Tunto-ja tuoksu kortissa

Kevät illat tuntuvat valoisuuden ansiosta pidemmiltä, joten kortteja putkahtelee 1-2/ilta! 

Eilen vain tämä yksi, kun innostuin vähän enemmän räpeltämään kaikkea kivaa 

useammalle aistille tunnusteltavaa ja tuoksuakin!  

Toinen kortin saajista kun ei näe! 

Ihanaa tehdä kortteja eri aisteja ajatellen!
Maaliin sekoitin kanelia ja vaniliinia! 

Hyvää Wappua!

Pillistä putki

LVI-insinööriksi valmistuvalle kortti! Pillin taitoa/mutka-se vaan jotenkin näytti niin putkenpätkältä! Varsinkin mustaksi maalattuna ja metallinhohtoa päällensä saaneena! Pienet yksityiskohdat-niitä on kiva kortteihin loihtia!

Tekemisen iloa lisää, että tuotto kortista lyhentämättömänä Kapuakeräykseen Malawin tyttöjen hyväksi! 

Kortin kertomaa

Antaa kortin kertoa vuosikymmenistä...
Siinäpä oli haaste tälle räpeltäjälle, mutta
NIIN MIELUINEN HAASTE!!

Päivät ovat olleet niin täyteisiä, töissäkin kiireisin vaihe,
jota helpottamassa kyllä loistava opiskelija.
Niimpä illalla ei ole paljon muuta jaksanut kuin istahtaa pöydän ääreen räpeltämään

Kortit ovat juuri sopivan kokoisia "urakoita" - ne saa valmiiksi illassa.
Ja illan päätteeksi on sitten hyvä mieli, kun sai edes jotain aikaan....

Tämänkään kortin saajaa en tunne; ole koskaan nähnytkään, 
mutta kuulemma aivan saajansa näköinen, hih...
Olipa kiva kuulla!

Hyvää tekevää paperin silppuamista

Keväinen lauantaipäivä vietettiin niin hyväntuulisessa porukassa, että...

Perjantai-iltana leipasin Afrikanmuotoisella piparimuotilla gluteenittomia, maidottomia, munattomia ja vielä ilman valkoista sokeria olevia "Mauttomia" päivänkakkara somisteisia Afrikka-keksejä!

Ihme, että noin "aineettomista" tuli edes syötäviä....
tai sitten olivat vain askartelijat kohteliaita - hih...

Netin syövereissä pyörähti ohimennen hauska päivänkakkaraohje vaahtokarkeista. Oli pakko kokeilla!
Mutta apua... uunissa käytön jälkeen olin kuin hämähäkin saalis valkoisessa verkossa...
Ne venyi ja ei irronneet ei millään.... eli kun lopulta sain pesten itteni irti - niin se pellinen roskiin.
Ihan vaan saksilla viiteen osaan ja "liimana" piparikoristetta.
Ei niin kauheen kauniita, mutta yritystä sata lasissa ja ajatukset Afrikassa
Lopun taikinan aion upottaa tänään piirakkapohjaksi....
Vaan takaisin oleelliseen, eli mitä kurssilaiset saivat aikaan... ihania suklaalevyn sisäänsä piilottavia rasiakortteja, tikkarikortteja ja vain yksi innostui lyhdystä - mutta siitä tuli upeaakin upeampi!!

Päivän päätteeksi ei innostanut jatkaa räpeltelyjä keittiössä, 
joten lempparisushtipaikkaan... ja yhä vieläkin on kylläinen olo...
Siitä nuo puffat on huonoja, kun silmät syö enemmän kuin masuun oikeasti mahtuisi.
Mukaan haettiin vielä toinenkin lapsenlapsista luisteluharkoistaan....

Ja yrittänyttä ei kai laiteta...Tässä seuraava haaste!!
Meillä on oikeasti kova yritys päästä tavoitteeseen, eli kerätä se 12tuhatta Hyväntekeväisyyteen.

Voi kumpa joku teistäkin innostuisi mukaan kaivamaan fillarin esille
ja vaikka ruutupaperille kirjanpitoon polkaistakseen kesän aikana 200km.
Aikaa seuraavaan Tyttöjenpäivään, eli 11.10 mennessä. 
Se on vain 10senttiä per kilometri!!

Ja se 2-kymppinen ei todellakaan mene hukkaan!! 
Sillä pääsee Malawilainen tyttö kouluun koko vuodeksi!!
Enkä usko pahaa tekevän sen fillaroinnin itsekullekaan... sen voi tehdä vaikka kuntopyörällä,
yksiopyöräisellä, kolmipyöräisellä jne. 

Koko KapuaMalawi23 tiimin tavoitteena on fillaroida Suomesta Malawille 

eli 13tuhatta kilometriä... PitsStoppeja tulemme postaamaan matkan varrella...

https://kapua.fi/osallistuja/repolaiset/

Tähtenä loistat

Naapurin yksi valopilkku on sammunut
- yllättävä ja ikävä uutinen kotiin palattua!

Vuosikymmenten saatossa naapurin rouvalle korteistani tuli varsin mieluisia,
joten kortin päätin tehdä puolisolle ja lapsille tuikun kera loistamaan pöydälle kukkien sijaan.  

Hyvää taivasmatkaa ihanalle naapurille!

Kortin takanakin tähdet loistaa!

Voimia suruun ja ikävään perheelle!

Ja itselle taas toistan tämän fraasin....
Yhden kerran on kuoltava, mutta ELÄÄ voimme joka päivä!

 

Rapputreeni haastattelu

Paikallislehdessä poseeraajat...
Ennen Pääsiäistä rapputreenikaverina oli lehtitoimittaja
- hengästyneenä irtosi tällainen juttu!!

Kuolleen meren Kapuamiset

KAPUAmista meren pinnan alla, eli maailman syvimmässä paikassa.

Trackerin mukaan alimmillaan oltiin - 415m merenpinnan alla! 

Ja vaikka kuinka paljon kavuttiin, niin pinnalle ei ole päästy vieläkään!

Tai miten sen nyt ottaa,
sillä auringonlaskuun saakka kelluttiin kuin korkit!

Uiminen kuolleessa meressä on kertakaikkiaan mahdotonta!

Suorastaan hullua, mutta myös hauskaa...
Saas nähdä kuinka hehkeänä palataan kaikkien niiden suolojen ja mineraalien jälkeen kotomaahan.
Sitä muta/savikylpyä otin kyllä jo muutaman kerran lenkkareihin
- niille se ei mielestäni hehkeyttä tehnyt!
 

Reittimme kulki Kuolleen meren yläjuoksulla ja kärjen ohikin pieneen kylään tutustuen...
niin pieneen, ettemme nähneet yhtä ainoaa ihmistä
- vain koiran joka uskollisesti seurasi meitä useita kilometrejä. 

paluumatka poukkoiltiin sitten niin rannan tuntumassa kuin mahdollista. 
Massiiviset hotellit olivat aidoittaneet itselleen alueet, joten paluumatkasta tuli siksakkia, 
mutta samalla hyvää treeniä - kivinen on kuulemma Malawin Mulajeelle Kapuaminenkin.

Suolan määrä - VALTAVA!!!

Upeat ja ikimuistoiset maisemat - siitä ei pääse mihinkään!!

Fillarein Agabassa

Petrasta matka jatkui Punaisen meren rannalle, Agabaan. 

Jordanian ainoa merenrannan pätkä seikkailtiin fillarein. 

Passi ja terveystieto QR-koodi olisi päästäneet meidät tästäkin eteenpäin, Israelin puolella käväisemään pyöräillen, mutta eipä tajuttu varautua! Fillarivuokraamo tuli vastaan nimittäin ihan yllättäin! Eihän paikalliset edes pyöräile ja sen huomasi siitäkin, että olimme parinkymmenen kilsan lenkillämme varsinaiset kummajaiset -autot tööttäili ja vilkutti hymyssäsuin… 

Reitin varrelle osui patoja, suistoalueita jaettuna suola- ja tekoaltaisiin

 

 

Tyypillisesti pyrimme ajelemaan niin niin ”takakujilla” kuin mahfollista, nähdäksemme sitä oikeaa elämää Jordaniassa! 

Vain kerran saimme poliisit pillit päällä tulemaan luoksemme kyselemään aikeitamme… näkivät meidät vastarannalta suola-altaan kohdalla… pillejä jo soittelivat sieltä, mutta emme tajunneet, että koski meitä! 

Ajoivat sitten luoksemme kertoakseen, että uiminen on ehdottomasti kielletty!😅😂

Kilttinä suuntasimme jo takaisin kaupunkiin ihailemaan auringonlaskua Agabalaisittain

Petra-trek

Kotimaassa on vedetty rapputreenejä ahkeraan.

Ja rappuja löytyi täältäkin-motivoi kummasti näissä maisemissa&keliolosuhteissa! 

Tästä on vaikea pistää Kapua-treeniä paremmaksi! 

Petran kivikkoiset/kallioiset maastot vastaavat pitkälti Malawin tulevia maastoja! 

Päiviätrekin pituuskin osuu aika kohdilleen… 

seitsemisen tuntia se on elokuussakin jaksettava pistää töppöstä toisen eteen per päivä, milloin kävellen, milloin pyöräillen ja vielä meloenkin (se tullee olemaan arvaten vaikein ja jalkoja ajatellen puuduttavin osa)

Petra-treenin jälkeen tuli jopa olo, että me selvitään siitä Mulajeelle Kapuamisesta ja alastulostakin! 

Ja sekin, että siitä tulee hauskaa-sillä kertakaikkisen unohtumaton kokemus oli vaeltaa yli 17kilometriä Petran kallioisessa maisemissa kahden ukkoskuuron ”yllättäessä”! Taivas kyllä varoitteli etukäteen…

Jestas miten jylhästi kaikui jyrinät ensin kallioiden takaa ja sittemmin kuin parhaiden äänentoistolaitteiden kera kalliomuodostelmien sisällä! 

Raekuuro Petrassa-se oli aivan uskomattoman upea!

Petra  on ollut jo pitkään kohde, jonka haluaisi nähdä ja kokea paikanpäällä! Ja KYLLÄ, vastasi odotuksia-enemmänkin! Alueen laajuus yllätti-Aaronin vuoren 900 porrasta jää muistoihin ehkä parhaana 

porrastreeninä ikinä!

Tuuli, tuisku, sade, auringonpaiste vaihtelivat matkalla-tuntui että kaikki luonnonilmiöt olivat matkassamme mukana! 

Kertakaikkisen vaikuttavaa ja todistetuksi taas tuli, että: ”Ei ole huonoja säitä, on vaan huonoja varusteita” 

Mutta meillä ei niitäkään-8tuntia saimme aikaa viettää Petrassa ja me sen teimme hymyssä suin-näkemistä-kokemista riitti!

 Arvatkaas mitä muu porukka oli tehnyt? 

Opas oli vienyt heidät hotellille n. 5tunnin kuluttua, ensimmäisen ukkokskuuron jälkeen… 

Meitä hän odotti sovittuun aikaan sovitulla  ”bussipaikalla” taksikyydin kera!

Voi ei… oltais me kaksinkin sieltä voitu tulla-olisi vain soittanut, mutta ryhmämatkoihin kuuluu kuljetukset! 

😅🤭

Välillä mietin  ”poikkeavuuttamme” normista! 

Ryhmäläiset olivat sielun-silmin nähneet jo IltaSanoma otsikot kadonneista ja itsensä loukanneista Suomalaisista! 😅😂Voi ei! Tämähän on meille ihan normaalia!

 Vahvistuu, että on parasta pysyä pois ryhmämatkoilta, mutta kun halvalla sai…

Me olimme siis porukan ainoat Aaronin vuoren huiputtajat! 

Nyt annan kuvien kertoa enemmän, 

kuin että itse yrittäisin!

Juuri tällainen fiilis on!