseteista ja korpuista, 
hih.. samalla mummo siis "piilo-opettaa" historiaa.

Kasetti stanssi mulla onkin,
mutta korppu piti sitten ideoida ja saksia ihan omin pikkukätösin.
Kuka muistaa käyttäneensä?
Eikö olleetkin käteviä - pienessä tilassa kulki tieto töihin/kouluun jne. 

Korppuun oli vielä pakko tallentaa nuorimmaiset ihanat sanat
jo lentokentältä:
"Onko nuo oikeita palmuja?
En oo ikinä ennen nähnyt!"

Korttien kääntöpuolella on sitten muistoksi
omatoimista Check Inniä...

Jo toiset kortit matkalaukkualbumiin
- kolmannetkin idea vaiheessa! 
Mutta ne saa odottaa ensi viikkoon
- tämän päivän työt ja viikonlopuksi fillaroimaan. 

Nautinnollista elokuun viikonloppua
omien mieleisten tekemisten kera!

Seura tekee kaltaisekseen

Kyllä tätä kesää muistelee mielellään...
monella tapaa... räpeltäenkin!
Motivaattorina "Matkalaukkukortteihin"
koko 16,5 x 11,5 on
TryItOnTuesday-2025/08-Summer

Pitänee mennä omaan lapsuuteen saakka,

että olen uinut näin paljon kuin tänä kesänä...

Tästä ilottelusta on kiittäminen ihanaa seuraa.
Eli kyllä se pitää paikkaansa,
että seura tekee kaltaisekseen. 

Lomamme alkoi juhannukselta
 ja aattona vedettiin matkalaukkuja terninaaliin. 
En edes muista koska ollaan laukkujen kera lähdetty...
Vaihtelua... ja seura parasta. 

Kreikka ja Rodos otti meidät vastaan aurinkoiseen syleilyyn.
Vesipuistohotelli oli täydellinen valinta...
kun asteet yli 30! Onnistuimme silti hytisemään ihan kylmästä...

sillä me kirjaimellisesti vietimme
koko viikon V-E-D-E-S-S-Ä

merellä, altailla, villivirtaa- ja liukumäkiä viilettäen.

Ja jollei muuta, niin vaahtokylpy oli joka iltainen MUST!!

Ikimuistoista yhteistä aikaa
josta riittää kuvia  

Näiden nuorimpien mummotettavien kanssa

onnistuimme tänä kesänä

 viettämään paljon aikaa!
Vanhempiensa lomat ei millään riitä...
vaikka jakaisivatkin.
Kyllä on ekaluokkalainen ja tuleva eskari
vielä pieniä viettämään kesää kaksin!

Syksy saa tulla,
mieluisaa puuhaa skräpäten tulee riittämään.
Telalla vetelin huolettomasti maalituubien loppuja tapettikirjojen sivuille
ja rouheisuutta tuollaisista paperirakeista
- kaikenlaista sitä "ateljeestani" löytyykin.

Taustoja tulee riittämään
niin albumeihin kuin kortteihin!
Kummankin mummotettavan matkalaukku-albumi
on siis korkattu... ei muuta kuin jatkamaan.

Jouluksi aikomus saada valmiiksi nämä kaksi
ja vanhimman mummotettavan rippialbumi samalla mallilla.

Tapahtumarikas kesä, 
jota mukavaa elää uudelleen tälläkin tavalla!

Yhden tällaisen matkalaukku albumin olen aiemmin tehnyt
Klik - jos haluat nähdä mallin

Tunnettuja ihmisiä

Eläessään kerran kohdattiin
- Naantalissa, mutta en tajunnut edes kameraa kaivaa esille.

Se kohtaaminen ja tämä kohtaaminen, josta kuvan laitan
on kuitenkin niin merkityksellinen elossamme, joten toivon,
että sopii KristiinaK:n_tunnettuja-ihmisiä -haasteeseen.

Hänen merkittävää rauhan- ja kehitysyhteistyötä
 pienimuotoisesti jatkaen saimme kuitenkin
"nojata näihin mahtaviin hartioihin"
viime kesänä fillaroidessamme Namibiassa. 

Vuoden verran kortteilin "Martin kouluun" Namibiaan
ja Ukkokulta pesi asuntoautoja/ikkunoita.
Muutama muuttokin hoidettiin,
että saatiin kasaan pieni tuki pikku Marteille ja Martoille.
Koulutarvikkeita Windhoekissa sijaitsevaan kouluun
hankittiin paikallisesta kirjakaupasta. 

Ikimuistoinen oli nähdä koulu ympäristöineen. 
Afrikkapäivän 25.5. kunniaksi lapset olivat pukeutuneet parhaimpiinsa.
Klikkaa tästä 
jos haluat nähdä enemmän kuvia& kuulumisia koululta
ja kehitysyhteistyöstä jossa saimme olla mukana.