Inkojen Pyhänlaakson polkaisu

Lumihuippuisen Chicon-vuoren juurelta sijaitsee Urubamban idyllinen kylä, inkojen Pyhälaakso! 

Olemme samalla Amazonin alkulähteillä

Kosken kohina Urubamba joessa 

on suorastaan kutsuva! 

Pitkä joki, jota et voi seurata autolla 

ja kävellen et jaksaisi! 

🚴🏼‍♂️🚴‍♀️

Muuta sitten ei tarvitakkaan…

Jokivarren seuraaminen ja nykypäivän Inkaeloon tutustuminen
oli kyllä helpointa satulasta!

Parasta päivässä oli jälleen kohtaamiset!❤️

Pieni välikohtaus koiran kanssa aiheutti,

 että ajettiin kuin ” Ristiin-rastiin-Rotkossa” 

Piti poiketa apteekkiin, 

vaikka upean ensiavun sain jo koiran naapuritalosta! 

Rouva riensi alkohol-pullon kera putsaamaan 

aika vuotavia hampaanreikiä! 

Jälkitärinät käteen aiheutti tietoisuus,

 että kun voimalla kiskoen riuhtaisin
seefferin oloisen koiran kuonon irti kintustani

- niin jospa se olisikin saanut 

 terävät hampaansa ranteeseeni…

Onneksi refleksit antoi voimaa sen verran, 

että koira suorastaan lensi taaemmas! 

Tilanne johtui alunperin siitä, 

että edellä ajava auto oli ajaa koiran päälle! 

Minä jouduin siis vain sijaiskärsijäksi!

Viime kesänä lapsenlapsi 

sai käteensä 8tikkiä vastaavassa tilanteessa!😥

Veden ja vuorten vetovoima on ihan käsittämätön! 

Tämänkertaiset fillaritkin oli huoppuluokkaa, 

toimi jouset, jarrut ja vaihteet! 

Innostivat polkemaan jokilaaksoa pidemmälle&pidemmälle. 

Varsinkin kun 
edessä siinsi aina erilainen silta!

Kaikki heiluvat riippusillatkin ylitettiin, 

mutta tuo allaoleva jätettiin kokeilematta!

Tekniika ei oikein auennut

- vaikka Ukkokultaa kiinnosti kovin! 

Yllytyshullu olen kyllä, 

kun ehdotti, et istuisin kyytiin 

ja testattais edes vähän! 

Vetosin kipeään kinttuun… eli jänistin!😅

Paljon kaunista ja ennenkokematonta 

tarjosi tämäkin fillaripäibä! 

Pyhänlaakson polkaisusta jäi 

rauhallinen mieli, 

sopivasti väsynyt ja raukea keho 

ja sydämeen monta ihanaa muistoa!

Iloa, hyvää mieltä Wappuunne!🎈

Lopulta tuli seinä vastaan

Edessä siintää päivän porrastreenit! 

Ollantaytambon Inkakylä 

Pyhässä laaksossa 

tarjosi loistavan treenin! 

Motivoivaa kapuamisesta teki 

vuoren rinteillä näkyvät talot,

ja ”hahmot” kuin

  ”ISOVELI” valvoo!

Seuraava tasanne/terassi 

aina muutaman metrin ylempänä!

Riisiähän näilläkin terasseilla oli viljelty!

Maisemat Pyhään laaksoon parani

 kerros kerrokselta!

Vaan niin siinä kävi tälläkin kertaa, 

että lopulta tuli seinä vastaan!😅

 

Alpakoita kuvatessa 

ja tätä yhtä karkulaista seuratessa 

saimme kutsun kylään. 

Sisällä olisi lisää lemmikkejä kuvattavaksi?!

Käsittämätön määrä marsuja! 

Pyhä eläin ja juhlaruoka, 

jota emme ole vielä ehtineet maistamaan!

 

Ystävällisyys ja vieraanvaraisuus on upeaa! 

Mietin jos joku meidän aidan taa 

tulisi kuvailemaan ”eläimiä”, 

joita meiltä ei kyllä löydykään! 

Kutsuisinko kylään?

Löytyi vieläkin paremmin väriä antava, 

kuin meidän punajuuri:

musta maissi

-jota käytetään Perussa paljon!

Seikkailu jatkuu…

Alla siintää Perun pitkä rantaviiva saariensa kera!

Pilvien takaa kurkkii upea vuoristo!

Lumihuippujakin paljon, 

mutta siiven pahalainen edessä, 

kun yritti kuvia ottaa!

Laskeuduimme Limaan, Perun pääkaupunkiin!

Samalla lennolla tuli niin komeita pyöräkuljetuksia,
että heräsi kiinnostus
KUKA/KETKÄ raahaa omar fillarit mukanaan? 

Kun syy selvisi,
niin kieltämättä harmitti
ettei oltu huomattu asiaa mistään aiemmin.
Ihan takuuvarmasti olisi jatkosuunnitelmia siirretty vuorokaudella
ja jääty seuraamaan-murrr…

Meidän päivän ainoa urheilusuoritus 

oli saada rinkat majapaikkaan. 

Kantamuksistaan vapaana tutkimaan 

jo ensisilmäykseltä 

niin eläväiseltä ja värikkäältä  

vaikuttavaa kaupunkia!

Ja sitä se kyllä olikin! 

Jos yhdellä sanalla pitäisi kuvata kaupunkia

- niin se sana olisi ILO!

Varsin ILOinen ja riehakas meno tuntui olevan puistossakin! 

Uteliaat tietty selvittämään…

reihakkuuden syytä! 

Koko perheen konsertti,

jossa kirjaimellisesti vauvasta-vaariin 

oli tanssijoita ja varsinaisia ”pomppijoita 

pisin nurmikkoa!

Hiljaisempikin paikka löydettiin, 

ja miten kaunis

Mira Floresin kadetraali 

olikaan häiden jälkeen! 

Emme tohtineet kuvaamaan upeaa hääparia, 

vaikka en ole koskaan aiemmin nähnyt hopeanväristä häämekkoa

- välkehti kuin discopallo!

Presidentin ja pormestarin talojen välistä 

avautui upea kävelykatu,

 jossa yhdellä silmällä kurkistelevia naisia 

oli kaikenvärisiä asuissa! 

Muös hopeinen, 

joten täytyy yrittää selvittää tuo hopean merkitys!
Kerro ihmeessä jos tiedät

- joku symboliikka sillä on rakkauteen! 

Olisiko toinen sana kuvaamaan Limaa Rakkaus?

Onhan siellä vuosittain suutelun ”maailman”mestaruuskisat! 

Seuraavaksi askeleet vei Rakkauden puistoon
ihailemaan Suutelevaa patsasta!

 Sekä 80-120metrin korkuisen 

jyrkänteen reunalta avautumaa ulappaa!

Mikä siinä onkin, 

että merta jaksaa tuijottaa 

vaikka mistä kuvakulmasta?

Ja mihin vuorokauden aikaan tahansa?

Auringonlaskun aikaan 

seuraavaan suutelukisaan treenaavia 

oli jyrkänteellä PALJON❤️❤️

Mitenhän iloisia oli kaikki nuo kuskit, 

jotka istuivat autoissaan järkyttäviltä näyttävissä ruuhkissa? 

Maisema heillekin oli kyllä 

auringonlaskun aikaan kohdillaan!

Kävellessä ei ollut ruuhkaa,
mutta kyllä mekin jumiuduttiin pitkäksi aikaa sillan alle! 

Pahoittelut etten pysty 

vastaamaan kommentteihin!

KIITÄN ja palaan niihin myöhemmin! 

Kuvat haluan kuitenkin suht reaali ajassa 

tallentaa itsellekin muistoksi!