Tämänkertaisen seikkailun päätös
juuri Bolivian La Paziin oli tietoinen valinta.
Muutamat ovatkin kyselleet,
että mistä me näitä reittejä oikein keksimme?
juuri Bolivian La Paziin oli tietoinen valinta.
Muutamat ovatkin kyselleet,
että mistä me näitä reittejä oikein keksimme?
Googlailen ja seuraan pyöräilijöiden sivustoja
- eli haku on koko ajan päällä mielenkiintoisista pyöräilyreiteistä.
Ja nuorimmaisemme on myös hyvin innokas tarjoamaan ja keksimään
vahemmilleen fillarisuosituksia
(hän joka sai meidät lajista innostumaankin!)


Ehkäpä juuri se kaikkein mielenkiintoisin,
tai ainakin vaarallisisin löytyy Boliviasta.
Yungas Road
= kuoleman tie
= maailman vaarallisin tie.
Siihen oli tämä seikkailu tarkoitus päättää...
mutta otsikko taisi jo paljastaa, että kuinkas sitten kävikään?!

Oliko syynä sitten sää, joka muuttui pilviseksi, sateiseksi
vai myönnämmekö rehellisesti, että: "Meni pupu pöksyyn!"
vai myönnämmekö rehellisesti, että: "Meni pupu pöksyyn!"
Seurattiin todellakin sääennusteita siinä pari päivää ahkerasti...
lupaili tosikovia tuulilukemiakin...
Ja aamulla, kun lähtö olisi ollut, satoi vettä....
Olisihan sillä reitillä jokatapauksessa kastunut,
kun reitti kulkee kahden vesiputouksen läpi...
joten ei se sää... vaan sääliksi kävi myös niitä 3-kymppisiä miehiä...
Nehän kattoi jo ihan kauhuissaan, että aikooko
"tämä vanha pariskunta" tosiaan lähteä polkemaan samassa porukassa.
Niin me sitten peruimme...
olisi pitänyt tehdä tuo reitti parikymmentä vuotta sitten.

lupaili tosikovia tuulilukemiakin...
Ja aamulla, kun lähtö olisi ollut, satoi vettä....
Olisihan sillä reitillä jokatapauksessa kastunut,
kun reitti kulkee kahden vesiputouksen läpi...
joten ei se sää... vaan sääliksi kävi myös niitä 3-kymppisiä miehiä...
Nehän kattoi jo ihan kauhuissaan, että aikooko
"tämä vanha pariskunta" tosiaan lähteä polkemaan samassa porukassa.
Niin me sitten peruimme...
olisi pitänyt tehdä tuo reitti parikymmentä vuotta sitten.

Puolilta päivin sade lakkasi ja pilvet alkoivat väistyä sen verran,
että korkeuksiin oli jollain muotoa päästävä.
La Paz tarjoaa siihen mielenkiintoisen vaihtoehdon
sillä siellä metrot kulkee ilmassa.
8- eriväristä linjaa antoi todella kattavan kuvan La Pazista

että korkeuksiin oli jollain muotoa päästävä.
La Paz tarjoaa siihen mielenkiintoisen vaihtoehdon
sillä siellä metrot kulkee ilmassa.
8- eriväristä linjaa antoi todella kattavan kuvan La Pazista

Yhdessä laaksossa,
tai siis sen laakson rinteillä asuu n. 1,8 miljoonaa asukasta.
Mikä järki on ollut rakentaa miljoonakaupunki tuollaiseen paikkaan?
Mikä järki on ollut rakentaa miljoonakaupunki tuollaiseen paikkaan?

Sään kirkastuessa alkoi harmittaa fillaroinnin peruminen yhä enemmän.
Miksei me lähdetty edes yrittämään??!!??


Peruimme todella ainutlaatuisen kokemuksen...
vaikka olimme ihan vieressä.
Meidät olisi kuljetettu vajaa tunnin matka
La Pazin korkeimmalle kohdalle 4700m.
Josta ensin pinnoitettua tietä 14km
ja sen jälkeen pelkkää ALAMÄKEÄ
sora-, hiekkatietä jyrkillä vuorenrinteillä,
vesiputousten ja kielekkeiden läpi n. 56km
Coroicoon, joka sijaitsee 1200m merenpinnasta.
liki 70km ja 3,5kilsaa korkeuseroa.
Tätä et voi kokea muualla!
Tätä et voi kokea muualla!
Tien rakensivat Paraguaylaiset sotavangit 1930-luvulla
- se yhdisti pääkaupungin Amazonin sademetsiin.
2000-luvun alussa tiellä kuoli vuosittain 200-300 ihmistä.
2006 valmistui turvallisempi moottoritie laaksojen kautta
ja nykyään Dead Road on yksi suosituimmista reiteistä
extreme-pyöräilijöiden keskuudessa.
Uskalikkoja käy siellä vuosittain n. 25tuhatta...
Mekin kävimme, mutta....
jätimme yrittämättä!!
- se yhdisti pääkaupungin Amazonin sademetsiin.
2000-luvun alussa tiellä kuoli vuosittain 200-300 ihmistä.
2006 valmistui turvallisempi moottoritie laaksojen kautta
ja nykyään Dead Road on yksi suosituimmista reiteistä
extreme-pyöräilijöiden keskuudessa.
Uskalikkoja käy siellä vuosittain n. 25tuhatta...
Mekin kävimme, mutta....
jätimme yrittämättä!!
Sää todella kirkastui ja kirkastui....


Tarjosihan kaupunkikin tietysti nähtävää,
ja joka kadunkulmassa oli mahdollisuus
maistaa tuttuja ja tuntemattomia hedelmiä
Päivän "lounas" koostui todellakin hedelmistä.
Jättikokoinen kaakaopuunhedelmä yllätti todellakin - hyviä valkoisia papuja,
mutta ei ikinä olisi arvannut, että siitä ne kaakaopavut ja suklaat syntyy.
Passio-kärsimyshedelmä, kuin myös pitayan värivalikoimaan,
kuin myös makeus/happamuusasteeseen tuli jälleen uusia kokemuksia
useampikin sävy/maku. Sweet&sour!
Pitaya, pitaija, dragon fruit - lohikäärmehedelmä
rakkaimmalla hdelmälläni on monta nimeä!!
Tuoreena - ihan käsittämättömän hyvää!!
Ostan aina, kun mahdollista
- eli niitä toimme Suomeen saakka.
La Pazz tummuvassa illassa.
Joskin vuoren rinteet valaistuivat tunti tunnilta
- käsittämättömän erilaisissa paikoissa on elämää!!
