lauantai 24. toukokuuta 2025

Pupu meni pöksyyn

Tämänkertaisen seikkailun päätös
juuri Bolivian La Paziin oli tietoinen valinta.

Muutamat ovatkin kyselleet,
että mistä me näitä reittejä oikein keksimme?

Googlailen ja seuraan pyöräilijöiden sivustoja
- eli haku on koko ajan päällä mielenkiintoisista pyöräilyreiteistä.
Ja nuorimmaisemme on myös hyvin innokas tarjoamaan ja keksimään 
vahemmilleen fillarisuosituksia
(hän joka sai meidät lajista innostumaankin!)

Ehkäpä juuri se kaikkein mielenkiintoisin, 
tai ainakin vaarallisisin löytyy Boliviasta.
Yungas Road
= kuoleman tie
= maailman vaarallisin tie.


Siihen oli tämä seikkailu tarkoitus päättää...
mutta otsikko taisi jo paljastaa, että kuinkas sitten kävikään?!
Oliko syynä sitten sää, joka muuttui pilviseksi, sateiseksi
vai myönnämmekö rehellisesti, että: "Meni pupu pöksyyn!"

Seurattiin todellakin sääennusteita siinä pari päivää ahkerasti...
lupaili tosikovia tuulilukemiakin...
Ja aamulla, kun lähtö olisi ollut, satoi vettä....

Olisihan sillä reitillä jokatapauksessa kastunut,
kun reitti kulkee kahden vesiputouksen läpi...
joten ei se sää... vaan sääliksi kävi myös niitä 3-kymppisiä miehiä...
Nehän kattoi jo ihan kauhuissaan, että aikooko 
"tämä vanha pariskunta" tosiaan lähteä polkemaan samassa porukassa.

Niin me sitten peruimme... 
olisi pitänyt tehdä tuo reitti parikymmentä vuotta sitten. 
Puolilta päivin sade lakkasi ja pilvet alkoivat väistyä sen verran,
että korkeuksiin oli jollain muotoa päästävä.

La Paz tarjoaa siihen mielenkiintoisen vaihtoehdon
 sillä siellä metrot kulkee ilmassa.
8- eriväristä linjaa antoi todella kattavan kuvan La Pazista




Yhdessä laaksossa, 
tai siis sen laakson rinteillä asuu n. 1,8 miljoonaa asukasta.
Mikä järki on ollut rakentaa miljoonakaupunki tuollaiseen paikkaan?




Sään kirkastuessa alkoi harmittaa fillaroinnin peruminen yhä enemmän.
Miksei me lähdetty edes yrittämään??!!?? 

Peruimme todella ainutlaatuisen kokemuksen...
vaikka olimme ihan vieressä.
Meidät olisi kuljetettu vajaa tunnin matka
La Pazin korkeimmalle kohdalle 4700m.

Josta ensin pinnoitettua tietä 14km
ja sen jälkeen pelkkää ALAMÄKEÄ
sora-, hiekkatietä jyrkillä vuorenrinteillä,
vesiputousten ja kielekkeiden läpi n. 56km
Coroicoon, joka sijaitsee 1200m merenpinnasta. 

liki 70km ja 3,5kilsaa korkeuseroa. 
Tätä et voi kokea muualla!

Tien rakensivat Paraguaylaiset sotavangit 1930-luvulla
- se yhdisti pääkaupungin Amazonin sademetsiin.
 
2000-luvun alussa tiellä kuoli vuosittain 200-300 ihmistä.

2006 valmistui turvallisempi moottoritie laaksojen kautta
ja nykyään Dead Road on yksi suosituimmista reiteistä
extreme-pyöräilijöiden keskuudessa.
Uskalikkoja käy siellä vuosittain n. 25tuhatta...
Mekin kävimme, mutta....
jätimme yrittämättä!!


Sää todella kirkastui ja kirkastui....


Sateenvarjo- ja leijakatuja oli niin paljon,
etten pysynyt laskuissa mukana!

Tarjosihan kaupunkikin tietysti nähtävää,
ja joka kadunkulmassa oli mahdollisuus
maistaa tuttuja ja tuntemattomia hedelmiä
Päivän "lounas" koostui todellakin hedelmistä. 
Jättikokoinen kaakaopuunhedelmä yllätti todellakin
- hyviä valkoisia papuja,
mutta ei ikinä olisi arvannut, että siitä ne kaakaopavut ja suklaat syntyy.
Passio-kärsimyshedelmä, kuin myös pitayan värivalikoimaan, 
kuin myös makeus/happamuusasteeseen tuli jälleen uusia kokemuksia
useampikin sävy/maku. Sweet&sour!

Pitaya, pitaija, dragon fruit - lohikäärmehedelmä
rakkaimmalla hdelmälläni on monta nimeä!!
Tuoreena - ihan käsittämättömän hyvää!!
Ostan aina, kun mahdollista
- eli niitä toimme Suomeen saakka.

La Pazz tummuvassa illassa.

Joskin vuoren rinteet valaistuivat tunti tunnilta
- käsittämättömän erilaisissa paikoissa on elämää!!

keskiviikko 21. toukokuuta 2025

Bolivian "Moait"


Seikkailun loppupuolella
"vauhti kiihtyi"
- ei ollut aikaa enää postailla,
vaan yritti elää kaikilla aisteillaan ja suorastaan imeä
loputkin kokemansa voimavaraksi. 

Kuvasin kuitenkin ahkerasti
- joten helppoa ja ihanaa palata vielä
viimeisen viikon kokemuksiin kotoa käsin.

 Andien Inkaelämään tutustuminen koetiin todelliseksi aikamatkaksi.
Historian havinaa unohtamatta kiehtovinta oli
polkeminen ja tarpominen heidän tämän päiväisillä poluilla,
vuorilla ja kotikaduilla...
Maisemat olivat muuttuneet vähemmän,
kuin palaset entistä elämää. 

Se mielenkiintoinen lauttamatka mahdollisti
kurkkaamaan myös aikaan ennen Inkoja.
La Paziin olisi päässyt suoraan moottoritietä parissa tunnissa
- mutta onneksi oli aikaa ottaa koko päivän mittainen
mutka kurkkaamaan Bolivian "Moaita" ja Tiwanakun pyramidia!!

Tiwanakun alue koostuu useammasta tasanteesta, 
Akapanan porraspyramidista, temppeliaukioista
 joista Kalasasayan sisäänkäyntiä komistaa yhä
lukuisin yksityiskohtaisin kaiverruksin koristeltu monoliitti
Aurinkoportti. Painoa järkäleellä on yli 10 tonnia.
Monoliittin "oven" yläpuolelle on koverrettuna
Tiwanakun pääjumala
sauva kummassakin kädessään.
Lapsenlapsilta tuli tähän kuvaan heti selventävä vastaus
"Mummo ja Ukko on Minecraft-maassa"

Varsin varhainen keksintö siis Minecraft...
Tiwanakussa on kukoistanut 60tuhannen asukkaan suurkaupunki
 jo ennen inkoja 200 - 1100jKr. 


11tuhatta askelta näytti askelmittari kierrettyämme
koko Tiwanakun alue tutustuen 
Andien sivilisaation alkujuuriin. 
Puoliksi maanalainen temppeli (Templete)
tuo esille sivilisaation tapaa leikata voitettujen vihollisten päät irti
tuoden ne näytille temppelin seinille.



Vaikuttava kaikessa karuudessaan.


Satojen kilojen painoiset kivipaadet kuljetettiin paikalle jokiveneillä
(mietin kovasti epäilevässä päässäni miten ne paatit on pysyneet pinnalla)
Ukkokultani totesi, että veneet on olleet lentokonerautaa!!

Painavia ne kyllä olivat - ei noussut voimalla Jukolan Jussin!

Radiohiiliajoituksella (hiilen isotooppien runsautta mittaavan menetelmän
uskotaan antavan varsin tarkkaa sekä biologista,
että materiaalin alkuperää antavaa tietoa.

Näiden paasien ja hautakumpujen ikä ajoittuu vuoteen 100-300jKr. 


Arkkitehtuuri perustuu pikkutarkkaan muuraukseen,
ajalle ei tyypilliseen sileäpintaiseen jälkeen
ja 90asteen kulmiin.
Samaa pikkutarkkuutta noudattaa sadevedelle tarkoitettu viemäriverkosto
- joka on antanutkin eniten tietoa arkeologisissa tutkimuksissa
alueen kukoistavasta aikakaudesta (100-725)
ja hitaasta hiipumisesta aina 1200-luvulle saakka.

Kuivuus ja aurinko...
liika kansoitus....
joka johti elinolosuhteiden mahdottomuuteen. 

Andien vuorijonojen keskellä karun mittava "hylätty kaupunki"
kertoo tarinaansa...
SE sai meidätkin mietteliääksi... 
Miten suuriksi kaupungit kasvaakaan
- kansoittuu enemmän kuin liikaa...
Jatkoimme nimittäin Tiwanakusta La Pazziin...

ja eipä tarvitse miettiä Suomea kauemmaksi...
maaseutu autioituu meilläkin

Käykö tulevaisuuden seikkailjat katsomassa hylättyjä
tämän päivän Miljoonakaupunkeja...
ei ne elinolosuhteet niissäkään näytä ihan kunnossa olevan. 

Kivet, kallionjärkäleet, vuoret säilyy
ja ohdake jatkaa eloaan....

lauantai 17. toukokuuta 2025

Koko kesän Hupiranneke


Lapsenlapset ehti olla jo kateellisia, 
kun mummolle ilmestyi ranteeseen ranneke!
Eikä mikään kertalippu, vaan 
KOKO KESÄN "Hupi"ranneke Tyksiin!!

Erehdyin soittamaan ja tarkastamaan
sen Perulaisen koiranpureman 
vuoksi tetanuksen voimassaoloa... 

Aattelin, että ei olisi huono, 
kun kesä edessä
ja taas puskat kutsuu polkijoita... 
että kysyisi edes onko tarve tehostaa.

En olisi kysynyt, 
jos olisin arvannut mikä rumba alkaa...
Puhelinlangat alkoi tosiaan laulaa...
terveydenhoitaja, työterveyslääkäri, tartuntatautihoitaja
ja vielä hyvin määräävään sävyyn tartuntatautilääkäri...
Tyksiin lähete ja MENTÄVÄ HETI...
Kesken työpäivän nyt minnekään voinut lähteä...
ja jumppaankin olin töistä suoraan menossa....

No - kun oli niin tärkeän törkeä,
niin läksin sitten ja ajattelin, 
että ennätän vielä jumppaan...
MUTTA kyse ei ollutkaan 
yhdestä pienestä piikistä...
8piikkiä!
Ja kinttuni on sitten arvokkain kehonosani...
ne 8 piikkiä maksoi kuulemma 3200€
ja lisäeuroja pumpataan pitkin kesää.

Kuusi piikkiä kinttuun 
- jokaikisen hampaan reiän viereen
ja kaksi olkapäähän.
Tänään yhdeksäs toiseen olkapäähän,
ensi viikolla taas toiseen ja sitä seuraavalla toiseen...
sit saakin olla pari viikkoa rauhassa...
 ja sit 3kk pistokset
ja sit 3-vuoden päästä
!!
Simmoinen on rabies-rokote sarja! 

Peru on suuren riskin maa....
limakalvoni suun alueella punoittivat
 ja olivat kuulemma hieman turvoksissa
ja senkkani pikkuisen koholla
- että silleen!!

Kinttu on ollut kipeämpi kuin pureman jälkeen
- öisin olen tehnyt Guinnesin kirjaan sopivia ennätyksiä ainakin nukahtamisesta...
Pistosten jälkeisenä yönä laskin,
 että nukahdin ainakin 48 kertaa...
sit meni laskut sekaisin.
2 ekaa vuorokautta piti olla kiihdyttämättä verenkiertoa
- heh heh... eilen tunsin, että olen taas elossa, 
kun pääsin jumppaan...
Tänään kun taas piikkipäivä, 
niin veret pitää pitää aloillaan...
Huomenna jumppaan...
 
Olen siis jumppaillut vain sormillani
- pää hajoaa muutoin...
Syntynyt lakkiais- ja rippikortteja


Yleensä en tee koskaan jemmaan kortteja
 - vai toiveiden mukaisia. 
Mutta nyt on ollut pakko olla jotain tekemistä!!

Huhuilin jo Facessakin mieluisaa tekemistä

Se aika vuodesta, kun voit ilahduttaa valmistuvaa, konfirmoitavaa, hää-, syntymäpäivää, ohjaajaa/opettajaa tai vaikkapa kissanristiäisiä viettävää ystävää/läheistä käsintehdyllä kortilla, tai rasiakortilla, jonka kuoreen sujahtaa seteli, koru, suklaalevy-jokin haluamasi yllätys! Samalla tuet Kehykummiutta Tadžikistaniin/Afganistaniin, jonne olemme syksyllä lähdössä polkemaan tyttöjä kouluun! Naapurimaa Pakistan on avannut yliopistonsa ovet myös naapurimaiden Tadžikistanin ja Afganistanin tytöille! Laita viestiä-haasta toiveillasi!! Uskon pystyväni toteuttamaan toivekortin aiheesta kuin aiheesta! Tilaamalla kortin luot toivoa elämään enemmän kuin uskotkaan!

Mobilepay linkki suoraan keräykseen


Kiitos teille kaikille ihanille, jotka olette korttejani jo tilailleet!!

 Loppuun vielä moniopuolinen kattaus erilaisia toivekortteja,
joita olen sekä omaksi, toivottavasti myös teidän
ja ennenkaikkea Tadzikistanilaisten tyttöjen ILOKSI saanut ideoida ja räpeltää!!

Tämä Atriumpiha on ollut yksi ihanin ideoitava!


Energiset toivotukset Proteiinipatukoin!!
Hih...
Tällaiset täytyy tehdä vielä omille tanssi- ja jumppaohjaajilleni
- kuun lopussa kiva muistaa heitä!


Tanssi- ja musiikkiaiheiset kortit
- niitä on ilo ideoida!!


Luonto ja kukkaset!!



Lasten kortit - hih... tämä syntyi tänään!!

Näin täällä toivutaan!!

Näitä on luettu ja tutkittu eniten

Rodot runsaimmillaan

Raision Alppiruusupuisto kuuluu alkukesän vakiokohteisiin. Vaikkei äiti vielä asunutkaan tääl puol Suomea, niin hänen vierailunsa ajoitettii...